Miksi mies saa paeta isyyttä?

[Äiti ei voi paeta]

Miksi yhteiskuntamme sallii perheen isän paeta isyyttä mutta äidin pakeneminen on erityisen häpeällistä jolloin äiti on ikuisesti leimattu?

Kun pieni lapsi syntyy, mies voi säikähtää vastuuta ja vauva-ajan raskautta, ja voi helposti erota sekä muuttaa erilleen. Näin kävi minulle. Isä vetosi aina työhönsä mutta ei epäröinyt lähteä ulkomaanmatkalle rentoutumaan työstressin vuoksi vaikka tiesi että äiti tarvitsee apua lapsen kanssa kotona. Mutta kukaan ei ole koskaan moittinut ex-miestäni tästä vaan kaikki taputtelevat selkään kun on niin hienosti luonut uraansa.

Miksi mies saa paeta isyyttään ja vastuitaan ilman että häntä haukutaan ja syyllistetään?

 

[Oskunen]

Ei vaan miksi vanhempi saa paeta vastuutaan lapsestaan? Ei tämä ole mikään pelkästään miehiin liittyvä juttu. Minun äitini jättini minut kun olin 1-vuotta. Muutaman kerran satunnaisesti näin koko naisen siihen mennessä että olin täysi ikäinen.
Että kyllä todellakin voi äiti paeta. Nuo sinun ex-miehen ulkomaanreissut on aika pientä siihen nähden että lapsi näkee äitiään noin kerran viidessä vuodessa muutaman hetken kerrallaan.

Kyse on siitä että miten kukaan vanhempi voi olla niin helvetin välinpitämätön lapsistaan jotka kuitenkin on omaa lihaa ja verta?!!

Miksi yhteiskuntamme sallii perheen isän paeta isyyttä mutta äidin pakeneminen on erityisen häpeällistä jolloin äiti on ikuisesti leimattu?

Kun pieni lapsi syntyy, mies voi säikähtää vastuuta ja vauva-ajan raskautta, ja voi helposti erota sekä muuttaa erilleen. Näin kävi minulle. Isä vetosi aina työhönsä mutta ei epäröinyt lähteä ulkomaanmatkalle rentoutumaan työstressin vuoksi vaikka tiesi että äiti tarvitsee apua lapsen kanssa kotona. Mutta kukaan ei ole koskaan moittinut ex-miestäni tästä vaan kaikki taputtelevat selkään kun on niin hienosti luonut uraansa.

Miksi mies saa paeta isyyttään ja vastuitaan ilman että häntä haukutaan ja syyllistetään?

 

[vierailija]

Ei vaan miksi vanhempi saa paeta vastuutaan lapsestaan? Ei tämä ole mikään pelkästään miehiin liittyvä juttu.

Ja mielummin korvaisin "saa" sanan "haluaa"

 

[vierailijarr]

Ei ne saa vaan voi, helpommin. Helpommin mitä; olla luuseripaska jos ei halua olla isä lapselleen.

 

[vierailija]

Suurinosa on kuitenkin niitä missä lapsi/lapset asuvat äidin kanssa enkä usko että läheskään kaikissa tapauksissa tapellaan kynsin hampain siitä kummalle lapset erotessa jää. Vaikka niitäkin tapauksia jonkin verran tietysti on.


Yksinhuoltajuus tilastoissa

Yhden vanhemman perheitä on Tilastokeskuksen (Väestö 2014) mukaan 118 315, joista äiti-lapsi-perheitä 86,3 % (isä-lapsi -perheiden osuus 16 163 eli 13.7 %). Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on 20,5 %. Lapsia näissä perheissä on lähes 180 000. Uusperheitä oli 52 708, 9,1 % lapsiperheistä.

Vuoden 2014 lopussa lapsiperheitä oli yhteensä 574 000. Helsingissä jo lähes kolmasosa lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä. Vuoden aikana 17 300 lapsiperheen (vanhemmat joko avo- tai avioliitossa) vanhemmat muuttivat eri osoitteisiin.

Suomessa noin 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa avioeron. Lähes 90 prosenttia lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevista järjestelyistä hoidetaan vanhempien välisellä sopimuksella, jonka sosiaalilautakunta vahvistaa. Osassa tapauksista vanhemmat eivät pääse sopimukseen. Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain 1 800—2 000 huoltoriitaa.(oikeus.fi; Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu valtakunnalliseksi, 2014).

Vuonna 2012 tehtiin yhteensä runsaat 20 000 lapsen tapaamista koskevaa sopimusta ja noin 18 000 lapsen asumista koskevaa sopimusta, joista 82 prosenttia koski äidin luona asumista. Lisäksi tehtiin lähes 2 500 vuoroasumissopimusta, joissa lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman kanssa. (THL 2013) Osa lasten asumista koskevista järjestelyistä voi jäädä tilaston ulkopuolelle.

http://www.pienperhe.fi/tietoa-yhdistyksesta/tietoa-yksinhuoltajuudesta-ja-yh/

 

[vierailija]

Tuo on jäänne siltä ajalta, kun miehet kävivät töissä ja naiset hoitivat kodin ja lapset.

Nykyään naisetkin käyvät töissä, mutta asenteet ovat ennallaan. Kovasti puhutaan tasa-arvosta, mutta kodeissa kuitenkin näkyy se, että miehet pakenevat kotitöitä ja lastenhoitoa työpaikoille ja työmatkoille, ja naisten odotetaan hoitavan koti ja lapset sen lisäksi, että naiset käyvät töissä. Ja kun ero tulee, mies ihmettelee miksi, kun hän oli mielestään hyvä mies ja toi perheelle leivän pöytään. Harva mies tajuaa, että tuo kodin- ja lastenhoito on ympärivuorokautista hommaa, joka on paljon rankempaa kuin yksikään päivätyö, vaan naisen odotetaan hoitavan kodin ja lapset ihan ohimennen ja vaivatta.

 

[Oskunen]

Just. Ja tätäkö nyt sitten pitää tulkita niin että naisille tuo oaman lapsen hylkääminen on sallittua koska ovat siinä aiheessa jääneet tilastollisesti jälkeen miehistä??!!
Voi helvetti mikä ajattelu tapa, ei voi muuta sanoa!

Suurinosa on kuitenkin niitä missä lapsi/lapset asuvat äidin kanssa enkä usko että läheskään kaikissa tapauksissa tapellaan kynsin hampain siitä kummalle lapset erotessa jää. Vaikka niitäkin tapauksia jonkin verran tietysti on.


Yksinhuoltajuus tilastoissa

Yhden vanhemman perheitä on Tilastokeskuksen (Väestö 2014) mukaan 118 315, joista äiti-lapsi-perheitä 86,3 % (isä-lapsi -perheiden osuus 16 163 eli 13.7 %). Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on 20,5 %. Lapsia näissä perheissä on lähes 180 000. Uusperheitä oli 52 708, 9,1 % lapsiperheistä.

Vuoden 2014 lopussa lapsiperheitä oli yhteensä 574 000. Helsingissä jo lähes kolmasosa lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä. Vuoden aikana 17 300 lapsiperheen (vanhemmat joko avo- tai avioliitossa) vanhemmat muuttivat eri osoitteisiin.

Suomessa noin 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa avioeron. Lähes 90 prosenttia lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevista järjestelyistä hoidetaan vanhempien välisellä sopimuksella, jonka sosiaalilautakunta vahvistaa. Osassa tapauksista vanhemmat eivät pääse sopimukseen. Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain 1 800—2 000 huoltoriitaa.(oikeus.fi; Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu valtakunnalliseksi, 2014).

Vuonna 2012 tehtiin yhteensä runsaat 20 000 lapsen tapaamista koskevaa sopimusta ja noin 18 000 lapsen asumista koskevaa sopimusta, joista 82 prosenttia koski äidin luona asumista. Lisäksi tehtiin lähes 2 500 vuoroasumissopimusta, joissa lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman kanssa. (THL 2013) Osa lasten asumista koskevista järjestelyistä voi jäädä tilaston ulkopuolelle.

http://www.pienperhe.fi/tietoa-yhdistyksesta/tietoa-yksinhuoltajuudesta-ja-yh/

 

[-tibis]

Höm.

Mun mummon mutsi hilppaisi Ameriikkaan. Mun isän äiti antoi isäni adoptoitavaksi kun miehensä kuoli onnettomuudessa. Ja mun miehen mutsi jätti mieheni isälleen eikä ooo sen koommin näkynyt eikä kuulunut.

 

[vierailija]

Tuo on jäänne siltä ajalta, kun miehet kävivät töissä ja naiset hoitivat kodin ja lapset.

Nykyään naisetkin käyvät töissä, mutta asenteet ovat ennallaan. Kovasti puhutaan tasa-arvosta, mutta kodeissa kuitenkin näkyy se, että miehet pakenevat kotitöitä ja lastenhoitoa työpaikoille ja työmatkoille, ja naisten odotetaan hoitavan koti ja lapset sen lisäksi, että naiset käyvät töissä. Ja kun ero tulee, mies ihmettelee miksi, kun hän oli mielestään hyvä mies ja toi perheelle leivän pöytään. Harva mies tajuaa, että tuo kodin- ja lastenhoito on ympärivuorokautista hommaa, joka on paljon rankempaa kuin yksikään päivätyö, vaan naisen odotetaan hoitavan kodin ja lapset ihan ohimennen ja vaivatta.

Tämän roolituksen kohdalla on naisenkin katsottava peiliin. Homma ei mene niin että miehelle kasataa oletus kodinhoidosta - mutta samalla itse jäädään pitkäksi ajaksi kotiin lapsen kanssa. Jos ja kun puhutaan tasa-arvosta pitään taloudellinnenki vastuu tasata. Homma ei mene niin että väin väkisin kotiäidiksi jäävä (vuosikausia) vielä olettaa että elätyksen lisäksi voi kasata iso liudan velvotteita miehelle.

Äitiys js vanhemmuus ei ole työtä vaan elämää. Itse valittua elämää. On turhauttavaa kun osa äideistä martyrisoi itsensä äitiyden myötä jotenkin kivireen vetäjäksi. Perkele, se on elämää - kun hommaa on lähtenyt niin se on hoidettava. Ja toki sama koskee miestäkin. Raukkoja he jotka karkaavat vastuuta

 

[vierailija]

Tuo on jäänne siltä ajalta, kun miehet kävivät töissä ja naiset hoitivat kodin ja lapset.

Nykyään naisetkin käyvät töissä, mutta asenteet ovat ennallaan. Kovasti puhutaan tasa-arvosta, mutta kodeissa kuitenkin näkyy se, että miehet pakenevat kotitöitä ja lastenhoitoa työpaikoille ja työmatkoille, ja naisten odotetaan hoitavan koti ja lapset sen lisäksi, että naiset käyvät töissä. Ja kun ero tulee, mies ihmettelee miksi, kun hän oli mielestään hyvä mies ja toi perheelle leivän pöytään. Harva mies tajuaa, että tuo kodin- ja lastenhoito on ympärivuorokautista hommaa, joka on paljon rankempaa kuin yksikään päivätyö, vaan naisen odotetaan hoitavan kodin ja lapset ihan ohimennen ja vaivatta.

Tämä on täysin totta.

 

[Oskunen]

Ei vaan täysin yleistys.

Tämä on täysin totta.

 

[vierailija]

Tämän roolituksen kohdalla on naisenkin katsottava peiliin. Homma ei mene niin että miehelle kasataa oletus kodinhoidosta - mutta samalla itse jäädään pitkäksi ajaksi kotiin lapsen kanssa. Jos ja kun puhutaan tasa-arvosta pitään taloudellinnenki vastuu tasata. Homma ei mene niin että väin väkisin kotiäidiksi jäävä (vuosikausia) vielä olettaa että elätyksen lisäksi voi kasata iso liudan velvotteita miehelle.

Äitiys js vanhemmuus ei ole työtä vaan elämää. Itse valittua elämää. On turhauttavaa kun osa äideistä martyrisoi itsensä äitiyden myötä jotenkin kivireen vetäjäksi. Perkele, se on elämää - kun hommaa on lähtenyt niin se on hoidettava. Ja toki sama koskee miestäkin. Raukkoja he jotka karkaavat vastuuta

Toi on niin kulunutta. Kumma juttu, ettei miehille maistu kotityöt tai perheen kanssa oleminen yhtään sen enempää sen jälkeenkään, kun äiti on palannut takaisin työelämään. Ihan turha on yrittää syyllistää äitejä isien vastuun pakoilusta ja laiskuudesta.

 

[vierailija]

Nainen voi tehdä abortin. Tai antaa lapsen pois jos ei pysty tekemään aborttia koska se on tappamista blaa blaa.

 

[Oskunen]

Ja taas yleistystä.

Toi on niin kulunutta. Kumma juttu, ettei miehille maistu kotityöt tai perheen kanssa oleminen yhtään sen enempää sen jälkeenkään, kun äiti on palannut takaisin työelämään. Ihan turha on yrittää syyllistää äitejä isien vastuun pakoilusta ja laiskuudesta.

 

[vierailija]

Ja taas yleistystä.

Yleisimmin se vaan menee niin. Muut ovat poikkeuksia.

 

[vierailija]

Harvinaisempi käytäntö ei tee siitä poikkeusta. Poikkeus se olisi silloin jos harvinaisempaa käytäntöä olisi vain murto-osa tapauksista. esim. promillen luokkaan.

Mutta asiaa pitäisi ajatella aina ensisijaisesti lapsen kannalta ja silloin on ihan yhtä suuri ongelma onko hylkääjänä isä kuin äitikin. Miksi ylipäätään vanhempi haluaa hylätä lapsen pitäisi olla alkuperäinen kysymys.

Yleisimmin se vaan menee niin. Muut ovat poikkeuksia.

 

[vierailija]

Toi on niin kulunutta. Kumma juttu, ettei miehille maistu kotityöt tai perheen kanssa oleminen yhtään sen enempää sen jälkeenkään, kun äiti on palannut takaisin työelämään. Ihan turha on yrittää syyllistää äitejä isien vastuun pakoilusta ja laiskuudesta.

Kyllä se niin on että äidit enemmän pakoileen vastuuta - talouden kannossa. Siitä kertoo tiöastot, työelämästä syrjäytyneistä naisista joiden oletus on ollut että lapset=työ ja mies=elatus.

Homma ei muutu ennen kuin myös naiset ottaa lusikan käteen ja alkaa vaateiden lisäksi ottaa velvollisuuksia vastaan myös muustakin kuin vaippojen vaihdosta. Helppohan se on miestä syyttää kun on ensin 8 vuotta "tehnyt"työtä kotona toisen elätettävänä ja toinen lähteekin kun kyllästyy- ei niinkään lasten - vaan aikuisen naisen elättämiseen. Näitä tapauksia suomi pullollaan.