Miksi naisten väkivaltaisuutta parisuhteessa aina vähätellään?

[MorbidMama]

[QUOTE="Niin";22218742]Onko teidän mielestä sitten ok että nuorempi sisarus lyö vanhempaa koska on pienikokoisempi ja saa aikaan vähemmän vahinkoa? Sanotteko isommalle että joo onhan toi periaatteessa tuomittavaa, mutta kyllä sun isompana pitää vaan poistua omasta huoneestas.

Jos grillijonossa teidän miestänne pienempi kaveri tulee vetämään lättyyn, onko miehenne velvollisuus rauhoittaa riehuja koska isompana toki siihen pystyy?

Jos teitä kymmenen senttiä pienikokoisempi nainen tulee lyömään turpaan baarissa naisten vessajonossa, otatteko tehokkaan hallintaotteen vai poistutteko paikalta?

Pitäisikö tuomiot pahoinpitelyistä jakaa pituuden ja painoidenksin mukaan, siten että uhrilla on velvollisuus puolustautua aina omaan kokoluokkaansa asti?[/QUOTE]

Ei tietenkään se ole ok...niinhän se menee, kuten on kirjoitettukin, että jos isokokoisempi lyöty lyökin takaisin niin syy on hänen..mutta kun tuota nyt lasten kohdalla miettii, niin kyllähän siltä isommalta odottaa ETTEI lätväse pienempäänsä takaisin..ihan vain siksi, kopska on vanhempi ja viisaampi..
Tosin aikuisillahan se asia ei mene niin...koko ei takaa viisautta tms.

 

[Viblsp-]

Okei, tässä on selvästi käsitetty niin, että mie puolustelen naisen tekemää väkivaltaa. Ei, en todellakaan puolustele, ihan yhtä väärin se on, kuin miehenkin tekemä, hyvänen aika.

Toi on totta, että nainen saa usein lapset, oli sitten tilanne mikä tahansa. Mieshän voisi kyllä viedä asian oikeuteen halutessaan. Uskon, että nykyaikana ei kuitenkaan ihan niin sokeita olla, että uskotaan naisen aina olevan viaton osapuoli riidoissa. Kyllähän sitä kuitenkin tiedetään, että on olemassa väkivaltaisia äitejä ja vaimoja, on miehellä mahdollisuus saada lapsensa luokseen, ei se mahdotonta ole.

Vaikea juttu, eikä yleinen käsitys auta noissa huoltajuusasioissa yhtään.

 

[merimies]

Tottahan tuo. Itse jäin liittoon, koska hyviä aikoja oli myös ja toivoin aina, että huonoja ei tulisi. En halunnut ns. rikkoa perhettä. Aika sokeahan siinä tilanteessa on usein, kun jaksaa uskoa parempaan. Onneksi rakastuin toiseen mieheen, erosin ja aloin seurustella tämän uuden miehen kanssa. Nyt elämä hymyilee ja kyllä tulee mietittyä nyt, miksi olin niin tyhmä, että kestin paskassa liitossa.

Kuitenkin nyt itse mietin tuota itse väkivaltatilannetta, en väkivaltaista suhdetta ylipäätään. Mieshän voi poistua tilanteesta halutessaan, ellei halua sitten alkaa hullua akkaa pitää aloillaan. Miehellä on kuitenkin useimmiten se fyysinen ylivoima, sitä tuskin kukaan kiistää. Sen avulla voi vapautua tilanteesta, ellei nainen sitten käy aseen tai veitsen kanssa kimppuun, jolloin tilanne tietty monimutkaisempi.

Miehet kertovat:
IL lukijat kertovat: Kun nainen lyö | Perhe | Iltalehti.fi

 

[sunflower20]

Eihän väkivalta ole hyväksyttävää. Mutta yleisimmin väkivalta mielletään fyysiseksi, harvemmin mielleyhtymä tulee henkiseen väkivaltaan. Mutta monen naisen fyysinen väkivalta voi olla seurausta henkisestä väkivallasta. Mies loukkaa, solvaa, haukkuu ja pitää sillä tavalla naista "lieassa" niin voi olla että monelle väkivaltaiselle naiselle ainoa ulospääsykeino tilanteesta on antaa "samalla mitalla" mutta fyysisesti.
Joskus sitä patoutunutta vihaa on todella paljon ihmisessä sisässä ja se purkautuu pahimmalla keinolla, että tapetaan se oma puoliso. Mutta mistäs otat puolustuksen teollesi jos et ole henkiseen väkivaltaan koskaan hakenut apua??
Sitten on niitä tilanteita että mies haukkuu, nimittelee riitojen yhteydessä ja nainen hakkaa fyyisesti. Ei kivaa kummankaan puolelta eikä todellakaan hyväksyttävää. Mutta enemmän hyväksyttävää se on kuin se että tunteet ryöppyäis ulos yhdellä ja traagisella kerralla. Ehkä...
Apua kun monesti ei saa kun ei kukaan tiedä ongelmasta. Monet naiset eivät taas osaa hakea apua, alistuvat tilanteeseen. Emme elä täydellisessä maailmassa, jos eläisimme, varmasti joku osaisi ennakoida tulevat tapahtumat ja olla estämässä niitä.

Mutta en mä hyväksy väkivaltaa, mutta ymmärrän silti naisia jotka tietyssä tilanteessa turvautuvat fyysiseen väkivaltaan.

 

[MorbidMama]

Mä en jaks uskoa, että fyysisessä väkivallassa ei olisi tippaakaan henkistä väkivaltaa. Fyysisen väkivallan yhteydessä, vaikka ei sanoisi sanaakaan, tapahtuu loukkaaminen, väittäisin AINa, myös henkisellä tasolla.
Henkiseen väkivaltaan ei tarvitse kuitenkaan liittyä tippaakaan fyysistä sellaista.

 

[fifiia]

[QUOTE="vieras";22218765]Nainen yleensä pahoinpitelee psykologisesti itsetunnon lyttäämisellä.[/QUOTE]

Tämäkin on varmasti totta ja usein miehen on edes vaikea itsekään tunnistaa saati kertoa mistä itsetunto ongelmat tai stressi/pahaolo johtuu, se ajatellaan helpommin johtuvan yleisestä väsymyksestä, työpaineista tsm kuin parisuhteesta.

 

[peesailen]

Jos sä sekoat kesken lohisopanteon ja nappaat fileerausveitsen, paljain käsinkö se sun ninjamiehes sut taltuttaa?

Arvaapa mitä tapahtuis jos sun miehes taltuttais sun sekopäisen mätkimisvimmaas. Naapurit soittais poliisit, jotka tulis teille ja veis miehen pois. Lähtöolettama on aina, että mies on se pahoinpitelijä, koska asenne on yhtä typerä kuin esimerkiksi tuossa edellä. Nyt kun mies on kerran suhun kajonnut, toki erossa sinä saat lapset hullua väkivaltaista miestäsi vastaan koska hän on suhun kajonnut. Vaikka miehes koittais selittää että "toi alotti", niin niinpä niin, kehtaa vielä paskapää syyttää pientä ihanaa viatonta naista.

On naurettavaa että todella moni nainen kuvittelee, ettei naisen lyönti satu. Kuvitellaan olevansa ihana Scarlett O'Hara, joka voimattomasti takoo Rhettin leveää rintaa pikku nyrkeillään. Newsflash: naisen nyrkki sattuu ihan vitusti, jos sillä lyö. On ihan naurettavaa sanoa että naisen väkivalta on jotenkin ok, koska mies pystyy lyömään VIELÄ lujempaa. Toki pystyy. Miksi hänen pitäisi? Pitääkö naisen vastaavasti vetää omaa miestään turpaan puolustautuakseen ennen kun hän saa sanoa että joo, siihen asti koitin kunnes mies oli vahvempi? Miksei väkivaltaisten miesten vaimoilta edellytetä puolustautumista vaikka veitsellä? Miksi ainoastaan miehen velvollisuus on selvitä hyökkäyksestä väkivallalla?

Mun veljeni seurusteli hetken aikaa (luojan kiitos) täysin sekopäisen emännän kanssa, joka oli kanssa tuolla typerällä asenteella ettei naisen pieni tempperamenttisuus haittaa, koska kyllähän iso mies naisensa kurissa pitää. Mutta tiedättekös mitä? On ihan helvetin vaikeaa pidellä kirkuvaa ja potkivaa naista paikallaan satuttamatta! Ja heti kun tulee pienikin mustelma niin se on yhyy yhyy mun mies hakkaa. Jos otat hakkaavaa naista ranteista kiinni niin se potkii. Milläs helvetillä niitä jalkoja pitelet, hellästi? Mitäs kun se "sekoaminen" tapahtuu kun oot telkkaria kattomassa ja muija iskee takaa päin selkänojan yli?

Jokainen nainen, joka olettaa että miesten pitäisi vaan sietää läpsimistä ja pistää se jollain tavalla kuriin, on ääliö. Se ekakin läppäisy sattuu. Miksi miesten pitäisi kestää kipua vain sen vuoksi että itse halutessaan pystyisivät satuttamaan enemmän, MUTTA EIVÄT HALUA?

Kirjoitat asiaa.

 

["pölkky"]

niin, tokihan useimmiten mies on se voimakkaampi osapuoli. mutta ei se minusta mitenkään oikeuta naista lyömään tms, vaikka toinen pystyisikin sen lopettamaan helposti ja vaivatta.
Nainen kun lyö ja mies tarttuu vaikka naista ranteista lopettaakseen sen ja naista sattuu, on mies silloin useimmiten se pahis. Koska on vahvempi. Nainen kerää sympatiapisteet helpommin ja mies on sitten se sika. : /

Tämä on niin totta, elin 2 vuotta aviossa naisen kanssa joka oli hintelä, mutta väkivältainen joka toinen päivä. Eli totta kai minulla oli voimia kaksinkerroin siihen verrattuna, mutta se ei todellakaan antanut minulle turvallisuuden tunnetta edes nukkuessa, kun vaimo sohii puukolla päivisin ja uhkailee. Kerran olin nimittäin kääntänyt selkäni, ettei pääse ainakaan naamaani tai sukukalleuksiani pilaamaan haarukalla vai mikä se oli, mutta sitten en kestänyt enää odotella, että tilanne rauhoittuisi ja tarrasin sitä molemmista ranteista kiinni että lopettaa sen, puristin tietenkin vähän kovaa sen ranteita siinä pidellessä kun oli adrenaliini noussut pintaan. En muuta. Sitten se leimas mut ystäviensä edessä vaimonhakkaajaksi ja sai minutkin pelkäämään, että kertoo vanhemmilleni minkälainen poika heillä oikein on. Ja kaikenlaisia uhkauksia tuli muutenkin tähän liittymättä, esim. että esim. vaimo lataisi netistä lapsipornoa koneelleni ja ilmiantaa minut poliisille. Uskon että tämä olisi saattanut mennä vaikka täydestä kuulusteluissa

Ja tosiaan avustustyöntekijät eivät koskaan ottaneet hänen väkivaltaisuuttaan yhtä vakavasti kuin olisivat luultavasti tehneet, jos nainen olisi ollut se väkivallan kohde. Psylogi sanoi, että älä tee hätänäisiä päätöksiä, kun kerroin ekalla käynnillä, että olen aikeissa lähteä livohkaan tästä suhteesta.

Huh huh, onneksi nämä ovat vain vuodentakaisia muistoja, oli se raskasta eikä mikään olankohautuksella oikaistava asia se naisen väkivaltaisuus, takaisin ei saa iskeä, sitä voi vain juosta ovesta ulos teepaitasilla hankeen ja pelätä että nyt se hajottaa mun tietokoneen pirstaleiksi kun en ole asunnossa yms. Poliisinkin olis tietysti voinut soittaa paikalle, mutta se on vain vaikeaa, jos tällainen omalle kohdalle sattuu ihmisen kanssa, jota on joskus rakastanut. Etenkin jos tietää, että tämä on itsemurha-altis ihminen eikä se poliisi sen oloa piristä. Sekin jonkinlaista psyykkistä kiristystä ja manipulaatiota, kun itsemurhakortti vedetään esiin, jos koettaa vedota ihmisoikeuksiin ja hyväksyttävään käytökseen