Miksi niin moni ihminen on mielestäni vastenmielinen?

["Joo"]

[QUOTE="Vieras";23789635]No jos noin on niin miksei ap:ta sitten ärsytä lapsen läheisyydenkaipuu vaan hän kokee sen normaalina? Kyllähän aikuisten ihmisten takertuminen ON ärsyttävää.[/QUOTE]

No tietysti koska hän itse oli se lapsi joka kaipas läheisyyttä, siks se on hänestä on normaalia. Mut hän kieltää sen aikuisilta, koska ei hänkään saanu sitä heiltä.

Mun mielestä on peiliin kattomisen paikka, jos noin monet ihmiset alkaa olla vastenmielisiä ja ärsyttäviä. Voisko se vika sittenkin olla omassa navassa, jos tuntuu että kaikki muut käyttäytyy väärin ja minä ainoastaan oisin?

 

["roi"]

Ensimmäiseksi tuosta tulee mieleen, että olet varmaan pohjimmiltasi jotenkin aika surullinen ja yksinäinen ihminen.

Toiseksi ajattelen, että ehkä katsot nyt aikuisena muita ihmisiä samalla tavoin kun sinua katsottiin lapsena - tai oltiin kokonaan katsomatta ja noteeraamatta. Tuntuu, että et ole varmaan saanut tarpeeksi arvostusta ja kiintymystä osaksesi omana itsenäsi, kun näet muut nyt noin äärettömän negatiivisesti. Ehkä itse tiedät, mistä tämä kaikki on lähtöisin.

Niin kuin tiedät, muita ihmisiä ei voi muuttaa, ainoastaan itseään voi yrittää muuttaa. Ehkä siis helpointa olisi hakea itselleen apua, koska elämä on liian lyhyt haaskattavaksi tuollaiseen surkeuteen - ja sinulla on lapsikin, johon kaikki nuo asenteesi voivat heijastua.

Tässä on kyllä jotain perää En koe olevani surullinen ihminen, mutta kannan kyllä tiettyä surua mukanani, eikä lapsuus ollut minulle erityisen helppoa tai huoletonta aikaa. Mielenkiintoista tässä kaikessa on se, että juuri kun koin oppineeni hyväksymään itseni ja rakastamaan itseäni niin en enää kyennyt nauttimaan muiden seurasta ja syvistä ihmissuhteista. Elin pitkään huonossa parisuhteessa, jotenkin groteskisti nautin siitä silloin. Otin taukoa romanttisista suhteista koska tahdoin selvittää mistä on kyse ja oppia arvostamaan itseäni.

Ehkä minulla ei ole mitään tervettä mallia päässä minkä mukaan mennä. Olenkohan tuomittu huonoisiin ihmissuhteisiin koko loppuelämäkseni? Olen käynyt terapiassa joskus, mutta sitä oli käytännön syistä mahdotonta jatkaa. Se antoi mukavan sysäyksen jonka jälkeen olen työskennellyt itseni kanssa.

Selvennökseksi muuten sanon vielä, että en siis järjellisellä tasolla pidä itseäni muita huikeasti parempana. Tiedän, ettei muita voi muuttaa enkä edes tahdo muuttaa heitä, koska en kuitenkaan itse ole valmis muuttamaan omia tapojani. En vain tahdo pitää enää heihin yhteyttä. Tahtoisin heidän unohtavan minut, jotta voisimme molemmat sitten jatkaa elämiämme omilla tahoillamme. En tahdo heille mitään pahaa tai pidä heitä arvottomina. En kuitenkaan voi niille vastenmielisyydentunteille mitään.

 

["roi"]

[QUOTE="Joo";23789669]Mun mielestä on peiliin kattomisen paikka, jos noin monet ihmiset alkaa olla vastenmielisiä ja ärsyttäviä. Voisko se vika sittenkin olla omassa navassa, jos tuntuu että kaikki muut käyttäytyy väärin ja minä ainoastaan oisin?[/QUOTE]

Sitähän minä tässä teen Jäikö sinulta huomaamatta? En minä tässä kysy miksi ihmiset ovat takertuvia, lihavia tai tyhmiä vaan kysyn, että miksi minä koen heidät sellaisina.

 

[Eppu Epä Normaali]

voin kuvitella että jos minulla olisi monta seurustelukumppania, niin tuntisin ihan samoin. Miehet ällöttäisivät minua.

Mutta minulla on vaan tuo yksi ollut, oma mies, ja häneen on vähitellen tottunut. toisaalta hän on aika täydellinen. Kunnioittaa muita, kohtelias, hiljainen, älykäs, taitava sekä käsistään että pää leikkaa (vaativa yliopistotutkinto, vaativa työ). Jos ei jotain hallitse, opettelee. Ahkera, on lastensa kanssa.

Mitä tulee naispuolisiin ystäviin, niin 90% ihmisistä on aika inhottavia, moraalisesti alhaisia juoruilijoita, joiden suhteen päätän heti ensi tapaamisella, että yritän pitää naaman peruslukemilla, vaikka ällöttääkin. Ja se 10% jää tarkkailun alle, ehkä ovat kivoja. Ja siitä sitten sellainen 1% päätyy siihen, että ehdotan jotain yhteistä. aina ei käy niin, että se 1% hyväksyisi minut. Puhun liikaa kai itsestäni tai jotain. Joidenkin kanssa kohtaa, ja jos selviää tuon seulan yli, niin silloin yleensä joustan ja joustan, ja ymmärrän, ja totuttelen. Yritän nähdä virheiden yli.

 

[zimi]

Näen jonkiverran samaa itsessäni. Mulla on kaksi ystävää, joita "jaksan" nähdä säännöllisesti, muita paljon harvemmin. Toisaalta asiassa on omaa saamattomuutta, olen aika erakkotyyppinen enkä monesti jaksa mennä mihinkään. Ihmiset, jotka nyt ovat elämässäni saavat mielestäni siinä ollakin, mutta uusia en jaksa "ottaa vastaan." Toisaalta olisi kiva, että olisi laaja kaveripiiri, mutta nytkin suurin osa ihmisistä ärsyttää mua jollain tavalla.

Ja juu lapsuus ei ollut helppo, vanhempiin on huonot välit vaikka heille esitän ihan mukavaa ns. olosuhteiden pakosta.

 

["roi"]

Oletko Vesimies? Mä olen, ja vihaan kaikenlaista riippuvaisuutta yli kaiken. Samoin tuo "ällötysreaktio" on tuttuakin tutumpi.

Mä tosin olen naimisissa ja kolmen pienen lapsen äiti. Ja tietysti lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan, mikä on ok. Mulle tärkeää on se, että pääsen säännöllisesti lenkille ja uimahalliin, että saan niitä pieniä hetkiä olla yksikseni.

Minä en usko horoskooppeihin... Mutta kyllä, olen vesimies! Pitäisiköhän ruveta uskomaan?

Lapsen riippuvaisuutta en koe mitenkään häiritsevänä, paitsi tietenkin jos itseäni väsyttää niin joskus on hankalaa jos lapsi juuri silloin tarvitsee, mutta se lienee normaalia. Minulla on loistava suhde lapseeni ja hyvin harvoin kaipaan mitään taukoja hänestä. Osaan silti ottaa niitä tarvittaessa ja nauttiakin, eli en ole hänestä riippuvainen kuitenkaan.

 

[samat ongelmat]

[QUOTE="roi";23789780]Minä en usko horoskooppeihin... Mutta kyllä, olen vesimies! Pitäisiköhän ruveta uskomaan?

Lapsen riippuvaisuutta en koe mitenkään häiritsevänä, paitsi tietenkin jos itseäni väsyttää niin joskus on hankalaa jos lapsi juuri silloin tarvitsee, mutta se lienee normaalia. Minulla on loistava suhde lapseeni ja hyvin harvoin kaipaan mitään taukoja hänestä. Osaan silti ottaa niitä tarvittaessa ja nauttiakin, eli en ole hänestä riippuvainen kuitenkaan.[/QUOTE]

vesimies | Luonnehoroskooppi | Luonneanalyysi

En mäkään lue Iltalehden tai seiskan horoskooppeja, luonnehoroskooppi on ihan eri asia. Mä olen erittäin tyypillinen vesimies, huomasin sen vasta vuosi sitten kun tutustuin aiheeseen. Samoin lasten horoskooppi on erittäin mielenkiintoista luettavaa, kannattaa vilkaista!!

 

["huh"]

huh, vähän pelottaa miten lapsi kasvaa tuossa ympäristössä. Toivottavasti malli ei siis siirry lapselle... Ne, joilla on läheisiä ystäviä, tietävät miten paljon he elämään tuovat. Elämässä menettää paljon jos vain nyrpistelee eikä hyväksy muita. Jää aika yksinäiseksi.

 

["roi"]

[QUOTE="huh";23790023]huh, vähän pelottaa miten lapsi kasvaa tuossa ympäristössä. Toivottavasti malli ei siis siirry lapselle... Ne, joilla on läheisiä ystäviä, tietävät miten paljon he elämään tuovat. Elämässä menettää paljon jos vain nyrpistelee eikä hyväksy muita. Jää aika yksinäiseksi.[/QUOTE]

Minulla on ollut läheisiä ystäviä joskus muinoin. Nykyään lähinnä sisarusten kanssa ollaan läheisiä. Minä muistan, että sain niistä ystävyyssuhteista jotain irti, nautin niistä, mutten en enää osaa muistaa miltä se tuntui. Olin silloin onneton ja masentunut. Nykyään minulla pyyhkii muutoin paljon paremmin, mutta näitä ystäviä ei ole. Mieluummin valitsen tämän kuin sen entisen elämäni, mutta toisaalta olisi mukavaa jos saisin pitää sekä onnellisen elämäni että positiivisen asenteen ihmisiä kohtaan

En usko, että lapsi tästä mitenkään kärsii. En ymmärrä miten kärsisi. En minä hänelle kerro, että tuo tyyppi on vastenmielinen tai että en pidä tuosta kun hän on takertuva. Lapseni arki on tuikitavallista arkea. Tapaamme ihmisiä ihan normaalisti vaikkei minulla ole erityisen läheisiä ystäviä. Seurustelujutut hoidan asiallisesti.