Miksi on niin vaikeaa päättää mitä lähtisi opiskelemaan?

[pohdiskelija]

Ikää kohta 30v, kolme lasta eikä ammattia. En osaa edes päättää koulutuksen tasoa, sillä käytännön seikatkin painavat paljon vaakakupissa. Jos opiskelisin ihan vaikkapa lähihoitajaksi, oman alan työtä olisi tarjolla jo opiskeluaikana. Sama sairaan- tai terveydenhoitajan opinnoissa. Toisaalta haluaisin palata yliopistoon (pari vuotta opiskelin aikanani kieliä), mutta opinnot kestävät monta vuotta, enkä osaa päättää alaa. Sosiaalityö ehkä kiinnostaisi. Luulen että olisin onnellinen ihan suorittavassakin työssä, mutta toisaalta kaipaisin myös älyllisiä haasteita.

Löytyykö hyviä neuvoja, joiden avulla osaisin *simsalabim* päättää mitä sitä tekisi loppuelämällään ?

 

[Orion-]

Munki pitäis jossain vaiheessa jotain päättää. Isoimpana ongelmana se, kun mikään ei vaan kiinnosta!

 

[vieras]

9 kk vaan koulutus ja töitä riittää!!ja mikä parasta,ei tartte matikkaa opiskella joka mulle hepreaa!!

 

[entäs jos]

Varmaan siksi, ettei ihmistä ole tarkoitettu yhteen ammattiin koko elämäksi eivätkä pelkästään suorittavan työn haasteet älykkyydelle riitä kovinkaan monelle. Siksi kai sitä harrastetaan kaiken näköistä.


Entä, jos kävisit esim. lähihoitajaksi ja saisit luultavasti töitä. Sitten voisit siinä vaiheessa, kun älyllisiä haasteita oikein kaipaat, alkaa suorittamaan sosiaalialan opintoja avoimen puolella ja ehkä vaihtaa ammattia myöhemmin.

 

[mmm]

Älä vaihda yliopisto-opintoja lähihoitajaopintoihin! Luet sitten saman tien sh:ksi tai th:ksi tai sosionomiksi tai joksikin.

Kannattaa miettiä myös palkkaa. Onko sinusta noin ison perheen kanssa kituuttelemaan sillä lähihoitajan 1700 e/kk palkalla? Vaan eipä mikään haaveilemasi ala raharikas ole että ehkä sillä ei ole sinulle merkitystä.

 

[ap]

Varmaan siksi, ettei ihmistä ole tarkoitettu yhteen ammattiin koko elämäksi eivätkä pelkästään suorittavan työn haasteet älykkyydelle riitä kovinkaan monelle. Siksi kai sitä harrastetaan kaiken näköistä.


Entä, jos kävisit esim. lähihoitajaksi ja saisit luultavasti töitä. Sitten voisit siinä vaiheessa, kun älyllisiä haasteita oikein kaipaat, alkaa suorittamaan sosiaalialan opintoja avoimen puolella ja ehkä vaihtaa ammattia myöhemmin.

Vau, hieno ajatus!

Tämä ammatittomuus ei tunnu niin kovin pahalle, kun tietää että moni päälle parikymppisenä valmistunutkin pähkäilee tässä kolmekympin korvilla alanvaihtoa. Minä valmistuin ensin äidiksi ja kaipaan nyt sitä muutosta elämääni

 

[ap]

Älä vaihda yliopisto-opintoja lähihoitajaopintoihin! Luet sitten saman tien sh:ksi tai th:ksi tai sosionomiksi tai joksikin.

Kannattaa miettiä myös palkkaa. Onko sinusta noin ison perheen kanssa kituuttelemaan sillä lähihoitajan 1700 e/kk palkalla? Vaan eipä mikään haaveilemasi ala raharikas ole että ehkä sillä ei ole sinulle merkitystä.

Iso palkka olisi tietysti plussaa , mutta ei mikään hyvinpalkattu ala oikein kiinnosta. Ainoastaan vuorotyöt tökkivät, en halua perheellisenä olla epäsäännöllisessä vuorotyössä.

 

[c]

Älä vaihda yliopisto-opintoja lähihoitajaopintoihin! Luet sitten saman tien sh:ksi tai th:ksi tai sosionomiksi tai joksikin.

Kannattaa miettiä myös palkkaa. Onko sinusta noin ison perheen kanssa kituuttelemaan sillä lähihoitajan 1700 e/kk palkalla? Vaan eipä mikään haaveilemasi ala raharikas ole että ehkä sillä ei ole sinulle merkitystä.

Iso palkka olisi tietysti plussaa , mutta ei mikään hyvinpalkattu ala oikein kiinnosta. Ainoastaan vuorotyöt tökkivät, en halua perheellisenä olla epäsäännöllisessä vuorotyössä.

No sanopa se kun menet kouluun, niin et pääse lähihoitajaksi / sosiaalipuolelle tiettyihin töihin, etkä myöskään sairaanhoitajaksi.

Huoh... Kun sitä vuorotyötä nyt vaan sattuu olemaan noilla aloilla melkoisesti.
Lastenhoitaja on ainut missä ei pakosti ole ollenkaan vuorotyötä (tai siis on lähes aina, mutta pienillä eroilla), ellet sitten päädy työpaikkaan jossa on ovet auki myöhemmäksi.

 

[ap, menossa nukkumaan]

Älä vaihda yliopisto-opintoja lähihoitajaopintoihin! Luet sitten saman tien sh:ksi tai th:ksi tai sosionomiksi tai joksikin.

Kannattaa miettiä myös palkkaa. Onko sinusta noin ison perheen kanssa kituuttelemaan sillä lähihoitajan 1700 e/kk palkalla? Vaan eipä mikään haaveilemasi ala raharikas ole että ehkä sillä ei ole sinulle merkitystä.

Iso palkka olisi tietysti plussaa , mutta ei mikään hyvinpalkattu ala oikein kiinnosta. Ainoastaan vuorotyöt tökkivät, en halua perheellisenä olla epäsäännöllisessä vuorotyössä.

No sanopa se kun menet kouluun, niin et pääse lähihoitajaksi / sosiaalipuolelle tiettyihin töihin, etkä myöskään sairaanhoitajaksi.

Huoh... Kun sitä vuorotyötä nyt vaan sattuu olemaan noilla aloilla melkoisesti.
Lastenhoitaja on ainut missä ei pakosti ole ollenkaan vuorotyötä (tai siis on lähes aina, mutta pienillä eroilla), ellet sitten päädy työpaikkaan jossa on ovet auki myöhemmäksi.

Eihän sitä pakko ole hakutilanteessa sanoa Päivätyötäkin löytyy juuri lastenhoitajana, sairaanhoitajanakin monessa paikassa.