V
vierailija
Vieras
Laskeskelin, että kun olen työmarkkinatuella, niin joka päivä jää laskujen maksamisen jälkeen rahaa "tuhlattavaksi" noin 15 euroa. Eli sen verran voi käyttää ruokaan, matkustukseen, vaatteisiin, kaikkeen sekalaiseen tavaraan ym. Ruuan kun tekee itse niin siihen ei mene kuin muutama euro päivässä, kun katsoo mistä ostaa (esim. lihat ja leivät viimeisen myyntipäivän alennuksesta ja laittaa ne pakkaseen). Työttömänä on muutenkin aikaa kytätä tarjouksia eli vaatteet ja tavarat saa yleensä halvalla. Käytännössä minulla jää joka kuukausi työmarkkinatuesta säästöön noin parisataa euroa jos en tee mitään ulkomaanmatkoja tai osta kalliita tavaroita.
Summa summarum, työttömänä elän oikein kivaa elämää taloudellisesti vaikka en toki syökään naudan sisäfilettä tai omista autoa. Toki jos kävisin töissä niin voisin ostella vielä paljon enemmän kaikkea. Mutta toisaalta eivät hienot tavarat ja kalliit ruuat ihmistä onnelliseksi tee. Itse asiassa ne ovat aika turhia ihmiselle monelta kantilta.
Toisin sanoen jos menisin töihin niin sen työn olisi oltava jotain sellaista mistä oikeasti nautin, jotta työnteon hyöty/haitta-laskelma kääntyisi positiivisen puolelle. Ikävää työtä ei kannata mennä tekemään, koska työn mahdollistama luksuskulutus ei mitenkään korvaisi sitä kärsimystä mitä työtä tehdessä joutuisi kokemaan. Jos tekee puuduttavaa työtä ja on ikävien työkavereiden haukuttavana 8 tuntia, niin ei työn tuomalla lisärahalla saa illaksi ja viikonlopuksi sellaista nautintoa joka sen työnteon haitan, vaivan ja ärsytyksen nollaisi.
Toisaalta en edes tiedä mistä työstä nauttisin. Työkkärin pakottamana 9 euron työntekijänä olen ollut ruokakaupassa, taidenäyttelyssä, päiväkodissa ja ala-asteella apulaisena enkä kyllä voi sanoa pitäneeni yhdestäkään näistä töistä. Työnteko oli pääosin puuduttavaa ja ärsyttävää sitä paitsi useimmissa paikoissa oli selän takana puhumista, nälvimistä ja aivan tarpeetonta pomottamista ("omien aivojen käyttö kielletty").
Summa summarum, työttömänä elän oikein kivaa elämää taloudellisesti vaikka en toki syökään naudan sisäfilettä tai omista autoa. Toki jos kävisin töissä niin voisin ostella vielä paljon enemmän kaikkea. Mutta toisaalta eivät hienot tavarat ja kalliit ruuat ihmistä onnelliseksi tee. Itse asiassa ne ovat aika turhia ihmiselle monelta kantilta.
Toisin sanoen jos menisin töihin niin sen työn olisi oltava jotain sellaista mistä oikeasti nautin, jotta työnteon hyöty/haitta-laskelma kääntyisi positiivisen puolelle. Ikävää työtä ei kannata mennä tekemään, koska työn mahdollistama luksuskulutus ei mitenkään korvaisi sitä kärsimystä mitä työtä tehdessä joutuisi kokemaan. Jos tekee puuduttavaa työtä ja on ikävien työkavereiden haukuttavana 8 tuntia, niin ei työn tuomalla lisärahalla saa illaksi ja viikonlopuksi sellaista nautintoa joka sen työnteon haitan, vaivan ja ärsytyksen nollaisi.
Toisaalta en edes tiedä mistä työstä nauttisin. Työkkärin pakottamana 9 euron työntekijänä olen ollut ruokakaupassa, taidenäyttelyssä, päiväkodissa ja ala-asteella apulaisena enkä kyllä voi sanoa pitäneeni yhdestäkään näistä töistä. Työnteko oli pääosin puuduttavaa ja ärsyttävää sitä paitsi useimmissa paikoissa oli selän takana puhumista, nälvimistä ja aivan tarpeetonta pomottamista ("omien aivojen käyttö kielletty").
-läjiä.
