Miksi parisuhde?

[gourme]

Miksi olet parisuhteessa tai ehkä ennemmin, mikset ole sinkku?

Katsoin eilen sellaista draamasarjaa ja siinä eron partaalla oleva pariskunta tekee kaikkensa, ettei tarttis erota. Musta on mystistä, miten paljon vaivaa ihmiset näkee ollakseen eroamatta huonostakin suhteesta. Ja kun huono suhde loppuu niin heti kohta aloitetaan uusi ja alkuhuuman jälkeen se on ihan samanlainen. Ja sitten ei kun uusi startti taas.

Mikä parisuhteessa on niin addiktoivaa, että se on joillekin jonkinlainen itseisarvo?

 

[AivanSama]

Lapset nyt on yksi aika iso asia, miksi mun mielestä suhteen eteen kannattaa nähdä vaivaa.

 

["Fiia"]

Mä oon sitä mieltä että ihminen on laumaeläin. Ja että laumassa tulee olla koiras ja naaras jälkeläisiä hoitamassa.

 

["Anne"]

En ole sinkku, koska nykyinen mies on hyvää seuraa, huumorintajuinen ja huomaavainen. Auttaa arjessa ja jakaa niin ilot, surut kuin kulutkin. Lisäksi seksi on hyvää ja sitä on riittävästi, yksin ollessa joutuisi olemaan ilman tai etsimään satunnaisia.

 

["eeva"]

Ehjä ydinperhe on sijoitus lasten tulevaisuuteen.

 

[mies.]

Säännöllistä seksiä. Paljaalla.

 

[Ciervo]

Tohon, että tekee "mitä vaan" jottei "tarvis erota" liittyy varmaan parisuhteen mukana tullut kiintyminen toinen toiseensa.
On niin tottunut ja kiintynyt toiseen, että ajatuskin erosta pelottaa ja siksi on valmis tekemään todella paljon, jottei tarvitsisi erota.

 

["viola"]

Samoja kuin nuo edellisetkin ovat sanoneet + lisäksi se, että elämä maaseudulla syrjässä olisi yksinelävälle turkasen raskasta ja työlästä... mutta ei ne yksinään vaan tärkeintä on se, että yhdessä miehen kanssa on paljon kivempi olla kuin yksin. On kumppani vieressä jakamassa elämää.

 

["keke"]

Tohon, että tekee "mitä vaan" jottei "tarvis erota" liittyy varmaan parisuhteen mukana tullut kiintyminen toinen toiseensa.

Ammattikielellä tätä kiintymistä sanotaan rakkaudeksi.

 

["tttt"]

Koska mä tykkään jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa. Ystävät on ystäviä, se ihmisuhde on ihan erilainen kuin parisuhde jossa elät toisen kanssa. Tää sopii minulle enkä pelkää työtä joka sen eteen pitää tehdä. Päinvastoin näen että voin ihmisenä kehittyä vielä enemmän kun "hiodun" toisen ihmisen kanssa. Itsekeskeisyys ei loppujen lopuksi kovin paljoa kasvata.

Kun peilaa itseään toisen kautta, oppii paljon. Ei kai parisuhde sovikaan niille jotka helpommalla haluavat päästä. Mutta toiset meistä on sisupusseja ja toiset ei. Tietenkin jos suhde on alun alkaen perustettu heikolle pohjalle niin voihan suhteen ylläpito olla ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Itse kuitenkin lähdin suhteeseen ihmisen kanssa jonka elämän arvot kohtaa omani ja toistaiseksi (yli15 vuotta takana) ongelmat on ollut lähinnä tyhjänpäiväisiä väsymyksen mukana tuomia kiukutteluja. Niistä mennään kepeästi yli.

 

[Ciervo]

[QUOTE="keke";30361484]Ammattikielellä tätä kiintymistä sanotaan rakkaudeksi.[/QUOTE]

Aijaa.

 

[vie ras]

Ei mun ole tarvinnut tehdä töitä ollakseni mieheni kanssa. En oikein ymmärrä, mitä työtä parisuhde vaatii? Me ollaan vaan eletty yhdessä tätä elämää. Kai olen sitten jotenkin erityisen onnekas, kun ei ole tarvinnut taistella. Yhdessä ollaan oltu 19 vuotta.