Miksi niin monet ajattelee köyhyyden olevan aina oma valinta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmettelijä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"ihmettelijä"

Vieras
Kun se ei todellakaan ole aina niin!!! On pöyristyttävää miten idiootteja ajattelutapoja ihmisillä on.

Kyllä mä olisin halunnut hienon ammatin, mulla oli selvä suunnitelma. Mut elämä päätti toisin. Ja näin on ollut monilla muillakin.

Ihminen ei tarkoituksella esim. sairastu. En minäkään arvosta yhtään ihmistä joka tarkoituksella jää lusmuilemaan, syynä pelkkä laiskuus. En minäkään soisi sellaisille jumalattomia tukia. Sellaiset saavat rahaa paremmin ku sairaslomalla olevat ihmiset joilla sentään oikea syy olla pois työstä.

Ja entä jos kaikki pienipalkkaiset opiskelisivat hyvin tienaaviin ammatteihin. Kuka ne työt sitten enää hoitaisi. Esim. sairaalassa siivoojat tekevät ensiarvoisen tärkeää työtä. Kyllä heille pitäisi maksaa palkkaa niin että tulevat työllään toimeen.

Mä köyhempänä toivon kaikille hyvää. Miksi rikkaat haluavat niin paljon huonoa köyhemmille? Kun se ei ihan oikeasti ole aina itsestä kiinni. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.
 
Ei se valinta olekaan, mutta omilla valinnoilla siihen on mahdollista vaikuttaa.

Jokainen kuitenkin itse asettaa asiat vaakakuppiin.
Minä esimerkiksi vielä ennemmin taon päätäni köyhyyden tiilimuuriin kuin haen töitä kaukaa- niin kauan kuin lapseni ovat pieniä.
Tosin sen verran ajattelin asioita jatkoa ajatellen helpottaa, että hain kouluun, jos sitten olisi ammatti jonkalaista työtä löytyisi lähempää, ettei tarvitsisi hakea pitkän matkan takaa.

Ja toki on asioita joihin ei voi vaikuttaa, jälkiviisas on aina helppo olla mm vakuutusten suhteen tms.

Rahankäytön opettelullakin vaikuttaa asioihin paljon- joku ihan kohtalaista palkkaa saava ei saa sitäkään riittämään mihinkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;23543349:
Ei se valinta olekaan, mutta omilla valinnoilla siihen on mahdollista vaikuttaa.

Jokainen kuitenkin itse asettaa asiat vaakakuppiin.
Minä esimerkiksi vielä ennemmin taon päätäni köyhyyden tiilimuuriin kuin haen töitä kaukaa- niin kauan kuin lapseni ovat pieniä.
Tosin sen verran ajattelin asioita jatkoa ajatellen helpottaa, että hain kouluun, jos sitten olisi ammatti jonkalaista työtä löytyisi lähempää, ettei tarvitsisi hakea pitkän matkan takaa.

Ja toki on asioita joihin ei voi vaikuttaa, jälkiviisas on aina helppo olla mm vakuutusten suhteen tms.

Rahankäytön opettelullakin vaikuttaa asioihin paljon- joku ihan kohtalaista palkkaa saava ei saa sitäkään riittämään mihinkään.

Mä saan kyllä vähätkin rahat riittämään. Sillä että olen luopunut monista asioista mitä muut saavat kokea. Olen joutunut luopumaan terveydestänikin joten luopuminen monista muistakin asioista on ollut pakollistakin.

Mä tulen surulliseksi kun luen ihmisten mielipiteitä näin vaalien alla. Köyhien, sairaiden yms. elämästä monet haluaa tehdä vieläkin vaikeampaa. En vaan käsitä että miksi? Jokainen on muka arvokas ihminen, mutta silti monilla on vaatimus että jokaisen pitäisi olla rikas ansaitakseen elämisen arvoisen elämän.
 
Siis köyhyyteen on monia syitä mutta kyllä olen samaa mieltä aamuäreen kanssa, että valinnoilla on suuri mekitys.
Itse olen sairastunut basedowin-tautiin ja sen seurauksena jouduin olemaan kolmisen vuotta sairaslomalla. Nyt sairastan kroonista selkäkipua ja joudun laittamaan elämäni kokonaan uuteen uskoon. En voi välttämättä enää tehdä työtä jota olen tehnyt, en välttämättä voi laajentaa yritystäni, pahimmassa tapauksessa joudun myymään kaiken pois.
Mutta en aijo jäädä tähän vaan suunnitemissa on muuta.
 
no tietyllä tavalla se on oma valinta aina, siis se että kuinka monta ihmistä on elätettävänä sillä x määrällä rahaa, jos on pieni palkka niin auttamattomasti se vaikuttaa siihen elintasoon jos on lapsia, ja se lasten lukumäärä vaikuttaa hyvin paljon siihen elintasoon silloin.
omia valintoja tässä elämässä on: koulutus, lapsien lukumäärä, asuinpaikka, asuinmuoto ja se jääkö kotiin hoitamaan lapsia kunes lapsi täyttää 3v

sairaudet ja elämän yllätykset on asioita joihin ei voi vaikuttaa, mutta osaan voi varautua.
 
Minusta ihmiset eivät enää ymmärrä mitä tarkoittaa köyhyys. Tälläkin palstalla yhden lapsen äidit huutavat köyhyttä ja kuukausitulot 3000 euroa. Mielestäni ei suomessa voi köyhyydestä puhua ollenkaan, vaan pienituloisuudesta. Täällä on kuitekin kaikke mahdollisuudet opiskeluun ja toteuttaa haaveet.

Aika paljon itsestä kiinni ja omista valinnoista miten elämä sujuu. Tiettyjä asioita on tietysti mihin ei voi vaikuttaa, mutta suurimmaksi osaksi omissa käsissä on valinnat.
 
No ei se siinä mielessä ole oma valinta, että kaikki eivät koskaan voi olla rikkaita. Jokaista rikasta kohden on oltava tietty määrä köyhiä. Ja siinä kohtaa puheet "mahdollisuuksien tasa-arvosta" ovat puppua, koska ihmiset ei todellakaan synny tasa-arvoisiin oloihin. Toisilla on jo heti syntyessään enemmän henkistä ja rahallista pääomaa käytettävissään.

Kaikista ei voi tulla hyvin toimeentulevia ekonomeja, ja nyt on turha huutaa edes koulutusta, koska fakta on, että kaikilla ei vaan hoksottimet riitä dippainsinöörin tai vastaaviin papereihin. Lisäksi koulutuskaan ei autuutta takaa, monet alat ovat erittäin suhdanneherkkiä. Nythän niitä diplomi-insinöörejäkin on jäämässä työttömäksi pilvin pimein Nokialta... Osa varmasti tulee pärjäämään hyvin, osa tippuu kelkasta ja joutuu tyytymään huomattavasti pienempiin tuloihin tai peräti sinnittelemään työttömyydessä.
 
Elämä on tiettyjä valintoja joo kyllä. Mullakin ammatinvaihdos on todennäköisimmin edessä mutta ei se rikkauksia niin vaan tuo. Mulla on vaikea sairauskierre ja taukoja opiskeluun tulisi paljon. Ja hyvään ammattiin pääseminen vie vuosia. Sairaana opiskelu on todella vaikeaa, koin sen ensimmäisen ammattini kohdalla jo.

Mulla menee siis vielä vuosia että pystyn pääsemään oikeasti hyvään elintasoon. Siihen asti elän pienillä tuilla jotka valinnoillani kyllä saan riittämään. Mutta miksi elämästäni siihen asti pitäisi tehdä entistä vaikeampaa?

Ihminen ei aina voi sairaudelleen mitään. Mä en sitä pystynyt edes ennakoimaan koska ongelmat alkoi jo lapsena.
 
[QUOTE="a.p";23543530]Elämä on tiettyjä valintoja joo kyllä. Mullakin ammatinvaihdos on todennäköisimmin edessä mutta ei se rikkauksia niin vaan tuo. Mulla on vaikea sairauskierre ja taukoja opiskeluun tulisi paljon. Ja hyvään ammattiin pääseminen vie vuosia. Sairaana opiskelu on todella vaikeaa, koin sen ensimmäisen ammattini kohdalla jo.

Mulla menee siis vielä vuosia että pystyn pääsemään oikeasti hyvään elintasoon. Siihen asti elän pienillä tuilla jotka valinnoillani kyllä saan riittämään. Mutta miksi elämästäni siihen asti pitäisi tehdä entistä vaikeampaa?

Ihminen ei aina voi sairaudelleen mitään. Mä en sitä pystynyt edes ennakoimaan koska ongelmat alkoi jo lapsena.[/QUOTE]

Et voi tietää mitä se ovi tuo sinulle tullessaan.
 
Ei se minusta ole "oma valinta", kuka muka valitsisi köyhyyden.

Kokoomuksen ja muiden porvarien kansta tietysti on, että köyhä on osansa valinnut. Se sopii heidän agendaansa. Köyhä ihminen demonisoidaan.
 
Köyhyys on seurausta oikeistohallituksesta, joka kahtiajakaa kansan. Kohta on enää vain todella köyhiä, tai todella rahakkaita, tuloerot kasvavat.
Leipäjonot ovat todellisuutta tämän päivän suomessa. Tunnen työssäkäyviä perheitä, jotka nääntyisivät aliravitsemukseen ilman niitä ruokakasseja. Eikä se ole todellakaan "oma valinta". :(
 
[QUOTE="smelly cat";23543644]Ei se minusta ole "oma valinta", kuka muka valitsisi köyhyyden.

Kokoomuksen ja muiden porvarien kansta tietysti on, että köyhä on osansa valinnut. Se sopii heidän agendaansa. Köyhä ihminen demonisoidaan.[/QUOTE]
Mä olen elämäni aikana valinnut useammankin kerran. Ensimmäisen kerran parikymppisenä, kun päätin lähteä opiskelemaan hoitoalalle. Toisen kerran, kun päätin hankkia lapsen, vaikka mulla ei ollut työpaikkaa ja äitiyspäivärahani oli peruspäiväraha puuttuvien aiempien ansiotulojen vuoksi. Kolmannen kerran päättäessäni alentaa tulojani siirtymällä vuorotyön sijasta päivätyöhön, neljännen kerran vaihtamalla pienempipalkkaiseen - mutta vakinaiseen -työsuhteeseen. Kuudennen kerran, kun päätinkin kuopuksen kanssa jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin kotihoidontuen turvin. Seitsemännen kerran, kun sairastuin nivelreumaan ja tiesin, että eläkeikään asti en pysty hoitotyötä tekemään ja lähdin opiskelemaan toiselle alalle.

Mä uskon, että hyvin paljon yksilön mahdollisuudet riippuvat hänen lapsuudestaan. Siitä, onko lasta kannustettu kaatumisen jälkeen nousemaan ylös ja yrittämään uudestaan. Vai onko sanottu,että lopeta toi kompuroiminen, et sä kuitenkaan onnistu. Ihmisillä on erilaisia tapoja kohdata vastoinkäymiset ja epäonnistumiset: yksi puree hammasta ja päättää, että minähän nämä vaikeuteni vielä selätän, toinen miettii, miten pystyisi sopetumaan vaikeuksien kanssa elämiseen, ja kolmas jää tuleen makaamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23543762:
Mä olen elämäni aikana valinnut useammankin kerran. Ensimmäisen kerran parikymppisenä, kun päätin lähteä opiskelemaan hoitoalalle. Toisen kerran, kun päätin hankkia lapsen, vaikka mulla ei ollut työpaikkaa ja äitiyspäivärahani oli peruspäiväraha puuttuvien aiempien ansiotulojen vuoksi. Kolmannen kerran päättäessäni alentaa tulojani siirtymällä vuorotyön sijasta päivätyöhön, neljännen kerran vaihtamalla pienempipalkkaiseen - mutta vakinaiseen -työsuhteeseen. Kuudennen kerran, kun päätinkin kuopuksen kanssa jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin kotihoidontuen turvin. Seitsemännen kerran, kun sairastuin nivelreumaan ja tiesin, että eläkeikään asti en pysty hoitotyötä tekemään ja lähdin opiskelemaan toiselle alalle.

.

Tämä on taas tätä oikeiston liirum laarumia, millä ei ole mitään tekemistä todellisen köyhyyden kanssa.
:)
 
Mä voisin sanoa meidän olevan köyhiä. Oltiin parikymppisiä, kun saatiin ensimmäinen (vahinko)lapsi. Tämän jälkeen syntyi vielä kaksi lisää (ei vahinkoa :D). Ollaan haluttu olla mahdollisimman pitkään lasten kanssa kotona, ja näin ollen tehty tietoinen valinta myös taloudellisen tilanteen suhteen. Ollaan silti saatu asunto- ja autolainat, mutta kädestä suuhun eletään joka kuukausi.

Otan tämän yhtenä aikakautena. Vuoden päästä ollaan miehen kanssa yhtäaikaa (kahdeksaan vuoteen!) ansiotöissä, ja saadaan raha-asiat vähän löysemmiksi. Aion myös opiskella työn ohella itselleni amk-tutkinnon, ja mieheni opiskelee tälläkin hetkellä avoimen yliopiston kursseja. Edessä on siis tulossa huomattavasti valoisammat ajat taloudellisesti! :)
 
Tämä on taas tätä oikeiston liirum laarumia, millä ei ole mitään tekemistä todellisen köyhyyden kanssa.
:)

Mitän tuo oikein tarkoittaa? Suomessa ei edes todellista köyhyyttä ole. Täällä kun on kaikilla mahdollisuus taustastaan huolimatta valita koulutus, asuinpaikka ym. Todelliset köyhä asuu aivan toisaalla ja eika juuri mahdollisuuksia toisenlaiseen elämään.
 
[QUOTE="vieras";23543804]Mä voisin sanoa meidän olevan köyhiä. Oltiin parikymppisiä, kun saatiin ensimmäinen (vahinko)lapsi. Tämän jälkeen syntyi vielä kaksi lisää (ei vahinkoa :D). Ollaan haluttu olla mahdollisimman pitkään lasten kanssa kotona, ja näin ollen tehty tietoinen valinta myös taloudellisen tilanteen suhteen. Ollaan silti saatu asunto- ja autolainat, mutta kädestä suuhun eletään joka kuukausi.

Otan tämän yhtenä aikakautena. Vuoden päästä ollaan miehen kanssa yhtäaikaa (kahdeksaan vuoteen!) ansiotöissä, ja saadaan raha-asiat vähän löysemmiksi. Aion myös opiskella työn ohella itselleni amk-tutkinnon, ja mieheni opiskelee tälläkin hetkellä avoimen yliopiston kursseja. Edessä on siis tulossa huomattavasti valoisammat ajat taloudellisesti! :)[/QUOTE]

Siis tämähän on naurettavaa. Väitetään, että ollaan köyhiä ja on silti asunto- ja autolainat ym. Kyllä on mennyt naurettavaksi touhuksi. Köyhällä ei voi olla asuntolainaa, ei autolainaa eikä edes autoa. Köyhä on sellainen, jolla ei oikeasti ole varaa mihinkään ja köyhiä ei Suomessa ole.
 
Minä taas roikun "huippupalkkaisessa" työssä tällä hetkellä siksi, että voisin maksaa opintoni tässä sivussa. Laskin, että kärsin ottaa 500 euroa matalamman kk-palkan valmistuttuani. Mulla suunta siis alaspäin, mitä palkkaan tulee. Alle kaks tonnia riittänee, ja olisi mahtavaa olla oman alan töissä.

Mutta se perusteellinen köyhyys on harvoin oma valinta. Työni kautta olen kohdannut monia, joilta pieni juttu on vienyt oikeastaan kaiken.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23543802:
Onko erona siis se, että mä en syytä tekemistäni valinnoista muita kuin itseäni?

En ymmärtänyt koko sun tekstiä, se oli jotenkin ylidramatisoitua sädekehän kiillotusta, enkä vaan tajunnut pointtia.
Tuskin olet esim valinnut pienet palkat niille aloille missä olet työskennellyt tai muuta vastaavaa, kyllä se vika joskus voi olla ylemmälläkin taholla. Kaikki ei ole duunarin vika, eikä jokainen ihminen voi vaan valita tulojensa määrää.
Ei vaan mennyt jakeluun sun teksti.
:xmas:
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="vieras";23543886]Siis tämähän on naurettavaa. Väitetään, että ollaan köyhiä ja on silti asunto- ja autolainat ym. Kyllä on mennyt naurettavaksi touhuksi. Köyhällä ei voi olla asuntolainaa, ei autolainaa eikä edes autoa. Köyhä on sellainen, jolla ei oikeasti ole varaa mihinkään ja köyhiä ei Suomessa ole.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä tummennetun tekstin osalta.
Viimeisessä virkkeessä menit pieleen, kyllä Suomessa ON todellakin köyhiä. Etkö ole kuullut leipäjonoista.. tunnen perheitä jotka eivät ilman sitä apua saisi itseään ravittua koko kuukautta, ei se mitään harhaa ole vaan ikävä kyllä ihan tätä päivää.
 
ne jotka niin ajattelee, on niitä, jotka on syntyneet kultalusikka suussa. vanhemmat on kouluttaneet heidät. ja siitä päästy heti rikkaisiin naimisiin tai hyvin palkattuun työhön. ne on niitä, jotka ei tiedä elävästä elämästä mitään
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;23543967:
ne jotka niin ajattelee, on niitä, jotka on syntyneet kultalusikka suussa. vanhemmat on kouluttaneet heidät. ja siitä päästy heti rikkaisiin naimisiin tai hyvin palkattuun työhön. ne on niitä, jotka ei tiedä elävästä elämästä mitään

Juuri näin. Nämä ihmiset eivät myöskään koskaan edes tunne ketään oikeasti köyhää perhettä tai ihmistä. Liikutaan ihan eri maailmoissa.. ei ole kosketuspintaa siihen nykyajan todellisuuteen.
 

Yhteistyössä