Miksi raskaanaoleva ei saa olla iloinen?

[Phoebsi]

Jäin tuosta "siskon" ketjusta miettimään taas kerran, että miksi lapset ja raskaudet on niin hankala aihe, että siitä sallittaisiin vain yksi totuus? Tai siis, miksi ketään ei tarvitse kiinnostaa toiselle tärkeä asia?

Mistään muusta aiheesta ei tule samanlaista kommenttia. Valitat sitten töistä, asumisesta, anopista, harrastuksesta, opiskelusta... niin voit olla varma että jotain sympatiaa saat varmaksi osaksesi, eikä suurin osa vastauksista ole tylyä "mitäs läksit"-tasoa.

Mutta jos sanot jotain poikkipuolista raskaudesta tai lapsista, lauma älähtää ja saat kuulla kunniasi. Iloa ei sallita sitäkään, vaan se tekee naisesta itsekkään narsistin ja oman navan ympärillä pyörijän. Mikään ei hyvä, kun olet raskaana tai äiti Miksi?

Ja lopuksi, jos joku valittaisi että perhe ei välitä hänen lapsettomuuskärsimyksistään, olisi toinen ääni kellossa :headwall: Niin, lapsettomuutta ei voi valita, mutta toisaalta ei voi valita sitäkään miten elämä raskaanaollessa tai lapsen kanssa menee.

 

[fgfgfg]

Saa kai sitä sentäs iloinen olla raskaudestaan, mutta harva kai tekee kokonaista blogia anopistaan, töistä, asumisesta tms? Ja olettaa automaattisesti, että se kiinnostaisi koko sukua ja "olisi se perhettä yhdistävä asia =D "?

 

["Annie"]

Koska on pröystäilyä hankkia enempää kuin kaksi lasta, jotka nekin saavat olla vain tyttö ja poika tai toisinpäin. Ikäeroa saa olla 2v-2,5v, ettei kumpikaan kasva kieroon. Äiti imettää ja vie hoitoon lyhyen hoitovapaan jälkeen. Heti äitiysloman jälkeen ei saa viedä, ettei ole ahne perhe, mutta toisaalta pitkäänkään ei saa lojua aikuinen ihminen kotona.

 

[hbv]

Tyypillistä. Mun mielestä palstan mukaan ei saa iloita avoimesti yhtään mistään. Jos jotain mukavaa on tapahtunut, niin pimeessä peiton alla saa kerran hihkasta keskiyöllä, mut toki ihan vaan pienesti, etteivät naapurit kuule.

 

["minä"]

Raskaana oleva SAA olla iloinen ja lapsettomuudesta kärsivä SAA olla surullinen. Kumpikaan ei kuitenkaan voi pakottaa toisia kuuntelemaan, jos toisia ei vain kiinnosta.

Monien vuosien lapsettomuuden jälkeen, voin todeta, ettei kukaan sitä tuskan määrää jaksa koko ajan kuunnella, kun itsekin se meinasi välillä viedä itseltäkin mielenterveyden. En siis siitä pahemmin muille puhunut, sillä kuka sitä voisi ymmärtää, ellei ole itse kokenut samaa.

Kahden onnistuneen raskauden aikana, voin todeta, ettei kukan sitä onnen, odotuksen, pelon ja kauhun määrää jaksa koko ajan kuunnella, kun meinasi välillä, jne...

Paras paikka purkaa näitä asioita on vertaistukiryhmät, joista löytyy samojen asioiden kanssa eläviä. Annetaan muiden kuitenkin elää myös sitä omaa elämäänsä vaikka meillä olisi itsellä suuret mullistukset meneillään, vai mitä?

 

["hilma"]

Itse koin asian, että minulta odotettiin jatkuvaa iloisuutta raskausaikana. En ollut enkä nauttinut. Siitä syyllistettiin. Jokaisen pitäisi antaa olla sellainen kun on, oli sitten ilonen tai ei ja syyllistämättä.

 

["vieras"]

Rehellisesti sanottuna mun mielestä raskaana olevat naiset ovat suurimmaksi osaksi niin hormonien vallassa, että teit (tai sanoit) niin tai näin, niin aina on herne nenässä. Ja itse olin aivan samanlainen raskaana.

 

["..."]

Mistään muusta aiheesta ei tule samanlaista kommenttia. Valitat sitten töistä, asumisesta, anopista, harrastuksesta, opiskelusta... niin voit olla varma että jotain sympatiaa saat varmaksi osaksesi, eikä suurin osa vastauksista ole tylyä "mitäs läksit"-tasoa.

Mutta jos sanot jotain poikkipuolista raskaudesta tai lapsista, lauma älähtää ja saat kuulla kunniasi. Iloa ei sallita sitäkään, vaan se tekee naisesta itsekkään narsistin ja oman navan ympärillä pyörijän. Mikään ei hyvä, kun olet raskaana tai äiti Miksi?

Ja lopuksi, jos joku valittaisi että perhe ei välitä hänen lapsettomuuskärsimyksistään, olisi toinen ääni kellossa :headwall: Niin, lapsettomuutta ei voi valita, mutta toisaalta ei voi valita sitäkään miten elämä raskaanaollessa tai lapsen kanssa menee.

On totta, että ihmiset esim. aika helposti sanovat, että ei kiinnosta jonkun raskausjutut. Ei varmasti kiinnostakaan, jos joku niistä koko ajan puhuu, mutta harva yhtä helposti tokaisee esim. että ei kiinnosta x:n laihdutusjutut, harrastusjutut, kertomukset viikonlopuista tms.

Ja joo, itse olen kyllä törmännyt samaan, eli jos vähänkään sanoo jotain tyyliin "miten nuo lapset osaavatkin olla noin hankalia", niin aika nopeasti tulee kommentti "mitäs hankit" tai "sitä saa mitä pyytää". Tämä on kyllä ihme. Jos valitan esim. työpaikastani jollekin jotain, niin harva kommentoi että "mitäs menit sinne, hah hah", vaan yrittää selvittää ongelmaa tai ihan vain antaa sympatiaa.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";23572577]Rehellisesti sanottuna mun mielestä raskaana olevat naiset ovat suurimmaksi osaksi niin hormonien vallassa, että teit (tai sanoit) niin tai näin, niin aina on herne nenässä. Ja itse olin aivan samanlainen raskaana. [/QUOTE]

Itse en ole tällaista huomannut, kun ihan harvojen naisten kohdalla. Itselläni oli välillä noita hormonihermostumisia, mutta onneksi vain kotona miehelle, eli muulloin onnistui olemaan kyllä ihan normaali. Enkä kyllä ole tuttavistakaan tai työkavereista huomannut mitään erityistä hormonien vallassa olemista, vaan ihan järki-ihmisinä ovat pysyneet ainakin ihmisten ilmoilla.

 

[juuh]

Saa iloita ja pitääkin iloita. Mutta pitää myös ymmärtää, että muut eivät välttämättä elä sitä raskautta yhtä voimakkaasti kuin itse elää.

Mun mielestä se on jopa enemmän niinpäin, että jos raskaana oleva ei ole koko ajan innoissaan ja iloissaan raskaudesta, niin sitä pidetään sydämettömänä ja tunteettomana äitinä

 

["vieras"]

[QUOTE="...";23572601]Itse en ole tällaista huomannut, kun ihan harvojen naisten kohdalla. Itselläni oli välillä noita hormonihermostumisia, mutta onneksi vain kotona miehelle, eli muulloin onnistui olemaan kyllä ihan normaali. Enkä kyllä ole tuttavistakaan tai työkavereista huomannut mitään erityistä hormonien vallassa olemista, vaan ihan järki-ihmisinä ovat pysyneet ainakin ihmisten ilmoilla.[/QUOTE]

En tarkoittanut hormoniraivareita, vaan tuota loukaantumista, milloin joku on liian tungetteleva ja toinen taas välinpitämätön, jne. Ei siinä tarvitse hermostua ja harva sitä edes muille ilmaisee, eli ei sitä tuttavista ja ystävistä ulospäin näe. Silti nämä keskustelupalstat ovat täynnä aloituksia siitä, milloin esim. anoppi on liian kiinnostunut ja/tai neuvoo likaa tai sitten itketään sitä, kun ei saa huomiota. Ns. ei-raskaana olessa (tai ei-imettäessä), samat asiat eivät olisi mitenkään lotkauttaneet.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="hilma";23572549]Itse koin asian, että minulta odotettiin jatkuvaa iloisuutta raskausaikana. En ollut enkä nauttinut. Siitä syyllistettiin. Jokaisen pitäisi antaa olla sellainen kun on, oli sitten ilonen tai ei ja syyllistämättä.[/QUOTE]

Tämän minäkin olen huomannut omalla kohdallani. Ja samasta syystä nyt raskaanaollessa olen huomannut, että aika paljon olen omissa oloissani, vähän kuin piilossa.

Mutta jos joku saa paikan haluamastaan yliopistosta, siitä saattaa olla koko suku innoissaan ja opinnoissa saatetaan elää mukana. Mutta saman ihmisen tullessa raskaaksi, asia vaietaan kuoliaaksi (tämä omasta lähipiiristä). Mistä ihmeestä se johtuu? Joku vanha hyssyttelyjuttu vielä kummittelee taustalla?

 

[takkuinen ameeba]

Mä luin kyllä koko sen ketjun mihin viittaat, enkä kyllä itse mistään ymmärtänyt, että raskaudesta saa iloita! Kukaan ei kieltänyt sitä. Mutta kritiikkiä tuli siitä, pitääkö muiden olla kiinnostuneita siitä raskaudesta ja se onkin jo kinkkisempi juttu.

Suomessa ei juurikaan ole totuttu muutenkaan olemaan iloisia toisen puolesta, sillai kovinkaan suuressa mittakaavassa. Vähän niinkuin karrikoidusti, että jos saat uuden auton niin saat toki siitä olla superiloinen mutta jos alat asiaa hehkuttamaan turuilla ja toreilla, niin kiinnostus lakkaa. No, vähän huono esimerkki mutta tajunnette asian.

Minä sanoin jo tuolla toisessa ketjussa, että iloita saa ja iloita PITÄÄ! Mutta pitää myös kestää se, jos/kun raskaus on muiden silmissä paljon paljon pienempi spektaakkeli.

Itse olin neljättä kertaa raskaana siten, että ihmiset eivät edes iloinneet vaan kyselivät, onko lapsi vahinko, eikö osata ehkäisyä käyttää... Arvatkaa mikä oli yleisin sana, kun asiasta kerroin: "TAAS?". Mun äiti ei edes muistanut, missä kuussa lapsi olisi tulossa ennekuin joskus reilusti +20 viikolla. Mutta silti iloitsin itse, annoin piut paut kyseenalaistajille ja olin onneni kukkukoilla. Mitäpä sitä muut mun neljännestä intoilemaan, ainahan mä olen raskaana Pettymyksiä on luvassa varmaan jokaisella, joka romantisoi raskauden sellaiseksi perheitä yhdistäväksi elämääsuuremmaksi ihmeeksi... raskaus on lisääntymistä

Ihanaa ja mahtavaa odotusta kaikille, jotka ovat onnellisesti raskaana!

 

["jepp"]

Mä tein tänne joskus alotuksen siitä kuinka meen tarkistaa terkkulaan oonko raskaana vaikka sainkin positiivisen raskaustestin. Niin porukka meni ihan sekaisin että mä tuhlaan veronmaksajien rahoja kun kehtaan mennä vielä terveyskeskuksen labraan kusemaan tikkuun. Ja joku joka oli vuosia käynyt lapsettomuushoidoissa sanoi että ottaa päähän mun toiminta. Olin ihan hämilläni miten kovasti se ihmisiä järkytti että halusin asiaan varmistuksen. Ja suurimmaksi osaksi siitä että mieheni on vuosia halunnut lasta mutta ei ole koskaan tärpänny niin hän halusin että kuulee sen ammattilaiselta olenko tosiaan raskaana.

 

[Miss S]

Mutta jos joku saa paikan haluamastaan yliopistosta, siitä saattaa olla koko suku innoissaan ja opinnoissa saatetaan elää mukana. Mutta saman ihmisen tullessa raskaaksi, asia vaietaan kuoliaaksi (tämä omasta lähipiiristä). Mistä ihmeestä se johtuu? Joku vanha hyssyttelyjuttu vielä kummittelee taustalla?

Jep. Ehkä se on se, et siihen raskauteen liittyy seksi, ja seksi on etenki vanhemmille ihmisille tabu.

 

[Phoebsi]

Takkuinen ameeba, viittaan kyllä siihen ketjuun mutta puhun muustakin. Eli en nyt pelkästään siitä, että juuri siinä ketjussa olisi ollut kyse juuri siitä, etteikö saisi olla iloinen.

Jotenkin ilmapiiri silti on sellainen, että ei saisi olla. Hehkuttaminen on nolosti vain sitä esikoisten odottajien hormooniryöppyä. Aika tyly latistus toisen onnelle. Ja tämän huomasin myös silloin, kun en itse ollut raskaana ja siten kiinnittänyt aiheeseen huomioita. Paitsi että minulla on toisin päin eli en saisi valittaa ja olisi pakko nauttia, koska joku toinen ei saa olla raskaana vaikka haluaisi ja minun valitukseni loukkaa.

Niin tai näin, ihan varmasti menee väärte päin!

 

[dfdf]

Kukas sen iloitsemisen on kieltänyt?

 

[Phoebsi]

Kukas sen iloitsemisen on kieltänyt?

"Niin saahan sitä iloita, kunhan ei mulle tule hehkuttamaan, mokomakin itsekeskeinen narsistiäiti"

 

[-]

koska kaikki tietää, että on istunut kikulin päällä