Miksi lapsille opetetaan/neuvotaan/jopa joskus käsketään että kaikkien kaveri pitää olla?

[kookosta]

Mä yritän opettaa että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen vaikkei kaikista niin tykkäisikään. Pienelle lapselle se on ehkä helpoin ilmaista ajatuksena, että pitäisi olla kaikkien kaveri.

Meillä päiväkodissa kans tädit sekoittaa lasten normaaleja kaveri-klikkejä välillä määräämällä tenavat tiettyyn leikkiympäristöön tiettyjen lasten kanssa. Minä näen tämän pelkästään positiivisena asiana meidän pojalle. Hän kun haluaisi leikkiä vain ja ainoastaan erään vuotta vanhemman muksun kanssa (joka kylläkin on mukava lapsi) ja joka lähtee ensi vuonna jo eskariin kun meidän poika jää vielä päiväkodin puolelle. Ei meidänkään poika sitten jää ihan leikkien ulkopuolelle kun on jo nyt "pakotettu" leikkimään muidenkin kanssa.

 

[kfkfkf]

No meillä on niin, että koulussa PITÄÄ olla kaikkien kaveri = pitää tulla toimeen kaikkien kanssa ja välitunnillakin ottaa kaikki halukkaat mukaan leikkeihin/pelihin, ei saa sanoa kenellekkään et sä et pääse mukaan ku me ei tykätä susta tms, mutta kotona sitten voi valita, että kenen kaverin kanssa haluaa olla. Kotonakaan kenellekkään ei sanota, että en oo sun kans ku en tykkää susta tms. Vaan sanotaan, että oon nyt XXX:n kanssa, jos siis joku "ei paras kaveri" tulee hakemaan.

Meillä kyllä lapset tulee toimeen kaikkien kanssa, voivat pihalla leikkiä, mutta kyllä sen huomaa että ketkä on niitä parhaimpia kavereita joiden kanssa halutaan sit olla enemmän.

 

["Anatolia"]

Kaikkien kaveri ei ole pakko olla, mutta kaikkien kanssa pitää pyrkiä tulemaan toimeen, ja kaikkia pitää kohdella kivasti. Pikkulapsilla asia tuppaa usein olemaan niin, että toimeen tuleminen päiväkotiaikana on yhtä kuin kaveri.

Sitä en ymmärrä, että jotkut päiväkodit ja koulut määrää, että lapsen pitää kutsua koko ryhmä/luokka synttäreilleen. Miksi? Minusta riittää, että pyrkii olemaan mukava ja reilu pk:ssa/koulussa. Vapaa-aikansa ja synttärinsä saa sitten viettää niiden seurassa, josta oikeasti pitää.

 

[dechs]

On muutamia muitakin hämmentäviä asioita, joiden opettamista lapsille pitäisi harkita kahteen kertaan.

"Sinä olet maailman paras tyttö/poika" -tyylinen höpinä. Parhaimmillaan vielä eilispäivänä on kerrottu, kuinka valehtelu on pahasta, ja sitten tehdään itse ihan samaa. Miten lapsi käsittelee sen, että hän on vanhempiensa mukaan maailman paras, muttei sitten oikeasti muiden lasten seurassa olekaan nopein juoksija, fiksuin biologiassa, näppärin hyppynarutaituri jne.? Tajuaako vanhempiensa valehdellaan, alkaako pitää muita tyhminä kun eivät tajua hänen parhauttaan, jotain muuta, mitä?

Toinen mitä ainakin omana kouluaikanani kuuli paljon koulussa oli se, että Suomessa pärjää kaikki. Kaikista huolehditaan ja ketään ei jätetä. Ja nyt muutama kymmenen vuotta eteenpäin, saamattomat tapaukset makaavat työttöminä kotona edes yrittämättä hakea töitä, koska odottavat muiden hoitavan heidän asiansa. Ja äänestävät katkerina vasemmistoa, koska töissäkäyvillä on enemmän rahaa, se on suuri vääryys se. Mitä motivaatiota kellään on itsekehitykseen, jos koulussa luvataan muiden hoitavan aina asiat mallilleen?

Palataan vielä "valehdella ei saa" -aiheeseen. Kyllä saa ja joskus jopa pitää. Jos ovella on outo setä joka kysyy onko lapsi yksin kotona, kyllä saa valehdella, että isä on yläkerrassa.

Klassikko.. "Hyppäisitkö sinä kaivoon, jos muutkin hyppäisivät?" Vanhemmat joskus käyttävät, kun lapsi on yrittänyt perustella jonkun lelun tai muun hankintaa sillä, että kaikilla muillakin on. Jos lapselta puuttuu jotain mitä kaikilla muilla on, se pistää ryhmässä silmään. Lasta ei paljon lämmitä sinun käsittämättömän typerä kaivo-analogiasi, hän kyllä tietää jäävänsä ryhmän ulkopuolelle. Kaivo-analogialla saat lapselle pahan mielen, koska hän ei sitä todennäköisesti ymmärrä, ja vaikka ymmärtäisikin, se ei hänen ongelmaansa mitenkään ratkaise.

Mieleen tulis varmaan muutama muukin..

 

[puupäätäi]

Kaikki on kavereita ja kaikki kutsutaan synttäreille ja enemmän koulukiusaamista kuin koskaan. Voisiko olla, että lapset katkeroituvat tiettyihin lapsiin, joiden kanssa pakotettu olemaan. Lopulta kun pääsevät irti, alkavat syrjiä.
Koulumaailmaa ei KIVAkouluineen saa kiusaamista loppumaan, pelkkää sanahelinää ja ollaan kaikki kavereita läpinää ja löpinää.

En sitten ole muuten kasvattanut lapsistani kiusaajia yhdestäkään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29167067]Juuri näin. Aivan kuten työkavereiden kanssa täytyy tulla toimeen, vaikka kavereita ei oltaiskaan.

Muistakaa vanhemmat, että leikki on lapsen työtä, eli näin ollen samat säännöt pätee sekä aikuisiin että lapsiin. Mielestäni päiväkoti toimii oikein.[/QUOTE]

Juuri näin. Ja tärkeä taito on oppia leikkimään myös useamman kaverin kanssa, eikä jumiteta yhden ja saman kanssa eikä muita mahdu porukkaan.