T
Tavisnainen
Vieras
Olen ihan tavallisen näköinen ja joskus oikeasti harmittaa kun en ole kaunis kun katson joitakin ihmisiä. Toki mustakin saa meikillä ihan ok näköisen kuten kenestä tahansa saa, mutta olisi kiva kun olisin ilman meikkiäkin nätti. Mutta kun ei. Iho on epätasainen ja edelleen 40v. on finnejä, iho osasta kohtaa todella kuiva ja pitää koko ajan hoitaa hyvin ja rasvata, iho alkaa punottamaan helposti, nenä ei ole mikään pieni ja siro, yläluomet on raskaat joka vaikuttaa meikkaamiseen.
En ole ylipainoinen, mutta en ole mikään sirokaan. Esim. monet rannekorut ovat mulle liian pieniä kun ranne on niihin liian paksu. Eikä ole siis läskistä kyse vaan luut tulee vastaan. Monella muulla naisella on sirommat ranteet ja kädet. Hartiat mulla on ihan ok leveyset ettei ole liian leveät. Lantiota löytyy ja isohkojen rintojen ansiosta kroppa on tiimalasi.
Mutta mitäs se hyvä kroppa kun joillakin on hyvä kroppa ja kauniit kasvot.
Mutta siis vaikka asiaa välillä harmittelen niin en jaksa olla katkera. Ei se mitään auttaisi. Kirurgin veitsen alle en suostu ulkonäköä korjaamaan. Näillä on mentävä mitä on annettu.
Välillä kyllä tympii se kun ystäväporukassa on pari ihmistä jotka yhteiskuvia otettaessa aina järjettömän tarkkaan valitsevat kuvan minkä voi laittaa esim. Facebookiin. On moni hyviä kuvia, mutta ei muka rouville kelpaa. Kuten moni varmaan arvaa niin nämä kaksi naista on ne porukan kauneimmat. Onko heillä sitten huono itsetunto kun niin tarkkaan pitää valita kuvia ja väitetään ettei olla hyvännäköisiä jossakin kuvassa vaikka ovatkin. Itse en jaksa enää edes välittää minkälaisia kuvia tulee kun ei musta saa hyviä kuvia niin antaa mennä vain.
No pärstästä huolimatta olen löytänyt itselleni hyvän miehen joka rakastaa mua sellaisena kun olen.
Olin reilusti ylipainoinen tavatessamme, vaikkakin olin juuri aloittanut painonpudotuksen. Miestä ei mun kilot haitanneet, mutta sanoi, että jos haluan painoa pudottaa niin tee se oman itsesi takia. Ja niinhän mä tein ja olen nyt 60kg kevyempi. Ei se tie helppo ollut ja takapakkia tuli pariin kertaan, mutta kyllä se kannatti.
Ei mullakaan mikään hyvä itsetunto ole, mutta en vain jaksa enää välittää vaan vain joskus vähän huokailen, että kun muut on niin kauniita ja mä en. Nuorena se tuntui pahemmalta kun monesti sai huomata olevansa se seinäruusu kun miehet kiinnostuivat niistä kahdesta kauniista ystävästä joita ei kyllä monesti edes kiinnostanut nämä miehet jotka heidän perässään roikkuivat. Nykyään olemme kaikki perheellisiä ihmisiä joilla jokaisella omat puolisot.
Ai niin on mulla jotakin ylpeilyn aihetta: pitkät ja paksut tummanruskeat hiukset.
En kyllä tiedä miksi mä tämän aloituksen tänne tein.
En ole ylipainoinen, mutta en ole mikään sirokaan. Esim. monet rannekorut ovat mulle liian pieniä kun ranne on niihin liian paksu. Eikä ole siis läskistä kyse vaan luut tulee vastaan. Monella muulla naisella on sirommat ranteet ja kädet. Hartiat mulla on ihan ok leveyset ettei ole liian leveät. Lantiota löytyy ja isohkojen rintojen ansiosta kroppa on tiimalasi.
Mutta mitäs se hyvä kroppa kun joillakin on hyvä kroppa ja kauniit kasvot.
Mutta siis vaikka asiaa välillä harmittelen niin en jaksa olla katkera. Ei se mitään auttaisi. Kirurgin veitsen alle en suostu ulkonäköä korjaamaan. Näillä on mentävä mitä on annettu.
Välillä kyllä tympii se kun ystäväporukassa on pari ihmistä jotka yhteiskuvia otettaessa aina järjettömän tarkkaan valitsevat kuvan minkä voi laittaa esim. Facebookiin. On moni hyviä kuvia, mutta ei muka rouville kelpaa. Kuten moni varmaan arvaa niin nämä kaksi naista on ne porukan kauneimmat. Onko heillä sitten huono itsetunto kun niin tarkkaan pitää valita kuvia ja väitetään ettei olla hyvännäköisiä jossakin kuvassa vaikka ovatkin. Itse en jaksa enää edes välittää minkälaisia kuvia tulee kun ei musta saa hyviä kuvia niin antaa mennä vain.
No pärstästä huolimatta olen löytänyt itselleni hyvän miehen joka rakastaa mua sellaisena kun olen.
Olin reilusti ylipainoinen tavatessamme, vaikkakin olin juuri aloittanut painonpudotuksen. Miestä ei mun kilot haitanneet, mutta sanoi, että jos haluan painoa pudottaa niin tee se oman itsesi takia. Ja niinhän mä tein ja olen nyt 60kg kevyempi. Ei se tie helppo ollut ja takapakkia tuli pariin kertaan, mutta kyllä se kannatti. Ei mullakaan mikään hyvä itsetunto ole, mutta en vain jaksa enää välittää vaan vain joskus vähän huokailen, että kun muut on niin kauniita ja mä en. Nuorena se tuntui pahemmalta kun monesti sai huomata olevansa se seinäruusu kun miehet kiinnostuivat niistä kahdesta kauniista ystävästä joita ei kyllä monesti edes kiinnostanut nämä miehet jotka heidän perässään roikkuivat. Nykyään olemme kaikki perheellisiä ihmisiä joilla jokaisella omat puolisot.
Ai niin on mulla jotakin ylpeilyn aihetta: pitkät ja paksut tummanruskeat hiukset.
En kyllä tiedä miksi mä tämän aloituksen tänne tein.
