on niin paha olla, että pakko purkaa jonnekin, kun ei oo kelle puhua. yks sukulainen on nyt pari kertaa tehny niin että kun puhutaan asioista puhelimessa ja jos en heti pysty sanomaan että pystynkö tulemaan avuksi tai tekemään jotain tiettyä juttua, niin lyö luurin kiinni. siinä sitte jään hölmistyneenä miettimään että mitäs nyt kun puhelin tuuttaa
en tiedä kuvitteleeko tuo ihminen että minä pystysin suorilta sanomaan pääsenkö johonkin tai pystynkö tekemään jonkun tietyn jutun , tuosta noin vaan? meillä on kuiteski perhettä joka on suht liikkuvaista sakkia ja melkein joka päivälle on varsinkin näin kesäaikaan vaikka mitä. ja kun perheellä ei oo ku yks auto käytössä, ei julkisia yhteyksiä ja miehellä työt muuttuu (ei työpaikka) kaksivuorotyöstä kolmivuorotyöksi ja lisäksi on kotona hommia pellolla, niin ei mun oo niin helppoo tästä irrottautua kuin hän kuvittelee. hän on töissä mutta hänellä ei oo enää kotona lapsia, joista pitäis huolehtia (ovat jo perheeellisiä).
nyt sitte on paha olla ja syyllinen olo kun en pysty tekeen mitä hän olettaa mun pystyvän tekemään. pelkään sitä mitä musta ajatellaan, ja pelkään että mua mustamaalataan laiskaksi ja turhanpäiväseks ihmiseks.
halu tehdä ja olla mukana näissä yhteisissä jutuissa on aitoa mun puolella, mutta kun ei pysty niin ei pysty joka kerta repeemään kaikkeen. ja kun mulla on menoja ja kiirettä, tuntuu että ne ei oo mitään, tän ihmisen tekemiset vaan on jotain , tai semmonen tunne tulee. eihän se välttis niin ajattele, mutta tuntuu vaan että näin se menee.
ja mä vaan oon entistäkin huonompi ihminen :'( en jaksa enää, miks mun pitää olla tämmönen?? :'(
nyt sitte on paha olla ja syyllinen olo kun en pysty tekeen mitä hän olettaa mun pystyvän tekemään. pelkään sitä mitä musta ajatellaan, ja pelkään että mua mustamaalataan laiskaksi ja turhanpäiväseks ihmiseks.
halu tehdä ja olla mukana näissä yhteisissä jutuissa on aitoa mun puolella, mutta kun ei pysty niin ei pysty joka kerta repeemään kaikkeen. ja kun mulla on menoja ja kiirettä, tuntuu että ne ei oo mitään, tän ihmisen tekemiset vaan on jotain , tai semmonen tunne tulee. eihän se välttis niin ajattele, mutta tuntuu vaan että näin se menee.
ja mä vaan oon entistäkin huonompi ihminen :'( en jaksa enää, miks mun pitää olla tämmönen?? :'(