Miksi olen uupunut nyt, kun pääsen jo helpommalla (lapset ovat koululaisia)?

[äitiavautuu]

Onko muille käynyt niin, että uupumus tulee jälkijunassa? Vauva- ja pikkulapsivuodet olivat väsyttäviä, vaikka meillä ei mitään erityistä niissä ollutkaan. Toinen lapsi oli itkuisempi atopian takia ja lievän astman takia ravattiin lääkärissä, mutta ei mitään sen vakavampaa.

Töihin menin, kun lapset olivat 4 v ja 2 v. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olin myös välillä vuoden töissä. Olen helpottanut arkeani välillä osittaisella hoitovapaalla tehden 4-päiväistä työviikkoa. Silti tuntuu, että aina väsyttää, eikä jaksa tehdä kaikkea, mitä pitäisi.

Viikkosiivouksesta olen luopunut jo ajat sitten ja nykyään teen vain aivan pakollisen eli tiskit ja pyykit hoidan. Lasten harrastuskuskauset ovat myös pakollisia ja niissä hyödynnetään kimppakyytejä. Siivoan vasta siinä vaiheessa, kun on vieraita tulossa tai lattiat aivan hiekassa ja pöydät täynnä kasoja. Mies osallistuu ruoanlaittoon, toisen lapsen kuskaamiseen, lumitöihin ja nurmikonleikkuuseen. Minulle jää isoin osa arkivelvollisuuksista.

Nyt tilanne on helpottanut, kun lapset ovat jo koululaisia ja leikkivät kaveriensa kanssa, että minulla on oikeasti iltaisin ja viikonloppuisin omaa aikaa. En silti jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Tunnen olevani aina väsynyt ja voisin hyvin olla vaikka vuoden tekemättä yhtään mitään. Onko tämä normaalia? Miten te muut koette arkenne?

Ennen jaksoin käydä marjassa, tehdä itse mehua ja hilloja, leipoa, pelata lasten kanssa jne. Nyt haluan vain surffailla netissä, katsoa televisiota tai pelailla sängyssä, Lenkille sentään pakotan itseni vääntäytymään lähes joka päivä, koska siitä tulee parempi olo.

Kaikkia pakollisia hommia vetkutan viimeiseen asti ja teen ne vasta sitten kun on ihan pakko. Ikkunoita en ole pessyt moneen vuoteen. Annan lastenkin räplätä laitteitaan ihan liikaa vain sen takia, että saan itse olla rauhassa.

Miten tästä uupuneesta olotilasta pääsee eroon? Miten saan energisyyteni takaisin? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?

 

[vierailija]

Onko muille käynyt niin, että uupumus tulee jälkijunassa? Vauva- ja pikkulapsivuodet olivat väsyttäviä, vaikka meillä ei mitään erityistä niissä ollutkaan. Toinen lapsi oli itkuisempi atopian takia ja lievän astman takia ravattiin lääkärissä, mutta ei mitään sen vakavampaa.

Töihin menin, kun lapset olivat 4 v ja 2 v. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olin myös välillä vuoden töissä. Olen helpottanut arkeani välillä osittaisella hoitovapaalla tehden 4-päiväistä työviikkoa. Silti tuntuu, että aina väsyttää, eikä jaksa tehdä kaikkea, mitä pitäisi.

Viikkosiivouksesta olen luopunut jo ajat sitten ja nykyään teen vain aivan pakollisen eli tiskit ja pyykit hoidan. Lasten harrastuskuskauset ovat myös pakollisia ja niissä hyödynnetään kimppakyytejä. Siivoan vasta siinä vaiheessa, kun on vieraita tulossa tai lattiat aivan hiekassa ja pöydät täynnä kasoja. Mies osallistuu ruoanlaittoon, toisen lapsen kuskaamiseen, lumitöihin ja nurmikonleikkuuseen. Minulle jää isoin osa arkivelvollisuuksista.

Nyt tilanne on helpottanut, kun lapset ovat jo koululaisia ja leikkivät kaveriensa kanssa, että minulla on oikeasti iltaisin ja viikonloppuisin omaa aikaa. En silti jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Tunnen olevani aina väsynyt ja voisin hyvin olla vaikka vuoden tekemättä yhtään mitään. Onko tämä normaalia? Miten te muut koette arkenne?

Ennen jaksoin käydä marjassa, tehdä itse mehua ja hilloja, leipoa, pelata lasten kanssa jne. Nyt haluan vain surffailla netissä, katsoa televisiota tai pelailla sängyssä, Lenkille sentään pakotan itseni vääntäytymään lähes joka päivä, koska siitä tulee parempi olo.

Kaikkia pakollisia hommia vetkutan viimeiseen asti ja teen ne vasta sitten kun on ihan pakko. Ikkunoita en ole pessyt moneen vuoteen. Annan lastenkin räplätä laitteitaan ihan liikaa vain sen takia, että saan itse olla rauhassa.

Miten tästä uupuneesta olotilasta pääsee eroon? Miten saan energisyyteni takaisin? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?

Minusta kuulostaa hyvin normaalilta, että reagoit noin ja uupumus tulee jälkijunassa. Oma vauvani on vasta pieni, mutta itselläni on kokemusta uupumuksesta työelämässä, juuri sellaisesta, joka iski jälkikäteen, kun ei tarvinnut enää pingottaa. Sain ammattiapua, kävin siis juttelemassa. Helpotti kun tajusi, mistä johtuu ja sai ymmärrystä. Suosittelen hakemaan apua esim. terveyskeskuksen kautta.

Tsemppiä!

 

[vierailija]

Onko muille käynyt niin, että uupumus tulee jälkijunassa? Vauva- ja pikkulapsivuodet olivat väsyttäviä, vaikka meillä ei mitään erityistä niissä ollutkaan. Toinen lapsi oli itkuisempi atopian takia ja lievän astman takia ravattiin lääkärissä, mutta ei mitään sen vakavampaa.

Töihin menin, kun lapset olivat 4 v ja 2 v. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olin myös välillä vuoden töissä. Olen helpottanut arkeani välillä osittaisella hoitovapaalla tehden 4-päiväistä työviikkoa. Silti tuntuu, että aina väsyttää, eikä jaksa tehdä kaikkea, mitä pitäisi.

Viikkosiivouksesta olen luopunut jo ajat sitten ja nykyään teen vain aivan pakollisen eli tiskit ja pyykit hoidan. Lasten harrastuskuskauset ovat myös pakollisia ja niissä hyödynnetään kimppakyytejä. Siivoan vasta siinä vaiheessa, kun on vieraita tulossa tai lattiat aivan hiekassa ja pöydät täynnä kasoja. Mies osallistuu ruoanlaittoon, toisen lapsen kuskaamiseen, lumitöihin ja nurmikonleikkuuseen. Minulle jää isoin osa arkivelvollisuuksista.

Nyt tilanne on helpottanut, kun lapset ovat jo koululaisia ja leikkivät kaveriensa kanssa, että minulla on oikeasti iltaisin ja viikonloppuisin omaa aikaa. En silti jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Tunnen olevani aina väsynyt ja voisin hyvin olla vaikka vuoden tekemättä yhtään mitään. Onko tämä normaalia? Miten te muut koette arkenne?

Ennen jaksoin käydä marjassa, tehdä itse mehua ja hilloja, leipoa, pelata lasten kanssa jne. Nyt haluan vain surffailla netissä, katsoa televisiota tai pelailla sängyssä, Lenkille sentään pakotan itseni vääntäytymään lähes joka päivä, koska siitä tulee parempi olo.

Kaikkia pakollisia hommia vetkutan viimeiseen asti ja teen ne vasta sitten kun on ihan pakko. Ikkunoita en ole pessyt moneen vuoteen. Annan lastenkin räplätä laitteitaan ihan liikaa vain sen takia, että saan itse olla rauhassa.

Miten tästä uupuneesta olotilasta pääsee eroon? Miten saan energisyyteni takaisin? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?

Minulta löytyy kilpirauhasen vajaatoiminta kun olin tuossa tilanteessa. Pyydä mittaamaan arvot äläkä anna periksi jos sanovat että arvot ovat alakantissa. Löydät aiheesta kyllä paljon tietoa.