Y
"yöperho"
Vieras
olen kamalan yksinäinen ja mielestäni paremmin valmis parisuhteeseen kuin koskaan ennen elämässäni. on realistisen optimistinen ote elämään ja näkemys miten saan suhteen kuin suhteen toimimaan. olen 30v, eronnut kolmen lapsen äiti. en ole ihan susiruma mutten mikään mallimittainen nirppanokkakaan. toisinaan olen oikein sarjaihastuja ja flirttailen usean ihmisen kanssa päivän mittaa. olen jopa käynyt treffeillä. yhden miehen kanssa kahdesti. siitä saakin hyvän esimerkin miten sabotoin kaikki mahdollisuudet oikeasti saada uusi rakas.
käytiin eka kahveilla. se venähti kahteen tuntiin kun juttua riitti ja hymyiltiin kumpikin korvasta korvaan. mulla alkoi naputtaa korvan takana, että hei sehän muistuttaa ihan sitä ja sitä eksää, just niitä joita kadun ja inhoan. yritin kuitenkin olla välittämättä omista höpötyksistä. toisilla treffeillä menimme keilaamaan ja sitte kiinalaiseen pitsalle. hymyiltiin taas hurjasti ja juteltiin paljon. pitsa loppui ja kummallakaan ei tehnyt mieli vielä lopettaa treffejä. päätettiin vuokrata leffa ja mennä hänen luo katsomaan se. nirpistelin vähän, että voi ei se on niitä jotka katsoo vain suomalaisia leffoja ja mie en jaksa katsoa finskeistä kuin Dome Karukosken leffoja. mentiin hänen luo uuteen omakotitaloon. juteltiin taas juttua laidasta laitaan ja hymyä ja naureslelua riitti. ajattelin että voi ei näyttää ihan eksältä ja sen serkulta, ei kai ne ole sukua. kysyin jopa. eivät olleet tuttuja nimiä hälle. suurimman osan aikaa kuvittelin juttelevani tosi sosiaalisesti (mikä ei tule mulle luonnostaan) ja löytäväni joka juttuun oman vinkkelin ettei loppunu juttu kesken. tajusin sitte että voi ei, kun puhuttiin hänen kodista ja sisustuksesta kuulostin suunnilleen siltä kuin olisin jo suunnittelemassa miten minä ja kolme lastani mahdutaan hänen kolmioonsa hänen ja hänen poikansa kanssa. voi ei... nolotti. keskustelu vähän tyrehtyi niin alettiin sitten katteleen sitä elokuvaa. elämää tylsempi Lieksa. ei paljon juteltu eikä mitenkään luontevasti kulkeuduttu lähemmäs toisiamme. ilmassa oli kyllä vähän sellaista odotusta, että päättyiskö nämä viiden tunnin treffit sänkyyn. käytännössähän siinä oli ainakin kahdet treffit samassa. mutta sitte ylianalysoin koko tilanteen ja tulin siihen tulokseen että kun läheisyys ei tullut luonnostaan ja mulla oli muutenkin vähän epätodellinen olo kun olin niin kaukana omasta arjestani että tuntui kuin olisin ollut elokuvassa, niin sitten tulin siihen tulokseen ettei kannata väkisin alkaa seksiä yrittämään. siinä sitten vähän kömpelösti alkoi keskustelu taas ja kai aloin näyttää siltä että halusin tehdä lähtöä. lähdettiin viemään leffa takas ja minut kotiin. hyvästeltiin ystävällisissä merkeissä. hän sanoi ehkä juovansa yhden kaljan ja käyvänsä saunassa. pari tuntia myöhemmin tuli viesti "olisithan sie voinu jäädä yöksikin". naureskelin että taisipa juoda sen kaljansa kun ei ollenkaan vaikuttanut tyypiltä joka sellaisia viestittelis. aattelin että en kehtaa kirjotella heti mitään takas jos sitä nolottaa. aattelin, että odotan jos se sitte ottaa yhteyttä jos vielä kiinnostaa. eipä sittemmin oltu enää missään yhteyksissä.
tämä oli keväällä. sittemmin en ole ollut treffeillä ja aina kavahtanut kauemmas jos joku flirttikamu on näyttäny siltä että saattais oikeasti lähestyä. yhtäkkiä olenkin kaino ja teen katoamistempun. olen tuota treffiä ruotinu mielessäni ja tullut tulokseen että olen kaikki mahdolliset suhteen poikaset sabotoinu joko liian suoralla puheella tai liikaa kainostelemalla. miksi mie teen tällaista? turhauttavaa!
käytiin eka kahveilla. se venähti kahteen tuntiin kun juttua riitti ja hymyiltiin kumpikin korvasta korvaan. mulla alkoi naputtaa korvan takana, että hei sehän muistuttaa ihan sitä ja sitä eksää, just niitä joita kadun ja inhoan. yritin kuitenkin olla välittämättä omista höpötyksistä. toisilla treffeillä menimme keilaamaan ja sitte kiinalaiseen pitsalle. hymyiltiin taas hurjasti ja juteltiin paljon. pitsa loppui ja kummallakaan ei tehnyt mieli vielä lopettaa treffejä. päätettiin vuokrata leffa ja mennä hänen luo katsomaan se. nirpistelin vähän, että voi ei se on niitä jotka katsoo vain suomalaisia leffoja ja mie en jaksa katsoa finskeistä kuin Dome Karukosken leffoja. mentiin hänen luo uuteen omakotitaloon. juteltiin taas juttua laidasta laitaan ja hymyä ja naureslelua riitti. ajattelin että voi ei näyttää ihan eksältä ja sen serkulta, ei kai ne ole sukua. kysyin jopa. eivät olleet tuttuja nimiä hälle. suurimman osan aikaa kuvittelin juttelevani tosi sosiaalisesti (mikä ei tule mulle luonnostaan) ja löytäväni joka juttuun oman vinkkelin ettei loppunu juttu kesken. tajusin sitte että voi ei, kun puhuttiin hänen kodista ja sisustuksesta kuulostin suunnilleen siltä kuin olisin jo suunnittelemassa miten minä ja kolme lastani mahdutaan hänen kolmioonsa hänen ja hänen poikansa kanssa. voi ei... nolotti. keskustelu vähän tyrehtyi niin alettiin sitten katteleen sitä elokuvaa. elämää tylsempi Lieksa. ei paljon juteltu eikä mitenkään luontevasti kulkeuduttu lähemmäs toisiamme. ilmassa oli kyllä vähän sellaista odotusta, että päättyiskö nämä viiden tunnin treffit sänkyyn. käytännössähän siinä oli ainakin kahdet treffit samassa. mutta sitte ylianalysoin koko tilanteen ja tulin siihen tulokseen että kun läheisyys ei tullut luonnostaan ja mulla oli muutenkin vähän epätodellinen olo kun olin niin kaukana omasta arjestani että tuntui kuin olisin ollut elokuvassa, niin sitten tulin siihen tulokseen ettei kannata väkisin alkaa seksiä yrittämään. siinä sitten vähän kömpelösti alkoi keskustelu taas ja kai aloin näyttää siltä että halusin tehdä lähtöä. lähdettiin viemään leffa takas ja minut kotiin. hyvästeltiin ystävällisissä merkeissä. hän sanoi ehkä juovansa yhden kaljan ja käyvänsä saunassa. pari tuntia myöhemmin tuli viesti "olisithan sie voinu jäädä yöksikin". naureskelin että taisipa juoda sen kaljansa kun ei ollenkaan vaikuttanut tyypiltä joka sellaisia viestittelis. aattelin että en kehtaa kirjotella heti mitään takas jos sitä nolottaa. aattelin, että odotan jos se sitte ottaa yhteyttä jos vielä kiinnostaa. eipä sittemmin oltu enää missään yhteyksissä.
tämä oli keväällä. sittemmin en ole ollut treffeillä ja aina kavahtanut kauemmas jos joku flirttikamu on näyttäny siltä että saattais oikeasti lähestyä. yhtäkkiä olenkin kaino ja teen katoamistempun. olen tuota treffiä ruotinu mielessäni ja tullut tulokseen että olen kaikki mahdolliset suhteen poikaset sabotoinu joko liian suoralla puheella tai liikaa kainostelemalla. miksi mie teen tällaista? turhauttavaa!
