Mitäs jos irtautuisit rutiineistasi ja unohtaisit itsesi? Sinulle on syntynyt kierre, joka jatkuu ja jatkuu vaan, ellet saa sitä katkeamaan. Tietty aika, tietty tapahtuma, tietty hetki vuorokaudesta = paniikkikohtaus. Entä jos pystyisit hyppäämään tuon hetken yli ajattelematta koko asiaa? Tulisiko kohtaus silloin? En usko.
Muuta rutiiniasi. Soita vaikka puhelu rakkaimmalle ystävällesi niin, ettet huomaakaan ajan kulkua. Keksi jotain tosi mukavaa tekemistä, joka takuuvarmasti vie ajatuksesi pois ajasta. Siinä voi käydä niin, että menee yksi ilta, valvot ohi tuosta riskiajasta ilman kohtausta, mutta saat kohtauksen myöhemmin. Olet kuitenkin hoksannut, ettei kohtauksen syntyminen johdukaan jostain sinusta riippumattomasta tekijästä vaan sinusta itsestäsi. Siitä kierteestä, johon olet ajautunut. Aiheutat itse itsellesi paniikkikohtauksen ahdistumalla jo etukäteen mahdollisesta paniikkikohtauksesta. Jos osun täysin harhaan, olen pahoillani, mutta jotenkin tuntuu, että tämä ongelmasi saattaa hyvinkin olla sellainen, joka paranee ilman terapiaa, kun hoksaat itse mistä on kyse.
