Toggle sidebar

Miksi minusta ei pidetä? Miksi minua kartetaan? Miksei kukaan halua olla ystäväni?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aini"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Jospa olette liian täydellisiä? Itse haluan kokoa olevani tärkeä ystävilleni. Jos kertoisitte vaikka rehellisesti tuosta yksinäisyydestä tai huonosta itsetunnosta, niin minusta ainakin saisi kuuntelijan ja kertoisin sellaiselle ystävälliselle ihmiselle omistakin murheistani. En tarkoita, että ystävyys olisi pelkkää surujen jakamista, mutta liian täydellisiltä vaikuttavat ihmiset ovat minusta pelottavia...

Jos vaikka aloittaisi "leikkipuistokeskustelun" kertomalla olevansa yksinäinen ja kaipaavansa kovasti ystävää... Minulle tuo ainakin toimii, luulen,mettä pyytäisin ainakin kahville.

On myös syytä muistaa, että ihmisillä on paljon omia asioita, työt, kotityöt yms. Jotka kuormittavat ja aikaa jää ystäville melko vähän.
 
Ihan kuin omasta kynästä. Ei tätä tosiaan enää jaksaisi kun pitää vaan yksin aina yrittää pitää yhteyttä, sit kerrankin kun ihmisille käy niin silloinkin usein perutaan viime metreillä. Tunnen saavani hyväksyntää (niin kaverillista kuin romanttista") vain miehiltä. Kaipaisin naispuolista jutusteluseuraa, mutta tuntuu kuin uisin väkisin vastavirtaan eikä vaan kukaan erityisemmin halua olla hyvä kaverini.
 
Ei tuo yksinäisyydestä kertominen auta mitään, vähän aikaa saa ehkä jutteluseuraa ja sitten sama rumba jatkuu. Korkeintaan saattaa pahentaa asiaa, kun ei sitä sitten yksinöisen luuserin kanssa haluta kaveria olla.
 
[QUOTE="tittelintuure";27844528]Minkälaisista asioista sä juttelet? Mulle itselleni suurin "turnoff" kaverissa on tylsyys. Jutellaan vähän telkkarista, vähän yleistä liibalaabaa, mutta tyyppi ei ns. anna itsestään mitään. Sellaisten ihmisten kanssa on vaan... tylsää. Enkä tarkoita mitään jännittävyyksiä 24/7, mutta sellaista avoimuutta ja innostusta uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. On todella raskasta itse johdatella keskustelua koko ajan jos toinen ei vaan "osaa" jutella mistään ruuanlaittoa henkilökohtaisemmasta.[/QUOTE]

pitäisikö ap:n juoruilla enemmän tai olla kiinnostunut tukiaisista?
 
-ylisosiaalinen ei kiinnitä huomiota siihen, että hän on se joka pyytää, ei duracell-pupu huomaa eikä välitä
-ylisosiaalisella on aikaa tonneittain roikkua paikoissa joissa ihmisiä
-juoruilu tekee sinusta kiinnostavan ihmisten silmissä

Mistä johtuu että vähemmän juoruavat eivät tapaa toisiaan ja saa sillä tavalla ystäviä? en ymmärrä tätä, koska vaikka itse vältän viimeiseen asti puhumasta kenestäkään joka ei ole paikan päällä niin kuitenkin minulla on aina ollut joku ystävä perheen lisäksi, läpi elämän. Koska pidän paljon yksin olosta ja perheelekin oltava aikaa, se on aina riittänyt minulle. Ihmisiä, jotka eivät juoruile, on vähemän, mutta aina olen löytänyt aika helpostikin. Mihinkään laumaan ei voi tietenkään kuulua koska laumahenki perustuu aina siihen että on joku josta juoruillaan ja joka suljetaan ulkopuolelle että saadaan yhteishenkeä muille.
 
Tuli vaan mieleen, että ovatko nämä muut ihmiset sitten muuten menossa aina vaikka sinne lenkille sitten yhdessä, vai tahtovatko olla yksin. Itse meinaan olen niitä, joita pyydetään välillä toisten äitien puolelta esim. puistoon/kahville tms. MUTTA itselle tuntuu vaikealta sinne lähtö, vaikka kuinka ihana ihminen pyytäisi. Olen sellainen outolintu, että tykkään olla ihan vaan perheen kesken tai puuhailla yksinäni. Jopa jännitän jotain perus kahviseuratapaamista toisten äitien kanssa ja siitä syystä saatan perua. En tahdo avautua kellekään.
Eli tässä tätä asian toista puolta... Jospa olette sattuneet vain kohtaamaan sellaisia ihmisiä, joille ihmissuhteiksi riittää se oma perhe ja tuntuu vieraalta tutustua muihin..?
Joskus kyllä itseäkin harmittaa kun ois oikeasti ollut kiva nähdä esim. se puistoon/kahville pyytäjä, mutta en vaan tahtonut avautua sille. Harmi.
Ps. Minulla on sairautta, mitä en tahdo selittää ja se vaikuttaa kuitenkin kaikkeen. :|
 
Ihmisiä ei kiinnosta juuri nämä teflonpintaiset ihmiset, joilla ei ole mitään persoonallista sanottavaa. Suosittuja ovat ne, jotka ovat värikkäitä persoonia ja uuden tai vanhan tuttunsa nähdessään sanovat jotain positiivista henkilökohtaista esim. Vaatteista ym. Ihmiset pitävät kehuista. Tätä kannattaa tehdä myös ventovieraille. Kokeilkaa!

Pitää olla myös nauravainen ja osallistuvainen. Suomalaiset eivät pidä jostakin syystä yhteyttä toisiinsa ja kun törmätään niin kontaktoinnin puutetta harmitellaan kovaan ääneen, vaikka joka ikisellä on mahdollisuus toimia toisin. Suomalaiset vaan ovat sellaisia. Itse pitää vähän muuttua, jos on sulautunut liikaa seinäkukkaseksi. Harrastukset myös yhdistävät ihmisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hommiin siitä mars;29362899:
Ihmisiä ei kiinnosta juuri nämä teflonpintaiset ihmiset, joilla ei ole mitään persoonallista sanottavaa. Suosittuja ovat ne, jotka ovat värikkäitä persoonia ja uuden tai vanhan tuttunsa nähdessään sanovat jotain positiivista henkilökohtaista esim. Vaatteista ym. Ihmiset pitävät kehuista. Tätä kannattaa tehdä myös ventovieraille. Kokeilkaa!

Pitää olla myös nauravainen ja osallistuvainen. Suomalaiset eivät pidä jostakin syystä yhteyttä toisiinsa ja kun törmätään niin kontaktoinnin puutetta harmitellaan kovaan ääneen, vaikka joka ikisellä on mahdollisuus toimia toisin. Suomalaiset vaan ovat sellaisia. Itse pitää vähän muuttua, jos on sulautunut liikaa seinäkukkaseksi. Harrastukset myös yhdistävät ihmisiä.
Click to expand...

Tämä oli vähän ristiriitaista minun mielestäni. Miten suomalaiset voivat samaan aikaan olla sekä värikkäitä persoonia ja toisiansa kehuvia, kun kuitenkin sanot että suomalaiset vaan ovat sellaisia, etteivät pidä yhteyttä toisiinsa? Ei kai se suomalaisuudesta ole kiinni?

Ja minusta ainakin on melko falskia juuri kommentoida toisen ulkonäköä tai vaatteita tavattaessa ilmiselvässä kehumismielessä, ei sellainen mene minulle läpi, pidän sitä nolona. Mukavammalta ja uskottavammalta kuulostaisi vaikka, että onpa kiva nähdä sinua, kuin että onpa sulla kiva paita.
 
Ehkä olet jopa liikaakin tavallinen. Siis uppoat jotenkin massaan ja unohdut. En tiedä, välillä tunnuttaa samalta, että minua ei kukaan muista. Olen liian keskiverto tjt. :D
 
Olen huomannut vanhemmalla iällä, että minulta puuttuu naisten kanssa toimeen tulemisen ominaisuuksia. Tykkään puhua suoraan, vaikkakaan en töykeästi, samojen asioiden vatvominen kerrasta toiseen pitkästyttää, kaipaan puhumisen lisäksi tekemistä. En osaa kadehtia enkä ymmärrä naisten salakieltä, ilkeämielisyyttä ja piikikkyyttä joka on verhottu nättiin puheeseen. Olen urheilullinen ja tykkään pitää itsestä huolta. Lapsista, sisustusasioista jne. Kotijutuista puhuminen on minusta tylsäää jos muuta juteltavaa ei koskaan ole. Myös ihmisten haukkuminen tai heidän valintojensa ruotiminen ei johda mihinkään.

Kaikki on ominaisuuksia, joiden kanssa on vaikea löytää samanhenkistä naisseuraa. Miehet kyllä lähestyy mutta väärässä mielessä, siksi heistäkään ei helposti saa ystäviä. Toimeen tulen kyllä hyvin. Kilttinä olen ajatutunut lukuisia kertoja ystävyyssyhteisiin, jossa tuen ja kuuntelen toista loputtomiin. Enää en hyväksy sellaista.
 
Komppaan näitä jotka sanovat, että kun ei lähde töissä mukaan juorurinkiin mukaan ja puhu muista pahaa ja ei kerro itsestään mitään tosi henkilökohtaista, niin sitä on auttamatta tylsä typpi.mutta voin huonosti jos paljastan liikaa omasta elämästä, koska sitä voidaan käyttää sua vastaan sitten joskus. En ole esim. Kertonut edes sellaista, että mieheni on vaihtanut työpaikkaa, mitä se kenellekään kuuluu työpaikalla? Voin jotain leistä kertoa lapsista, miehestäni en puhu koskaan. Toiset haukkuu avoinesti puolisoitaan, musta se on ällöttävää, kuin oman pesän likaamists! Olen mieluummin sitten yksin kuin haalin kavereita noilla keinoilla. Olen kyllä muuten todi hauska ja töissä on muutama tyyppi joiden kanssa nauru raikaa mutta silloinkin pelleillään muusta kuin henkilökohtaisista aioista. Minlle myls aina teotettu kotona ettei omista asioisa puhuta ja mieheni on samanlainen.
 
En nyt tajua tätä yhtälöä.
Juoruilua halveksitaan, mutta jos et juoruile ja ilkeile toisten selän takana, olet tylsä tyyppi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja etäisyys;27844527:
Silti tuntuu, että ap:n kuvaamat "magee rotsi hei"-tyypit saavat helpommin seuraa eikä kukaan arvosta kaunista käytöstä saati "normaalia" tutustumista.
Click to expand...

Siis tarkoitatteko noilla ihmisillä ulospäinsuuntautuvia, vai mitä ihmettä? Nuo sanavalinnat nyt on vähän tuollaisia, ei kai tuollaisia kukaan aikuinen ihminen käytä. Itse olen itsevarma ja ulospäinsuuntautunut, menen juttelemaan ja uskallan olla eri mieltäkin asioista. Heitän läppää vähän oudommassakin seurassa, vaikka oudossa seurassa olen omasta mielestäni vähän vetäytynyt (mutta esimerkiksi kavereiden mielestä en niinkään).

Oletko ap, tylsä?
Mukaudut aina tilanteeseen, et ole eriä mieltä mistään, hymyilet vain ja olet sieluton ja tylsä, heitätkö läppää? Itse en jaksa ihmisiä, joissa ei ole minkäänlaista särmää, ja joilla on huono huumorintaju.
Sellaiset tylsät, kiltit ihmiset vaikuttavat siltä että antavat vain pintaraapaisun itsestään ja lisäksi he ovat tylsää seuraa, ihan rehellisesti sanottuna.

Ja kyllä itsevarmuus näkyy. Anteeksipyytävä olemus on totaalinen turn-off myös ystävyyssuhteissa. Epävarman ihmisen kanssa on todella raskasta olla, se jotenkin kuluttaa kun olemisesta puuttuu rentous.
 
Mulla vähän sama juttu.
Luulen että johtuu siitä että olen ruma ja pullea (ihmiset haluavat hyvännäköisiä kavereita ja ystäviä), siitä että mulla on monta lasta (ei otolisinta rillutteluseuraa) ja siitä että nähtävästikin olen sosiaalisesti kamalan kömpelö. Yksinkertaisesti tylsä ja luotaantyöntävä persoona?
 
Olen huomannut ,että pitäisi koko ajan näytellä jotain rooleja, että ihmiset tykästyäisivät minuun ja olen sentään 49v sinkkkumies ja ihmettelen miten toiset saa aina uusia tuttavuuksia. on tää kumma yhteiskunta ja minua ei saa toisenlaiseksi , vaikka yritettäisiin muuttaa . onhan siltikin joku tuttava, mutta kun vaaditaan mielipiteitä ja sanoo sen niin otetaan niin nokkiin että, pitäisikö olla pintaliitäjää ei kiitos teeskentely ei huvita ehkä olen kusipää sitten. minusta ei vaan ole teeskentelijäksi toiselle jos toinen ei hyväksy niin voi, voi eii voi mitään.
 
Mikä mussa on vikana ku kaikki vaan pitää mua niinku roskaa jonka voi heittää pois.. minulle ja miehelleni tuli vieraita kylään jotta vieraat mahtuisivat nukkumaan mieheni passitti minut nukkumaan autoon ulkona on 3 astetta lämmintä kaikki peitot ja tyynyt käytössä... eikö ihmisellä ole mitään arvoa... täytyis pystyä nukkumaankin ku menen 6 töihin ja täältä ajaa puol tuntia lähemmin asuvan kaverin työ nukkumaan...
 
Uskomatonta, että elämäni aikana ilmenneen piirteet ihmisissä voi kilpistyä pähkinänkuoreen tällaisessa keskustelussa. Kun tämän viestiketjun lukee läpi, nousee esiin ihmisten pyrkiminen viihteellisyyteen jopa ihmissuhteissa. Kavereiksi valitaan ihmisiä, jotka parhaiten miellyttävät ja keksivät herkullisimmat puheenaiheet. Eniten ihmisiä miellyttävät kuitenkin juoruilu ja kertojan omien yksityisien asioiden kertominen. Kiltteys ja hyvä käytös on kateutta aiheuttava ominaisuus. Rääväsuinen juoruilija, joka ei paheksu mitään, on viihdyttävä, eikä mitenkään ns. "yläpuolella". Joskus vain sattuu, että lähipiirissä ei ole tuota kummempia eläjiä. Yksinäisiä on paljon, joista osalle yksinoleminen on oma valinta, toisille taas tulee yksinäinen olo negatiivisessa mielessä. Uskon, että joskus vain osuu olemaan niin, ettei lähipiirissä ole sellaisia, jotka sopisivat kavereiksi. Silloin voi vaikka osallistua tilaisuuksiin, jossa voi olla "porukoissa", voi jutella ja vaikka harrastaa jotain. Silloin voi tuntea osallisuutta ja kuuluvuutta johonkin. Sehän on yksi ihmisen perustarpeista.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa