miksi musta on tullut tälläinen äiti...?

[huonoäiti]

:'( ei tule itkusta loppua nyt ollenkaan joten pakko saada purkaa jollenkin tunteita.
minä joka aina rakastanut lapsia ja halunnut monta, saimme kaksi ihanaa lasta pienellä ikäerolla, ja nyt viimeisen vuodan aikana on tuntunut että en jaksa enää yhtää mitään ja pahenee vaan koko ajan. Musta on tullut huutava, katkera, ilkeä, laiska ja väsynyt äiti...
Lapset on ihania, nuorempi oli vauvana raskaampi hoitaa, isompi todella helppo, kummatkin todella suloisia ja kilttejä muiden ihmisten seurassa. Nyt mennyt pari päivää taas että olen joutunut karjumaan naama punasena, kun eivät usko yhtää mitää, tappelevat ja sotkevat koko ajan, mies on töissä paljon ja on rättiväsynyt kun tulee kotiin joten en voi pyytää häntäkään auttamaan. On turhauttavaa yrittää leikkiä tai keksiä tekemistä, koska toinen on pienempi ei osaa esim. maalata tai askarrella kun isompi haluaisi ja sotkee sitte kun ei saa huomioita, jos taan leikin nuoremman kanssa isompi alkaa kiukuta ja lyödä pienempää... En saa omia juttujani tehtyä ollenkaan, kun olen väsynyt iltaisin ja istun ja tuijotan vaan telkkaria. Miksi musta on tullut tälläinen, rakastan lapsiani ylikaiken ja inhottaa kun heillä on tälläinen äiti... mä en halua enää huutaa ja itkeä :'(

huono äiti, 3v ja 2v lapset

 

[Pirpiz]

:hug: Et ole ainoa.

 

[Viipotin]

Kyllä se siitä vielä helpottaa ja iloksi muuttuu :flower:
Kun esikoinen ja keskimmäinen olivat pieniä niin minä tunsin olevani ihan samanlainen. Hermo meni pienemmästäkin ja aina piti mukamas karjua naama punaisena.
Mies teki ympäripyöreitä päiviä (tekee tosin vieläkin) ja olin tosi väsynyt vaikka minulla oli se kaikki mistä olin unelmoinut.
Sitten pikkuhiljaa helpotti ja "heräsin" taas tajuamaan kaiken ihanuuden. Nyt ovat jo 7 ja 10 vuotiaat ja ovat oikeita kultamuruja ja heille on siunaantunut vielä melkein 1 vuotias pikkusiskokin ja vaikka olen väsynyt todellakin valvomisista yms, niin hermo kestää ihan erilailla jostain syystä.
Eli ajan kanssa helpottaa kun saat vähän väsymyksiä pois.

 

[onni löytyy arjesta]

:hug: tutulta kuulostaa. Itsellenikin on vaikeaa pyytää tai ottaa sitä omaa aikaa. Jaksaa kyllä paaaljon paremmin taas huutoa kuunnella kun edes tunnin saapi rauhassa joskus olla.

 

[PahaSilmä]

Et sinä ole huono äiti, eikä vika varsinaisesti ole lapsissakaan. Olet ehkä masentunut. Kannattaa mennä juttelemaan siitä lääkärille. Minä kävin ja pääsin psykiatriselle sairaanhoitajalle. Nyt yhden käynnin jälkeenkin on jo parempi olo ja tuntuu, että saan apua. :hug:

 

[huonoäiti]

tuntuu et olen ainut :'( mulla ei ole monta äiti kaveria, 2 hyvää oli mutta he muuttivat pois juuri vuoden sisällä joten ei ole enää kelle puhua, ja jotenkin tuntuu etten voi vaivata omilla murheilla muita, jotka saattaa toisten silmissä olla mitättömiä... kun on isompiakin murheita olemassa. miten ihminen voi muuttua tälläiseksi...:'( mun piti olla hyvä äiti, joka jaksaa touhuta ja leikkiä lasten kanssa, ja pitää koti siistinä...mut en oo enää...:'(

 

[Callie]

tuo oli kuin suoraan minun suustani, en taidakaan olla ainoa (huh) mukulat 3v ja 1,6v kolmas tulossa

 

[Aquarius]

Kyllä sinun pitää ottaa välillä aikaa itsellesikin. Kuulostaa ettet saa koskaan lomaa perheestä.

Kuka tahansa väsyy ja masentuu ja tulee katkeraksi, jos ei ole muuta elämää kuin olla kotona lasten kanssa - niin ihania kuin lapset ovatkin.

Koita vaikka palkata lastenhoitaja yhdeksi illaksi viikossa, että saat mennä jonnekin ihan omiin menoihisi - vaikka kirjastoon tai shoppailemaan, tai kahville - tai että saat edes olla kotona itseksesi ilman että sinulla on koko ajan vastuu lapsista. Jo yksikin ilta viikossa auttaa tosi paljon jaksamaan.

 

[Kowalski]

Sua väsyttää :hug: . Tarvitset vapaa-aikaa. Et sinä ole huono äiti.

 

[jaksamista]

No kun tämä äitiys ei ole maailman helpoin juttu. Tämä on todella raskasta välillä, mutta tosi tärkeää työtä. Minä ajattelen aina niin, että kuka tämän sitten tekisi jos en minä, ja onneksi minä olen olemassa niin tuo lapsi (vaikka onkin vaativa) saa hyvän kasvatuksen.

Tämmöstä tää välillä on ja välillä väsyttää, ja saakin väsyttää. Sit pitää vaan laskea äitiyden tasoa, laita vaikka videot päälle.

Mutta se on kyllä totta että lapset riehuvat ja sille ei mitään voi. Kyllä ne kohta kasvaa ja alkavat itsenäisemmiksi.

 

[huonoäiti]

tuo oli kuin suoraan minun suustani, en taidakaan olla ainoa (huh) mukulat 3v ja 1,6v kolmas tulossa

kesällä jouduin tekemään testin ja mietin jo että tulisin oikeasti hulluksi jos olisin raskaana. Tuntuu ihan kauhealta ajatella että tein yhden lapsen liikaa, että oisin ollut parempi äiti kun olisi ollut vaan yksi lapsi... yleensä miehen kanssa olemme tehneet että toinen on kotona toisen kanssa ja toinen tekee kauppareissun toisen kanssa ja silloin lapset ovat todella ihania, pystyy leikkimään ja juttelemaan ilman kieltämistä ja huutamista, mutta nyt kun joutunut olemaan monta päivää taas lasten kanssa 24h, en vaan jaksa enää mitää... vanhempi lapsi jo tajuaa että äiti itkee, ja tulee sanomaan että äiti väsynyt... pelottaa että miten vaikuttaa lapsiin kun tulevat isommiksi... kaikki sanoo että pitäs nauttia kun lapset pieniä mutta tuntuu että toivon koko ajan että olisivat jo isompia että tää helpottas...
nyt ne kullanmurut heräs ja on huono-omatunto kun itken ja tunnen näin... nyt taas yritän olla hyvä äiti illan ja olla huutamatta....

 

[Kowalski]

Ettei sulla vaan olisi masennustakin? Itkuisuus ja pinnan kireys voi olla myös masennuksesta johtuvaa.
Ja ne kauppareissut teet tästä lähtien niin, että mies on kotona MOLEMPIEN kanssa, ja sinä pääset kauppaan ihan yksin, ehkä ennen kauppareissua vaikka kahvillekin

 

[huonoäiti]

sillon kun mies on kotona olen käynyt liikkumassa, mutta nyt ollut jo monta viikkoa kipeänä enkä päässyt mihinkää, niin tuntuu että pää räjähtää.. mutta kiitos kun sain purkaa mieltäni ja kiitos tuesta <3

 

[Hilkka]

Mee pihalle niiden kanssa, riehukoon siellä.

 

[Aquarius]

No hei, pyydä miehesi lähtemään kauppaan lasten kanssa, että sinä saat olla kotona yksin.