Miksi mies ei halua käydä ulkona kanssani?

Eikö nyky ihminen enään tiedosta mikä on hänelle hyvä asia, miten toinen häntä kohtaan käyttäytyy. Hakataan ja muuten syrjitään kumppania, ja silti vaan ollaan...

Miten niin nykyihminen? Nykyihminen käsittääkseni opettelee pois vanhasta ajatusmaailmasta. Jopa Suomessa on ollut vallalla käsitys, että naisia saa hakata ja syrjiä ja perheet ajetaan kirveellä pois kotoa miesten toimesta vielä 50-luvulla. Ja, että yksinhuoltajuus on syntiäkin pahempaa (parempi vaihtoehto on tappaa itsensä ja lapsensa tai ainakin sen lapsensa) ja, että yksinhuoltajien kakaroista tulee, mitä tulee, jos mitään. Parempi pysyä siinä liitossa vaikka kirveen kanssa kuin hankkia oma pieni mökki ja elellä rauhassa lasten kanssa siellä.

 

Niin, olisi pitänyt kirjoittaa, että eikö nykyihminen vieläkään ymmärrä mikä on hänelle parasta. Hakattavaksi ei kenenkään pidä jäädä.

 

Ei olla käyty miehen kanssa ulkona koskaan.Repikää siitä huumoria,kumpikin käy omien työkavereiden kanssa ulkona.
Haluaisin kyllä käydä vaikka elokuvissa joskus,mutta mieheni ei innostu asiasta.
Seurustelumme alkuaikoina kävimme joskus syömässä ulkona.
Väkisinkin tulee mieleen ettei hän kehtaa näyttäytyä seurassani.Olemme sentään olleet yhdessä parikymmentä vuotta...
Rahan puutteesta ei nyt puhuta,en vain tiedä missä mättää...

 

Ei olla käyty miehen kanssa ulkona koskaan.Repikää siitä huumoria,kumpikin käy omien työkavereiden kanssa ulkona.
Haluaisin kyllä käydä vaikka elokuvissa joskus,mutta mieheni ei innostu asiasta.
Seurustelumme alkuaikoina kävimme joskus syömässä ulkona.
Väkisinkin tulee mieleen ettei hän kehtaa näyttäytyä seurassani.Olemme sentään olleet yhdessä parikymmentä vuotta...
Rahan puutteesta ei nyt puhuta,en vain tiedä missä mättää...

Ehdota, että menette juhlistamaan 20 - tai 25 -vuotishääpäiväänne lauantairuuhkassa ensin kultasepänliikkeeseen ja sitten aikuisten parien suosimaan ruokaravintolaan. Sano, että kerran elämässä haluat muistaa hääpäivän.

Minä tein niin, eikä kauaa mennyt, kun mies haki eroa. Oli koko päivän kuin kusi sukassa, mörkki ja vaivautunut. Pelkäsi siis näyttäytyä (minun) tuntemattoman, uuden naisen seurassa. Olikin joku sitten kysellyt, että kukas tämä seuralainen on. Eikä mies kehdannut kertoa olevansa naimisissa lastensa äidin kanssa jo kolmattakymmentä vuotta.

Selvisi, että mies oli monesti nähty tilaisuuksissa toisen, nuoremman "vaimon" kanssa. Tosin kyseessä oli vain miehen entinen työkaveri ja yhteinen perhetuttu, jolla samanikäiset lapset samoissa harrasteissa yhdessä kyyditettävinä joka viikko.

 

Valitettavan tutulta kuulostaa. Meillä kävi niin, että aloin ottaa itselleni sitä tilaa ja mennä yksin/kavereiden kanssa, jos kerran miestä ei kiinnostanut. Ja niinhän siinä kävi että tajusin ettei koko suhteessa ole mitään järkeä, kun jaan kaikki minua kiinnostavat asiat jonkun muun kuin mieheni kanssa. Niinpä erosimme (vasta silloin mies tajusi että olisi voinut toimia ihan toisin minun suhteeni, mutta myöhäistä oli). Nykyään olen suhteessa, jossa teemme sekä mieheni että yhteisten kaverien/omien kavereiden kanssa kaikkea kivaa yhdessä, ei puhettakaan enää entisen suhteen ongelmista!

Muistan kuinka exäni joskus jonkin teatteri-illan jälkeen ravintolassa sanoi, että häntä ei kauheasti innosta lähteä minun kanssani kaikkialle, kun "olet aina niin yli-innostunut siitä kun pääset jonnekin ulos, ihan kuin tärkeintä olisi vaan se että SINÄ pääset menemään" En vielä tänä päivänäkään ymmärrä tuota lausuntoa. Mies itse käyttäytyi tuollaisilla reissuillamme ikään kuin ne olisivat olleet jonkinlaista kidutusta. Ei mitään keskustelua. Minä olisin halunnut puhua näkemästämme ja kokemastamme, mutta ei. Emme vaan olleet lainkaan yhteensopivia.

Viestistä on tovi vierähtänyt, mutta itse olen joutunut samanlaisen ongelman eteen...Lähinnä oikeastaan se, ettei mun ukko tykkää käydä mun kanssa ulkona juhlimassa porukassa tai edes kahdestaan baarissa. Sanoi oikeastaan mulle ton päin naamaa. Sen sijaan kelpaan sille vaimona: kun on paha olla niin saan olla sille tukipilarina, teen ruokaa ja hoidan muut kotityöt. En väitä, ettei se toinen auta mua kun mulla on paha olla, mutta poden helvetin pahaa oloa siitä, ettei mun kanssa ole kivaa olla ulkona.

 

Ei Äiteen kanssa baareis käydä.

 

Ehkä hän suhteen alussa halusi tehdä vaikutuksen sinuun, kun kertoi pitävänsä matkustelusta sun muusta. Hän näytteli sellaista henkilöä, josta pitäisit. Puheet eivät kuitenkaan paina mitään, jos teot on päinvastaisia. Eihän häntä näytä matkustelu kiinnostavan ollenkaan. Hän ei ole sitä, mitä kertoo olevansa, vaan sitä mitä käytöksellään osoittaa. Kun ei ole sitä mitä sanoo olevansa, niin ei taida edes tuntea itseään. Älä sinäkään usko puheisiin, vaan katso tekoja. Hän on jo jumittunut kuvioihinsa kuin vanha kääkkä, nuori mies. Varmaan kotona saanut mallin siihen, että akka istuu kotona, pyykkä ja laittaa ruokaa kun mies on ulkona kavereiden kanssa. Ja että akan kanssa ei ulkoilla. Mielestäni ette sovi yhteen. Hanki sellainen mies, joka tosiaan tykkää samoista asioista kuin sinä ja joka viihtyy seurassasi ulkonakin. Miten te yleensäkkään päädyitte yhteen, jos olette noin erilaisia?

Sellaisia miehiähän ON jotka seurustelun alkuvaiheessa jonkin kerran tulevat ravintolaan/teatteriin/keikalle, risteilylle tms, mutta kun tyttis alkaa olla jo varmaa tavaraa, ei enää käydä katsomassa sen kummemmin Popedaa kuin Oopperan kummitustakaan. Kummitus on siirtynyt kotisohvalle tietokoneensa kanssa eikä siitä persettään nosta paitsi pieraistakseen.

Suhteen alkutaipaleella kehotan naisia olemaan tarkkana: onko miehelle tärkeämpää ostaa esim. elektroniikkaa jatkuvasti vai olisiko kämpän ulkopuolella tapahtuva tyttiksen kanssa välillä vietetty aika sittenkin tärkeämpää? Nimittäin näitä tupauunoja on Suomi pullollaan. Ongelmaahan ei ole jos nainenkaan ei halua liikkua ikinä missään. Suurin osa naisista kuitenkin tykkää joskus käydä sen oman puolison kanssa jossain. Pahimmat tapaukset ovat niitä, että mies lähtee kyllä kavereidensa kanssa mutta ei oman puolison! Toki kavereidekin kanssa täytyy kulkea mutta kyllä niitä oman puolison kanssa tapahtuvia menoja tulee olla paljon enemmän, olen ainakin itse sitä mieltä.

Tupauunoja tullut vastaan, jopa niin ettei mies suostunut lähtemään esim. leffaan vaikka olisin maksanut viulut - nyt seurustelen miehen kanssa joka ei sellainen toivottavasti ole, ainakaan vielä ei ole sellaista merkkiä, vaikka joskus hänet saakin vähän "raahata"johonkin mutta aina on toistaiseksi lähtenyt.

 

On se kumma kun jotkut haluavat olla todella yltiösosiaalisia. Ollan vaikka väkisin jonkun kanssa, huonossakin suhteessa. Toiset tekee vielä lapsia samaan katastrofiin.
Sit ihmetellään kun elämä menee väärää raidetta pusikkoon, tai suoraan veturitalliin.

.......

Seurustelin taannoin miehen kanssa joka oli käynyt matkat, leffat, teatterit ja ulkonasyömiset exänsä kanssa. Itse pidän myös kovasti siitä kun liikutaan kodin ulkopuolella joten ajattelin että tässäpä oiva mies minun makuuni, muutenkin tykättiin toisistamme. Ensin odotin malttamattomana että tulisi näitä kivoja ehdotuksia mutta mitään ei kuulunut. No otin itse puheeksi jos vaikka mentäisiin risteilylle/vkl-matkalle johonkin tms. Ei käynyt, huomasin että mies väisti vastauksensa kanssa. Kysyin että minkä tyyppiseen sinä haluaisit? Sitten hän sanoi että noissa ulkomaanmatkoillakin tuli niin paljon eksän kanssa jo käytyä ettei oikein enää huvita (!). Mä menin aika sanattomaksi, oltiin n. 30 vee silloin! Rahata ei ollut kyse ja kumpikin olisi toki maksanut omat matkansa jne.

Oltiin yhdessä vielä joku kuukausi. Kerran käytiin lopulta ehdotuksestani pizzalla ja sieltä suoraan kotiin vaikka oli puhe että käytäisiin vielä parit bisset ottamassa vaikka vielä.

Tämä suhde kaatui jo muutenkin. Mutta että tämäkin on mahdollista: mies kertoi alussa hyvinkin tarkkaan, luetteli missä olivat eksän kanssa käyneet ja mukavaa oli siellä ja tuolla, mikä minua jo vähän häiritsikin kun niitä niin muisteli. Taisin olla vain huono korvike eksälle.

Nyt olen löytänyt "liikkeelle lähtevän" miehen