Miksi lapsi käyttäytyy hoidossa tuhmasti ja on mahoton, kun taas kotona ei ole mitään ongelmaa?

[miiii]

Siis on toki päiviä, kun kotonakaan ei ostata olla kiltisti, mutta suuremmaks osaksi kotona ei ole ongelmia ja uskoo puhetta. Niin ja siis ikää lapsella 3,5- vuotta ja puolisen vuotta ollut hoidossa. Mua suurinpiirtein osotetaan sormella, eikä meinaa uskoa mitä kerron kotona menon olevan. Hoidossa siis ei suostu kunnolla syömään, ei nuku ( joskus on hiljaa ja lepäilee ) riehuu ja riekkuu ja tänään oli tullut kuulemma läpsimiset ja lyömiset. Olin kyllä ihan ällikällä taas lyötynä. Lapselta, kun kysyin miksi hän löi kavereita, niin kävi itkemään ja juos piiloon ja huus että ei halua asiasta puhua. Mikäköhän tässä on nyt homman nimi? Onko kohtalotovereita, että kotona lapsi käyttyätyy ihan eritavalla, kun hoidossa?

 

["vieras"]

Meillä toisinpäin.

Lapsi on kotona ihan reikäpää, tekee mitä huvittaa eikä korvaansa lotkauta kielloille tai aresteille. Hoidossa on ihan rauhallinen, kiltti ja hiljainen. Toimii oma-aloitteisesti ja uskoo mitä tädit sanoo.

 

[ryhmädynamiikka]

Hänen paikkansa ryhmässä ei ole vielä selkeä eikä nokkimisjärjestys ole vakaa.

 

["minna"]

Mun miehen veljen tyttö, 5-vuotias, on kotona kuin enkeli. Tottelee äitiään, ei uhmaa ja pistä vastaan. Äitinsäkin aina kehuu, kun hän on niin kiltti. Kun hän tulee meille hoitoon, tyttö muuttuu ihan erilaiseksi. Tekee kolttosia ym. Ja tän käyttäytymisen muutoksen huomaa heti, kun äiti tulee paikalle. Tää äiti on vähän erikoinen ja tyttö ei varmaan uskalla hälle uhmata, ettei leimata huonoksi. en osaa selittää.

Tää tosin ei varmaankaan teillä mee näin, mutta kerroinpa nyt kuitenkin. Ei varmastikaan ole silti yleistä, että tästä syystä käyttäytys noin.

 

["vieras"]

Hän ei viihdy hoidossa.. Ei kaikki lapset tykkää mennä tarhaan.

 

["minä"]

Meillä asia on aina ollut toisinpäin. Mutta onko ainoa lapsi? Ja kauanko on ollut hoidossa? Jos hoidon aloituksesta ei kovin kauan, voisiko olla kyse siitä, että kotona saa paljon huomiota, eikä ole tottunut toimimaan ryhmässä? Ajan kanssa varmaan helpottaa, jos näin.

 

["mirri"]

lapsi voi myös oireilla jotain, pelkoja ryhmässä. usein lapsella ei ole keinoja muuhun kuin tuhmuuksiin kun joku tilanne menee vaikeaksi ja överiksi, tai ei ole riittävän selkeä ohjelma ja turvallinen olo. päiväkodissa häntä voi jännittää ne keihin hän kohdistaa huonoa käytöstä, eli kokenut heidät uhkaavaksi itse. Ota selvää millaisissa tilanteissa lapsella vaikeaa ja vaadi että hän saa apua niihin.

 

["noh"]

jos on ankara natsimutsi niin uhma ja kiukuttelu täytyy tehdä muualla kuin mamman silmien alla. päiväkoti on siihen silloin sopivan turvallinen paikka. ja se, ett kotona juoksee sua piiloon eikä tahdo puhua, kertoo samaa.

 

[miiiiii]

On ainut lapsi ja hoidossa ollut melkein sen puoli vuotta. Ennen sitä ei kyllä tosiaan ole toiminut missään ryhmässä tai kauheasti muiden lasten kanssa ei ole ollut. Siellä hoidossa tosiaan sanovat, että ajan kanssa menee ohi ja oppii talon tavoille, mutta on päivä kun he ovat ihan hermot kireenä lapseni käytökseen. Tänään huomasi niin, että oli täti siellä ihan väsynyt. Lapseni oli arestissa, kun muut lapset puettiin siinä ulkovaatteisiin. Mut kun näki niin juos vain arestista pois, eikä he olleet moksiskaan. Oli kuin enkeli, meni laittamaan vaatteita kiltisti päälle ja osasi pyytää apua eikä huutanut ja osasi kiittää. Siihen se täti siel sanokin, että no nyt alkaa löytyy käytöstavatkin kun äiti on paikalla. Tarhaan hän tosiaan tykkää mielellään mennä, alusta asti tykännyt olla siellä. Siinä kun ulos päästiin, niin tokas mulle, että millokoha alkais menemään oppi täällä perille, kun kuitenkin jo melkein puoli vuotta ollut. Mutta siis jokainen lapsi on omanlaisensa, huoh. En kyllä enään tiedä, mitä heille sanoisin.

 

[Anatolia]

Viime syksynä mun tuolloin 3½-vuotiaan poikani koko pk-ryhmä oli ihan sekaisin. Aikuisilla ei ollut homma yhtään hallussa, nuorempaa fiksua lto:ta ei uskottu vaan vanhemmat hoitajat käveli määräysten yli, oli paljon henkilökunnan poissaoloja ja usein sijaisia, eräs vakkarihoitaja oli ihan loppuunpalanut ja höperö (jätti mm. pojan syyttä suotta ilman ruokaa ja lapsi sai olla nälissään klo 17 asti!)...Meidän poika oli ihan hukassa. Heräsi öisin itkemään ja huutamaan (mitä ei tehnyt edes vauvana). Ei luottanut kuin yhteen ryhmänsä aikuiseen. Oireili päiväkodissa mm. syömättömyydellä, itku- ja raivokohtauksilla, tottelemattomuudella. Eikä ollut ainoa ryhmän lapsi, joka oireili noin.

Kotona, isovanhemmilla, kauppareissuilla, kavereiden luona yms oli oma normaali itsensä: tottelevainen, rauhallinen. Harrastuksessa meni hyvin. Kun hän oli hoidossa ystävälläni, niin meni aina hyvin. Vain päiväkodissa meni huonosti.

Mies piti vapaata töistä, minä jätin menemättä kouluun, isovanhemmat valjastettiin avuksi...tein kaikkeni, ettei pojan olisi tarvinnut olla päiväkodissa kuin ihan vähän. Vakavissani harkitsin päiväkodin vaihtoa.

Sitten puuttui pk:n johtaja ilmeisesti peliin. Kaksi hoitajaa lähti muualle, lto vaihtui myös. Ryhmään tuli uusia, asiansa osaavia työntekijöitä (tuttuja pk:n muista toimipisteistä suurin osa) sekä kiertävä erityislastentarhanope 3 kk ajaksi laittamaan asiat kuntoon. Kas kummaa, meidän "täysin mahdoton" (ja "epänormaali", "agressiivinen" ja ties mitä muuta kaunista lapsesta oli sanottu) poikamme muuttui miltei samantien omaksi itsekseen. Ennen viime syksyä oli aina mennyt hoidossa hyvin, ja viime syksyn jälkeen on mennyt hyvin; sain juuri kirjallisen palautteen lapsesta ja se oli pelkkää kehua täynnä. Ryhmän muilla lapsilla vaikuttaa myös menevän hyvin.

Jos lapsi ei koe voivansa luottaa päiväkodin aikuisiin, ja kokee olonsa turvattomaksi hoidossa, niin seurauksena voi olla vaikka häiritsevää ja väkivaltaista käyttäytymistä lapsella. Tämän me koimme vuosi sitten.

 

[miiiiii]

[QUOTE="noh";22461205]jos on ankara natsimutsi niin uhma ja kiukuttelu täytyy tehdä muualla kuin mamman silmien alla. päiväkoti on siihen silloin sopivan turvallinen paikka. ja se, ett kotona juoksee sua piiloon eikä tahdo puhua, kertoo samaa.[/QUOTE]

En kyllä tietääkseni ole mitenkään kovin ankara, lähinnä mua sanotaan enemmin lepsuksi ja annan liian helposti periksi. Ja kyllä kotona osaa uhmata ja kiukutella normaaliin tapaan, mutta meno silti on eri kun tarhassa.

 

[Kinuski]

Meillä samanlainen tapaus, kuopus 5v. Aina ollut kiltti ja tottelevainen, kaikenkaikkiaan helppo lapsi. On kyllä voimakastahtoinen ja äkkipikainen, mutta kotona kiukkukohtaus kestää vain hetken, ei silti lyö eikä heittele tavaroita. Mitään ongelmia siirtymätilanteissa ei ole, pukee itse jne jne.
Päiväkodissa on kauhukakara. Ollut hoidossa alle 2 vuotiaasta asti, mutta nää ongelmat alkoivat n. 3v ikäisenä.
Päiväkodissa siirtymätilanteet vaikeita, juoksee karkuun, ei suostu pukemaan, lyö kuulemma tätejä ja heittelee tavaroita suuttuessaan, yhteisissä tilaisuuksissa häiriköi. Aluksi mä en meinannut edes uskoa, koska on kotona ihan toisenlainen. Siirtyi nyt syksyllä pienryhmään, ja siellä vähän paremmin mennyt, mutta esim. viimeviikko oli taas ihan katastrofi... En ymmärrä mistä johtuu, eikä ymmärrä pk:n hoitajatkaan. Ilmeisesti ei vain viihdy siellä. Sanovat, että kun kuulee että äiti tai isi on tulossa hakemaan, muuttuu hetkessä todella iloiseksi ja kiltiksi, pukee itse ja siivoaa omat leikit.
Ja mä en ole natsiäiti (paitsi esikoisen mielestä), vaikka mä pidänkin kiinni säännöistä enkä anna periksi, mies taas on vähän lepsumpi, mutta ei hänkään periksi anna sovituista asioista.