Miksi lapsensa murhaajia säälitellään ja puolustellaan?

[vieras]

Ei ymmärrä ei! Kun kuullaan, että äiti on tappanut oman lapsensa niin aina joku puolustelee tätä äitiä ja yrittää etsiä jotain oikeutusta teolle, sairasta! Pitäisikö kaikkia tappoja ja murhia puolustella? Jos multa menee hermo ja isken kaverin kuoliaaksi niin tuletteko sittenkin puolustelemaan, että ei se mitään pahaa tarkottanu, se vaan menetti malttinsa??! Miksei samantien yritetä ymmärtää ja puolustella kaikkia maailman murhaajia, lapsentappajia ym.? Eihän se saddamkaan voinut mitään teoilleen, kun sehän oli mielisairas.

En ymmärrä teitä! Jos tappaa lapsensa niin siinä ei ole mitään puolusteltavaa, elinkautinen siitä pitäisi tulla!!

 

[haukankatse]

Eiköhän siitä tuo elinkautinen napsahdakin.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Siksi varmaan, kun on olemassa kollektiivinen säälintunne ja voimattomuus sekä häpeä siitä, että yhteiskunta (joka olemme siis me) ei ole pystynyt estämään tätäkään tapausta. -Ehkä-

Ja jos lyöt kaverisi kuoliaaksi, todetaan, että menetit malttisi ja olisit jo aiemmin tarvinnut apua asian tiimoilta.

Eli ei puolustella, vaan yritetään selittää, että ymmärrettäisiin MIKSI jotain on tapahtunut.

 

[vieras]

Nämä äitien tekemät murhat tuntuu monien mielestä olevan jotenkin hyväksyttävämpiä kuin jotkin muut murhat/tapot. Mitä jos isä tappaisi lapsensa, säälisittekö sitä isääkin yhtä paljon? Miksi Saddam sitten tuomittiin kuolemaan, olisiko häntäkin pitänyt yrittää ymmärtää? Hyvä ihminen ei tapa, piste.

 

[vieras]

Siis tietenkin se elinkautinen jää nyt saamatta, kun teolle on täällä mietitty motiivia.
Motiivi, joka voi olla liian lähellä monen tilannetta, aiheuttaa ajatuksen ihmisessä, että miten jos minulle olisi käynyt noin. Kuinka lähellä olenkaan sittenkin ollut tuommoista kauheutta, jos kerta joku muu on tehnyt noin, niin mikä minua on estänyt, että en ole joutunut tuohon tilaan.
Sinulla taitaa olla hieman hankala nyt ymmärtää käsitteitä. Tekijän teon syiden ymmärtäminen ei ole sama kuin teon hyväksyminen. Nämä voivat äkkiseltään vaikuttaa samalta, mutta mieti oikein kunnolla, niin voit huomata eron.

 

[harmaa]

Vakavan masennuksen läpikäyneenä voi YMMÄRTÄÄ niitä tuntoja mitä äidillä on ollut, sitä tuskaa, ahdistusta ja toivottomuutta. Sitä mustuutta joka ympäröi, eikä mistään kajasta valoa. Sitä kun kaikki voimat menee ja jokainen asia on täysin ylivoimainen, sitä kun hermot on niin tiukilla että melkeen kuulee niiden soivan. Tunne että on parempi jättää tää maailma. Tosin mulla tää ei koskenut lapsia, vain itseäni. Lapsiani yritin suojella ja heidän takiaan/ansiostaan olen vielä elossa, samoin lääkityksen ansiosta. Mutta avun saaminen ei ollut mikään helppo tie, eikä myöskään avun pyytäminen. Läheiset ihmisetkään eivät puuttuneet tilanteeseen, ihmettelivät vain mikä tuolla nyt on.

 

[vieras]

Nämä äitien tekemät murhat tuntuu monien mielestä olevan jotenkin hyväksyttävämpiä kuin jotkin muut murhat/tapot. Mitä jos isä tappaisi lapsensa, säälisittekö sitä isääkin yhtä paljon? Miksi Saddam sitten tuomittiin kuolemaan, olisiko häntäkin pitänyt yrittää ymmärtää? Hyvä ihminen ei tapa, piste.

Ihanko tosi näin ajattelet?
Eikö äitien tekemät murhat ole yleensä paljon rankemmin tuomittuja.

 

[huoh]

Ehkä siksi, et jotkut ymmärtää sen, ettei varmastikkaan nämä lapsiensa tappajat ole raskausaikanaan tai jo sitä ennen suunnitelleet tuollaista tekevänsä, vaan joku sairaus tai muu on heidät siihen ajaneet.Loppujen lopuksi jokainen meistä olisi voinut olla tuo äiti, vaikka se nyt tuntuu kauhealta ja uskomattomalta ajatukselta.

 

[haukankatse]

Nämä äitien tekemät murhat tuntuu monien mielestä olevan jotenkin hyväksyttävämpiä kuin jotkin muut murhat/tapot. Mitä jos isä tappaisi lapsensa, säälisittekö sitä isääkin yhtä paljon? Miksi Saddam sitten tuomittiin kuolemaan, olisiko häntäkin pitänyt yrittää ymmärtää? Hyvä ihminen ei tapa, piste.

Vastauksestasi päätellen et oikein sisäistänyt tuota Jonseredin kirjoitusta. Harmi sinänsä kun oli niin hyvin kirjoitettu ja vieläpä täyttä asiaa.

Se, että yrittää löytää vastauksen kysymykseen "miksi" ei ole sama asia kuin hyväksyminen.

 

[vieras]

Se ero on niin sanotuissa "hyvissä" ja "pahoissa" ihmisissä, että hyvä ihminen osaa pahoissakin tilanteissa ajatella tekojensa seurauksia..jos on esim. todella ahdistunut, masentunut tai raivostunut, voi toisen tappaminen käydä mielessä, mutta normaalisti silti jokin ääni sisällä sanoo, että älä tee sitä. Tekomme määrittävät sen, millaisia ihmisiä olemme.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Nämä äitien tekemät murhat tuntuu monien mielestä olevan jotenkin hyväksyttävämpiä kuin jotkin muut murhat/tapot. Mitä jos isä tappaisi lapsensa, säälisittekö sitä isääkin yhtä paljon? Miksi Saddam sitten tuomittiin kuolemaan, olisiko häntäkin pitänyt yrittää ymmärtää? Hyvä ihminen ei tapa, piste.

Ei tarvitse yrittää ymmärtää siinä mielessä, että voisi pitää tekoa sallittuna. Ja kyllä säälisin lapsensa tappanutta isääkin, vaikka en tekoa hyväksy. Ihmisellä on tarve yrittää jäsentää ympäristönsä ymmärrettäviin osiin, ei siis hyväksyttäviin, mutta paloihin, joita on helppo käsitellä. Niiden kokonaissumma voi olla kuitenkin paljon suurempi, kuin asioiden oma summa.

Ja mitä Saddam Husseiniin tulee, ei häntäkään olisi saanut hirttää. Hyvä ihminen ei tapa,piste.

 

[vieras]

Nämä äitien tekemät murhat tuntuu monien mielestä olevan jotenkin hyväksyttävämpiä kuin jotkin muut murhat/tapot. Mitä jos isä tappaisi lapsensa, säälisittekö sitä isääkin yhtä paljon? Miksi Saddam sitten tuomittiin kuolemaan, olisiko häntäkin pitänyt yrittää ymmärtää? Hyvä ihminen ei tapa, piste.

Vastauksestasi päätellen et oikein sisäistänyt tuota Jonseredin kirjoitusta. Harmi sinänsä kun oli niin hyvin kirjoitettu ja vieläpä täyttä asiaa.

Se, että yrittää löytää vastauksen kysymykseen "miksi" ei ole sama asia kuin hyväksyminen.

Niin, mutta miksi esim. husseinia tai jammu-setää ei ole kukaan yrittänyt ymmärtää tai miettiä heidän tekojensa syitä? miksi heille vaan halutaan/haluttiin kuolemantuomiota?

 

[vieras]

Se ero on niin sanotuissa "hyvissä" ja "pahoissa" ihmisissä, että hyvä ihminen osaa pahoissakin tilanteissa ajatella tekojensa seurauksia..jos on esim. todella ahdistunut, masentunut tai raivostunut, voi toisen tappaminen käydä mielessä, mutta normaalisti silti jokin ääni sisällä sanoo, että älä tee sitä. Tekomme määrittävät sen, millaisia ihmisiä olemme.

Sinusta paistaa selvästi tietämättömyys ihmismielen toimintaa kohtaan. Olen varmasti oikeassa, jos väitän, että olet enemmän uskonnollisuuteen kallistuva?

 

[isoäiti mölykylästä]

ja mä en ymmärrä sitä, kun täällä syntyy hirveä lynkkaus mieliala, kun tällaista sattuu. koskaan ei kuitenkaan voida olla varmoja se voitte olla minä tai sinä kuka meistä hyvänsä, jolla vinksahtaa päässä ja tällaista sitten tekee. koskaan kuin ei voi sanoa, että MINÄ EN TEE KOSKAAN TOLLASTA. koska ihminen voi todella seota ja tehdä jotain kamalaa. teko on hirveä ja ihminen kärsii siitä loppu ikänsä. joutuu vankilaan tai mielisairaalaan.

 

[vieras]

Se ero on niin sanotuissa "hyvissä" ja "pahoissa" ihmisissä, että hyvä ihminen osaa pahoissakin tilanteissa ajatella tekojensa seurauksia..jos on esim. todella ahdistunut, masentunut tai raivostunut, voi toisen tappaminen käydä mielessä, mutta normaalisti silti jokin ääni sisällä sanoo, että älä tee sitä. Tekomme määrittävät sen, millaisia ihmisiä olemme.

Sinusta paistaa selvästi tietämättömyys ihmismielen toimintaa kohtaan. Olen varmasti oikeassa, jos väitän, että olet enemmän uskonnollisuuteen kallistuva?

En ole uskovainen.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Niin, mutta miksi esim. husseinia tai jammu-setää ei ole kukaan yrittänyt ymmärtää tai miettiä heidän tekojensa syitä? miksi heille vaan halutaan/haluttiin kuolemantuomiota?

Mistä voit tuon tietää?

Itse olen todellakin yrittänyt ymmärtää, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet nimenomaan Husseinin tekemiin valintoihin. Ja takuulla historioitsijat ja muut tutkijat etsivät kuumeisesti vastausta kysymykseen MIKSI, että ehkä tulevaisuudessa välttyisimme samankaltaisilta teoilta.

 

[...]

Se ero on niin sanotuissa "hyvissä" ja "pahoissa" ihmisissä, että hyvä ihminen osaa pahoissakin tilanteissa ajatella tekojensa seurauksia..jos on esim. todella ahdistunut, masentunut tai raivostunut, voi toisen tappaminen käydä mielessä, mutta normaalisti silti jokin ääni sisällä sanoo, että älä tee sitä. Tekomme määrittävät sen, millaisia ihmisiä olemme.

Entä, jos kuvioissa onkin sellainen sairaus, kuin psykoosi ja sisäinen ääni käskeekin tekemään pahaa...

 

[huoh]

Nämä äitien tekemät murhat tuntuu monien mielestä olevan jotenkin hyväksyttävämpiä kuin jotkin muut murhat/tapot. Mitä jos isä tappaisi lapsensa, säälisittekö sitä isääkin yhtä paljon? Miksi Saddam sitten tuomittiin kuolemaan, olisiko häntäkin pitänyt yrittää ymmärtää? Hyvä ihminen ei tapa, piste.

Vastauksestasi päätellen et oikein sisäistänyt tuota Jonseredin kirjoitusta. Harmi sinänsä kun oli niin hyvin kirjoitettu ja vieläpä täyttä asiaa.

Se, että yrittää löytää vastauksen kysymykseen "miksi" ei ole sama asia kuin hyväksyminen.

Niin, mutta miksi esim. husseinia tai jammu-setää ei ole kukaan yrittänyt ymmärtää tai miettiä heidän tekojensa syitä? miksi heille vaan halutaan/haluttiin kuolemantuomiota?

Täällä aikoinaan monikin oli Saddamin teloitusta vastaan.

 

[haukankatse]

Nämä äitien tekemät murhat tuntuu monien mielestä olevan jotenkin hyväksyttävämpiä kuin jotkin muut murhat/tapot. Mitä jos isä tappaisi lapsensa, säälisittekö sitä isääkin yhtä paljon? Miksi Saddam sitten tuomittiin kuolemaan, olisiko häntäkin pitänyt yrittää ymmärtää? Hyvä ihminen ei tapa, piste.

Vastauksestasi päätellen et oikein sisäistänyt tuota Jonseredin kirjoitusta. Harmi sinänsä kun oli niin hyvin kirjoitettu ja vieläpä täyttä asiaa.

Se, että yrittää löytää vastauksen kysymykseen "miksi" ei ole sama asia kuin hyväksyminen.

Niin, mutta miksi esim. husseinia tai jammu-setää ei ole kukaan yrittänyt ymmärtää tai miettiä heidän tekojensa syitä? miksi heille vaan halutaan/haluttiin kuolemantuomiota?

Ihan varmasti löytyy ihmisiä, jotka miettivät syitä myös jammun ja husseinin tekoihin. Ei sekään tarkoita, että heidän tekojaan hyväksyttäisiin. Etkö todellakaan näe mitään eroa teon syyn selvittämisellä ja sen hyväksymisellä?

Toisekseen kun puhutaan tuomioista niin nehän ovat lain täytäntöönpanoja. Tuomio perustuu siihen mitä lakia on rikottu ja minkä maan lain mukaan tuomitaan. Esim. Suomessa ei kuolemantuomiota tule kun se ei ole sallittu rangaistusmuoto.

Taidat olla aika nuori ihminen, yhdistelet näitä asioita vähintäänkin hassusti..

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mielenkiintoinen keskustelu, mutta oikea elämä kutsuu! :wave:

Autoa katsastamaan.

 

[vieras]

Se ero on niin sanotuissa "hyvissä" ja "pahoissa" ihmisissä, että hyvä ihminen osaa pahoissakin tilanteissa ajatella tekojensa seurauksia..jos on esim. todella ahdistunut, masentunut tai raivostunut, voi toisen tappaminen käydä mielessä, mutta normaalisti silti jokin ääni sisällä sanoo, että älä tee sitä. Tekomme määrittävät sen, millaisia ihmisiä olemme.

Sinusta paistaa selvästi tietämättömyys ihmismielen toimintaa kohtaan. Olen varmasti oikeassa, jos väitän, että olet enemmän uskonnollisuuteen kallistuva?

En ole uskovainen.

Ahaa, virheeni minun. Ajatuksesi, tuntui vain samalta kuin monella raamattuun uskovalla, joka ei suostu uskomaan molempiin teorioihin.

 

[vieras]

En usko tuohon, että jokainen muka olisi potentiaalinen tappaja..miksi sitten suurin osa ihmisistä ei ole tappanut ketään? Ihminen on joko paha tai mielisairas, jos tappaa toisen ihmisen. Kyllä vihaisenakin täytyy osata hillitä itsensä. Jos on tappanut jonkun, ei mun mielestä ole enää oikeutta elää onnellisesti.

 

[vieras]

mun mielestä juuri kukaan ei koskaan tuomitse näitä äitien tekoja, niitä PELKÄSTÄÄN yritetään ymmärtää ja sääliä. Lapsikin saa rangaistuksen/nuhteita, jos tekee jotakin tuhmaa niin miksi tappamisesta ei saa muilta haukkuja/saarnaamista vaan pelkkää pään silitystä??

 

[huoh]

En usko tuohon, että jokainen muka olisi potentiaalinen tappaja..miksi sitten suurin osa ihmisistä ei ole tappanut ketään? Ihminen on joko paha tai mielisairas, jos tappaa toisen ihmisen. Kyllä vihaisenakin täytyy osata hillitä itsensä. Jos on tappanut jonkun, ei mun mielestä ole enää oikeutta elää onnellisesti.

Eli paha tai mielisairas.Voitko 100% varmuudella sanoa ettet ikinä sairastu?Vai kuvitteletko, että mielisairaat ovat sitä jo syntyessään, eikä siihen voi "normaali" ihminen sairastua?

 

[vieras]

En usko tuohon, että jokainen muka olisi potentiaalinen tappaja..miksi sitten suurin osa ihmisistä ei ole tappanut ketään? Ihminen on joko paha tai mielisairas, jos tappaa toisen ihmisen. Kyllä vihaisenakin täytyy osata hillitä itsensä. Jos on tappanut jonkun, ei mun mielestä ole enää oikeutta elää onnellisesti.

Eli paha tai mielisairas.Voitko 100% varmuudella sanoa ettet ikinä sairastu?Vai kuvitteletko, että mielisairaat ovat sitä jo syntyessään, eikä siihen voi "normaali" ihminen sairastua?

Aika moni on kyllä sitä mieltä, että tervekin ihminen voi tappaa, jos raivostuu tarpeeksi.