Miksi mennä / ei mennä naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avokit
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

avokit

Vieras
"Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa... "

Niin, miksi KANNATTAISI mennä naimisiin, ja miksi ei?

Me ollaan 7 vuotta vanha pari, 2 lasta, ei naimisissa, ei kihloissa. Mitä enemmän tulee vuosia mittariin, sitä vähemmän kiinnostaa se peruskuvio: naimisiin, 3 lasta, omakotitalo, koira ja perunamaa. Sitten kuitenkin erotaan 40 vuotiaana kun ollaan eletty 20 vuotta tätä "unelmaa".

Mistäs sitä sitten jää paitsi vaikka ei naimisiin meniskään... Pippaloista? ei haluta. Omaisuuden jaosta? ei meillä ole kummoista omaisuutta. Leskeneläkkeestä? Ilmankin pärjää.

Ja ainakin meillä ollaan yhdessä niin kauan kun hyvältä tuntuu, ei hampaat irvessä hautaan asti. Joten takaovikin on vaan järkevä pitää auki.

Mitä ajatuksia teillä herää puolesta ja vastaan, kun puhutaan avioliitosta?
 
Kyllä sitä omaisuutta yleensä kertyy vuosien aikana. Keskimääräinen omaisuus kuitenkin ihmisillä kuollessa on lähellä 100000 euroa. Kuoleman tapauksessa avopuolisoa kohdellaan kuten vierasta.

Itselle avioliitto oli tärkeä. Halusin näyttää että tosissaan ollaan ja halusin olla perheenä yhdessä. Ikää oli 20v ja vauvakuumekin jo kova, kun naimisiin mentiin. Pippaloita meillä ei ollut, mutta tärkeää se, että oltiin yhdessä ja virallisesti pariskunta. Kun lapsia syntyi niin kaikilla oli sama sukunimi eikä isyydentunnustuksia. Oltiin perhe ilman lastenvalvojaa ja lippulappuja. Tuo turvaa, sillä meillä on avio-oikeus ja mahdollisuus leskeneläkkeeseen, jos toinen menehtyy.
 
" Kyllä sitä omaisuutta yleensä kertyy vuosien aikana. Keskimääräinen omaisuus kuitenkin ihmisillä kuollessa on lähellä 100000 euroa. Kuoleman tapauksessa avopuolisoa kohdellaan kuten vierasta."

Jos siltä alkaa näyttämään, voi tehdä testamentin.

"Halusin näyttää että tosissaan ollaan"

Itse en koe tarvetta näyttää mitään kellekkään.

"ja halusin olla perheenä yhdessä."

Me ollaan avoliitossakin perheenä yhdessä. (?)

" tärkeää se, että oltiin yhdessä ja virallisesti pariskunta."

Me ollaan yhdessä myös ja ihan virallisesti pariskunta. Mieheni on kaikissa yhteyksissä merkitty avopuolisokseni.

"Kun lapsia syntyi niin kaikilla oli sama sukunimi eikä isyydentunnustuksia. Oltiin perhe ilman lastenvalvojaa ja lippulappuja."

Meillä lapsille tuli äidin nimi, ja en ottaisi miehen nimeä avioliitossa. Totta, yksi kerta jouduttiin käymään lastenvalvojalla, ja nimi kirjoittamaan yhteen paperiin. Toisaalta, niinhän sitä joutuu avioliitossakin käymään hakemassa luvat ja kirjottamaan lippulaput....

" Tuo turvaa, sillä meillä on avio-oikeus ja mahdollisuus leskeneläkkeeseen, jos toinen menehtyy."

Totta, leskeneläke taitaa olla ainoa syy miksi voisimme mennä naimisiin, toisaalta sekin tuntuu vähän typerältä syyltä mennä naimisiin yksinään.

Kiitos vastauksesta. Ja siis kaikilla on omat syynsä, tarkoituksenani oli vain tämän ketjun myötä avata _itselleni_ että onko oikeasti olemassa mitään hyvää syytä miksi meidän pitäisi mennä naimisiin.
 
Monesti kai avioon mennään ns järkisyistä. Itse koen avioliiton romanttisena. Nuorempana luulin, etten halua naimisiin, tai etten ainakaan ikinä ota miehen nimeä. Vaan mieli muuttui kun tapasin sen oikean, jonka kanssa haluan elää elämäni loppuun asti. Elämän joka sisältää paljon romanttista rakkautta.
 
Mentiin naimisiin, koska miehelle tarjottiin toita maasta, jossa ei voi asua avoparina yhdessa, ja tarvin miehen tyolupaan kytketyn oleskelulvan.
Tama oli ainoa syy. Kummallekaan avioliitto ei ole avoliittoa kummempi tai merkityksellisempi.
 
Me mentiin naimisiin, kun miehellä diagnosoitiin kuolemaan johtava sairaus. Kyllä se leskeneläke on kiva ylimääräinen tulo, vaikka muutenkin pärjäisin. Sijoitan niitä rahoja osakkeisiin yms oman vanhuuden varalle.

Ei pidetty juhlia, eikä mulla ole edes sormusta. Heti vaan napattiin eka vapaa aika maistraatista ja hommasivat sinne sihteerin ja talonmiehen todistajiksi.

Ihan ei ehditty vuotta elää avioliitossa. Kolme viikkoa ennen ekaa hääpäivää musta tuli leski.
 
Viimeksi muokattu:
Avioliitto on paras turva puolison sairauden ja kuoleman varalta. Leskeneläke auttaa edes vähän turvaamaan lasten tulevaisuutta, jos yksinhuoltajan arki on edessä. Haluan olla myös päättämässä mieheni hoidosta ja hautajaisista, jos hän sattuu kuolemaan ennen minua. Eräs avovaimo ei saanut edes kutsua miehensä hautajaisiin.
 
Mun/meidän syyt on vaan kosmeettisia lähinnä. Eli haluan miehen sukunimen ja halutaan perheelle yhtenäinen nimi. Ja pitää suvulle hienot bileet hyvällä syyllä :D

Ei mun mielestä kukaan jää erityisesti paitsi jostain, jos ei halua mennä naimisiin. No kai se toisen periminen esimerkiksi on selkeämpää, jos vaikka kupsahtaa yllättäen. Mä en ainakaan arvosta avioliittoa muiden suhdemuotojen yli, eikä se enää yhteiskunnallekaan oo mikään "meriitti". Enemmän vaan kahden ihmisen välinen juttu ja ulkopuoliset saa joissain tapauksissa nauttia bileistä.
 
Me mentiin naimisiin, kun miehellä diagnosoitiin kuolemaan johtava sairaus. Kyllä se leskeneläke on kiva ylimääräinen tulo, vaikka muutenkin pärjäisin. Sijoitan niitä rahoja osakkeisiin yms oman vanhuuden varalle.

Ei pidetty juhlia, eikä mulla ole edes sormusta. Heti vaan napattiin eka vapaa aika maistraatista ja hommasivat sinne sihteerin ja talonmiehen todistajiksi.

Ihan ei ehditty vuotta elää avioliitossa. Kolme viikkoa ennen ekaa hääpäivää musta tuli leski.

Voi miten surullista. Otan osaa.
 
  • Tykkää
Reactions: EllaDonna
Tärkein syy aikanaan oli 7 vuoden avoliiton jälkeen mennä naimisiin jotta perheestä tulisi yhtenäinen myös sukunimen osalta. Toinen syy oli molempien halu viettää sukulaisten kanssa hääjuhla. Ja avioliitosta ei tuntunut olevan mitään haittaa, eikä siitä sitä ole ollutkaan näiden vajaan viidentoista vuoden aikana.
 
Me mentiin naimisiin 8 vuoden seurustelun, 3 yhdessä asutun vuoden ja ekan lapsen syntymän jälkeen. Juhlia ei ollut, sukulaisillekin kerrottiin jälkikäteen. Se vaan tuntui oikealta, koko perheelle saatiin sama nimi ja hommasta tuli virallista
 
Me mentiin naimisiin kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen. Mies sitä halus ja toki suostuin heti kun kosi. Itse olisin voinut olla loppuelämän yhdessä ilman naimisiin menoakin. Oman nimeni halusin ehdottomasti säilyttää. Edelleen ollaan onnellisesti yhdessä, häistä nelisen vuotta ja lapsikin syntynyt.
 
Naimisissa olo helpottaa kovasti perimistä, yms asioita. Itselle oli vain helpompaa selvittää kaikki yhdellä nimikirjoituksella loppuelämäksi.

Ja sitäpaitsi. Meillä oli ihan hemspskutin hauskat häät. Ei tartte pitää jäykistelybileitä jos ei haluu.
 
Me mentiin naimisiin 8 vuoden seurustelun, 3 yhdessä asutun vuoden ja ekan lapsen syntymän jälkeen. Juhlia ei ollut, sukulaisillekin kerrottiin jälkikäteen. Se vaan tuntui oikealta, koko perheelle saatiin sama nimi ja hommasta tuli virallista

Meillä muuten sama, mutta muutama vuosi kauemmin ehdittiin seurustella ja asua yhdessä. Odotin toista lastamme, kun avioiduimme.
 
Kun äpärät on jo tehty niin ei miksikään. Eikä varsinkaan pidä mennä viinajuhlien takia. Sinut pitäisi laittaa jalkapuuhun ja polttaa muutenkin noitana roviolla.
 
Jos on jo ero suunnitteilla tai ajatuksissa, niin ei siinä tilantessa kannata enää naimisiin mennä.

Mulle naimisiin meno on vähän kuin turvavyön käyttö autossa. Ilmankin voisi olla, mutta se on turvattomampaa. Siitä saa jonkinlaisen luottamuksen tunteen ja tietää, että toimii lakipykälien ja odotusten mukaisest, ja samalla antaa suojaa muillekin kyydissä oleville. Kun ajatukseen on tottunut pienestä pitäen, ei edes oikein osaisi olla muuten, sillä tilanne vaivaisi mieltä. Turvavyön päälle laitto on mielestäni niin pieni asia, ettei sitä kannata laiskuuden tai muun saamattomuuden vuoksi jättää tekemättä.
 
En halua mennä naimisiin, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Kumppani kyllä haluaisi mennä, mutta pidän pääni.
 
Jos on jo ero suunnitteilla tai ajatuksissa, niin ei siinä tilantessa kannata enää naimisiin mennä.

Mulle naimisiin meno on vähän kuin turvavyön käyttö autossa. Ilmankin voisi olla, mutta se on turvattomampaa. Siitä saa jonkinlaisen luottamuksen tunteen ja tietää, että toimii lakipykälien ja odotusten mukaisest, ja samalla antaa suojaa muillekin kyydissä oleville. Kun ajatukseen on tottunut pienestä pitäen, ei edes oikein osaisi olla muuten, sillä tilanne vaivaisi mieltä. Turvavyön päälle laitto on mielestäni niin pieni asia, ettei sitä kannata laiskuuden tai muun saamattomuuden vuoksi jättää tekemättä.

Tämä on mielenkiintoista - itse ajattelen juuri päinvastoin, että en halua toimia lakipykälin ja odotusten mukaisesti ja juuri se tuo minulle paremman mielen :D

Ap:lle - paras tehdä niinkuin itsestä tuntuu hyvältä.
 

Yhteistyössä