Hae Anna.fi-sivustolta

Miksi sielunkumppani satuttaa?

Viestiketju osiossa 'Kristallipallo' , käynnistäjänä vierailija, 10.02.2018.

  1. vierailija Vierailija

    On kaksi ihmistä jotka sopii 99% yhteen. Molempien luonteeseen kuuluu taiteellisuus, tunteellisuus, herkkyys, tempperamenttisyys, sanavalmius, avoimuus, kiltteys, auttavat mielellään muita ihmisiä, ovat seksuaalisesti avoimia ja hyviä vanhempia lapsilleen. Tulevaisuuden toiveet ovat olleet siltä osin samanlaiset että molemmat ovat halunneet sitoutua nuorena ja perustaa nuorena myös perheen. Molemmat ovat romantikkoja sillä tavalla että ovat etsineet aina sielunkumppania ja uskoneet siihen. Ajatukset kulkee myös useimmiten samaa rataa, eli henkinen yhteyshän parisuhteessa on se tärkein...

    Ja plussaa on vaan se jos kumppanin ulkonäkö mielyttää myös, molemmat vetää toisiaan puoleensa magneetin lailla.

    Mutta toisen näistä ihmisen huonoihin puoliin kuuluu mustasukkaisuus, kontrolloinnin halu ja väkivaltaisuus. Eräänä päivänä tämä ihminen potkaisee kumppaniaan päähän ja kumppani saa aivovamman. Mikä meni pieleen, kun koko loppuelämä piti yhdessä olla onnellisia ja rakastaa, eikä monen ihmisen kanssa varmasti löydä samanlaista yhteyttä ja rakkautta kuin nämä henkilöt keskenään löysivät? Sydän särkyy. Ei kykene kunnolla olemaan äiti lapsilleen koska esimerkiksi nukkuu suurimman osan päivästä aivovamman takia ja on silti aina väsynyt. Herää ajatus tunsiko tämä mies koskaan yhtä syvää rakkautta tätä naista kohtaan samalla tavalla kuin nainen tunsi miestään kohtaan. Nainen yritti aina osoittaa rakkautensa miehelle parhaimpansa mukaan, mikään ei kuitenkaan riittänyt kun mies kärsi sairaanloisesta mustasukkaisuudesta. Nainen ei olisi koskaan halunnut olla traagisen rakkaustarinan uhri, nainen oli vihdoin saavuttanut elämässään kaiken sen minkä eteen oli tehnyt kovasti töitä..... komean, karismaattisen ja menestyneen aviomiehen, asuttiin uudessa omakotitalossa, oli lapsia. Nainen ei ollut pinnallinen, mutta hänellä oli tavoitteet korkealla koska oli lapsuutensa kasvanut epätasapainoisessa perheessä jossa äiti ja isä riitelivät usein, näyttivät epäsiisteiltä, olivat köyhiä ja koti oli homeloukku. Nainen tahtoi itselleen täysin päinvastaista elämää aikuisena, PAM sitten tuli yksi potku omalta rakkaalta joka tuhosi naisen ja otti kaiken häneltä pois!

    Miksi? Eikö nainen ollut kärsinyt jo elämässään tarpeeksi? Oliko liikaa se että toivoi tavallista ja onnellista perhe-elämää? Eikö sielunkumppanin pitäisi rakastaa ja suojella, ei missään nimessä satuttaa?
     
  2. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    212
    Saadut tykkäykset:
    75
    Ensinnäkin olen tosi pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista väkivaltaa puolisoltasi. Sellainen ei käy missään nimessä laatuun ja hyvä, että olet päässyt pois. Lapsiasi ja sinun parastasi ajatellen on hyvä, että tulevaisuutenne on turvallinen. Toipuminen alkaa vähittäin juuri noin, että käsittelet asioita. Toivottavasti olet saanut myös ammattiapua, sillä sinä ehdottomasti sitä ansaitset ja tarvitset. Hakeudu vain esimerkiksi psykoterapiaan, jossa saat purkaa kokemiasi traumoja, mikäli et ole vielä niin tehnyt ja vertaistuesta voisi olla myös hyvää apua.

    Tuota noin, toivottavasti et pahastu, jos lähden asioita miettimään näin ulkopuolisena. En tunne sinua, enkä tilannettasi muuta kuin kertomasi perusteella, joten teen johtopäätökseni niistä. Kaikki tiedämme, että se on hyvin rajallista tietoa, mutta ehkä saat jotain näistä pohdinnoista.

    Lapsuutesi vuoksi, olet ehkä oppinut joustamaan ja miellyttämään ulkopuolelta tulevien vaatimusten ja toiveiden mukaan. Ehkä jokin osa sinussa myös on hakenut pelastajaa ja tulevaisuuden romanttista näkemystä, joka antaa haavoille balsamia. Olet kokenut tämän turvan ja lupauksen puolisossasi. Se on varmasti palvellut jotain toipumisprosessia lapsuudenkokemuksesta, huonommuuden tunteesta ja kivusta johtuvassa epämääräisessä hädässä ja sisäisessä turvattomuudessa.

    Voi olla, että olettekin olleet jollain tavoin sielunkumppaneita ja kokeneet toisissanne suurta yhteenkuuluvuutta. Kuitenkin jos toinen ihminen alkaa hallitsemaan, määräilemään, olemaan sairaalloisen mustasukkainen ja väkivaltainen, se ei kuulu minkäänlaiseen välittävään parisuhteeseen, vaan on puuttumista vaativa asia. Mikäli vain toinen henkilö, kuten tässä tapauksessa sinä yrität miellyttää toista, toinen alkaa käyttää yhä enemmän valtaa sinuun ja kiertää sinut myrkyttävään otteeseen, mikä ei tule olemaan kummallekaan teistä hyväksi.
     
    • Tykkään Tykkään x 2
  3. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    212
    Saadut tykkäykset:
    75
    On ihanaa, että voimme toivoa asioita. Voi miten se antaakaan voimaa. Mutta toisaalta meidän tulee säilyttää elämään "jalat maassa" realismi. Olet saanut parisuhteestanne sellaista virtaa, voimaa ja hyväksyntää, teillä on yhteiset lapset ja menneisyys, joka on kuljettanut teitä molempia hienosti eteenpäin.

    Taas jos alkaa asettamaan oman elämän toiveita vain johonkin ihmiseen, vaikkapa tuollaisella sielunkumppani määritelmällä ja kohtalonomaisuudella, liu´umme pois siitä voimasta ja tietoisuudesta, joka meillä on elämänluojina käsissämme. Emme ole sidoksissa vain yhteen ihmiseen ja hänen kautta/kanssa elämiseen vaan elämämme on paljon enemmän. Sinunkin elämälläsi on paljon enemmän annettavaa kuin vain ripustautua kohtalonomaisesti ihmiseen, joka on satuttanut sinua paljon ja jonka seurauksista kärsit vieläkin. Jos joku todella välittää ja rakastaa, hän ei halua satuttaa toista.

    Sinä tulet kyllä selviämään samoin lapsesi. He ovat nyt ne tärkeimmät asiat itsesi ohella, mihin sinun pitää toipumisessa keskittyä. Toivon sinulle paljon rohkeutta ja voimia toipumisen tielle. Ja muista, että avun hakeminen osoittaa suurta viisautta ja rohkeutta. Se tarkoittaa sitä, että välitämme itsestämme ja toisista ihmisistä ja meillä on voimaa uudistua ja katsoa luottavaisena tulevaisuuteen.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  4. vierailija Vierailija

    Kyllä minä tiedän mitä on realismi, mutta hainkin syvempää tarkoitusta näille asioille, jotain yliluonnollista. Joten mikä se voisi olla? senhän takia tämän keskustelualueen nimi on kristallipallo, jotta voimme pohtia täällä olisiko asioille joku syvempi tarkoitus. Tätä realismia, jalat maassa ja kaikki on vaan sattumaa - meininkiä tulee ihan tarpeeksi harrastettua jo tavallisten ihmisten keskuudessa.
     
  5. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    212
    Saadut tykkäykset:
    75
    Luulisin, että haet jonkinlaista jälleensyntymien ja karmallisten yhteyksien tulkkia. Täälläkin on joskus aikoinaan ainakin kanavalla ollut ihmisiä, jotka näkevät entisiin elämiin. Toinen asia sitten on, ovatko sielunkumppanit ja karmalliset suhteet aina suoraan verrannollisia vai sivuavatko ne enemmän toisiaan.

    Mistä päättelet, että olette sielunkumppaneita? Liittyykö kohtaamiseemme, yhteyteenne jotain taianomaista, selittämätöntä ohjausta henkimaailmasta vai miten?

    Se, mitä itse ajattelen sielunkumppanuudesta omien kokemuksieni mukaan, on sellaista, etten voisi koskaan pystyä haavoittamaan fyysisesti tai kaltoinkohtelemaan, niitä jotka koen tärkeiksi. Tunneristiriitoja voisin kokea, mutta siihen se jäisi. Erimielisyyksiä surisin paljon ja etäisyyttä, vaikka omaan sieluperheeseeni, joka ainakin suurimmaksi osaksi on verhon toisella puolella, omassa ulottuvuudessaan.

    Tässä elämässä olen omien elämänkokemuksieni myötä havahtunut siihen seikkaan, ettemme voi ripustautua keneenkään ihmisiin emotionaalisesti, vaan meidän on löydettävä tasapaino suhteissamme itseemme ja toisiimme. Tämäkin on henkistä vaikka ehkä aluksi voi näyttää vain tavalliselta höpötykseltä. Kun löydämme oman voimamme ja tietoisuutemme, saavutamme lopulta hyppäyksen yli vääränlaisista rakentamistamme sidoksista, aidompaan rakastamiseen ja hyväksymiseen, jolloin arvostamme omaa elämäämme, sen valintoja ja kasvuamme, mutta myös toisen elämää ja toisen kasvua. Joskus on aika kulkea hetki yhdessä matkaa ja sitten antaa toisen mennä. Sekin on rakkautta.

    Mutta jos yrittäisit löytää hyvän entisten elämien tulkin, niin ehkä sitä kautta löydät haluamiasi vastauksia tilanteeseesi.
     
    • Tykkään Tykkään x 2
  6. vierailija Vierailija

    Päättelen että olemme sielunkumppaneita, koska luonteemme sopii niin hyvin yhteen. Eiköhän jokainen halua että parisuhteessa luonteet sopii yhtä täydellisesti yhteen kuin palapelissä loksahtaa palaset paikoilleen? tämä vertauskuvana. Rakastaminen on aina taianomainen tunne ja meidän rakkaustarina alkoi niin että pelastin mieheni itsemurhalta, satuin paikalle juuri oikeaan aikaan ja lausuin ne oikeat sanat. Minua on usein tuntemattomat ihmiset kehuneet että näytän enkelille ja sellaiselle etten ole tästä maailmasta, mieheni päässä taas näytti olevan puolestaan demoneita kun suunitteli itsemurhaa. Minä olen valoisa kesän lapsi ja mies syntynyt synkempään aikaan syksyllä. Silti minäkin tiedän mitä henkinen kipu, tulen rikkinäisestä perheestä niin kuin mieskin, mua on kiusattu, ainut eroavaisuus mikä meissä on niin mies on entinen narkomaani ja rikollinen, tällästä taustaa mulla ei ole. Meitä yhdistää myös se että molemmat ollaan eletty rankempi elämä ja siltäkin osin koen että olemme sielunkumppaneita. Näen joka päivä kadulla komeita, mukavia miehiä ja ystäväpiirissäni, mutta en silti rakastu heihin kaikkiin, harva minussa on saanut syttymään tälläsen kipinän ja hehkumaan paitsi mieheni. Luulen että mies tuntee samoin minun suhteeni, olen parasta mitä hän voi saada. Oon luvannu seistä miehen rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä, siksi oon yrittänyt kestää jokaisen iskun ja auttaa miestäni. Parhaimmillaan mies on täydellinen mulle ja pelkään etten koskaan tule löytämään enää yhtä syvää rakkautta, joo voin löytää mukavan ja tasapainoisen miehen joka ei lyö mutta muuten suhde tuntuu hänen kanssaan tylsältä, hän ei saa ehkä syttymään minussa sitä kipinää ja hehkua mitä mieheni saa. Mieheni on mun elämänrakkaus ja suorastaan palvon häntä. Jokaisen ihmisen luonteessa on myös huonot puolet, minun miehellä ne on valitettavasti mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus joista kärsii itsekkin ja jälkeen päin pyytelee anteeksi, katuu.

    En usko että hän on sisimmässään paha, ei ihminen jossa on enimmäkseen hienoja ja hyviä puolia voi olla paha, hänen silmistä ei paista edes pahuus ja silmät on usein sielunpeili. Tappajilla ja murhaajilla on monesti pahuuden katse silmissä, sellanen kylmä, ilkeä, kuin olisi saatanan riivaama. Miehelläni ei ole tuota katsetta silmissään, onneksi. Joskus toki saatana voi tulla sutena lampaan vaatteissa arvaamattomasti. En tiedä voiko se pitää paikkaansa että jossakin ihmisessä voi olla enkelin piirteitä ja toisessa paholaisen ja kun olen koittanut etsiä tietoa niin aina lopputulos on että enkelin ja paholaisen rakkaustarina ei pääty hyvin, jospa se on syynä siihen että mies tuhosi minut? Miehen luonteessa on sellasta synkkyyttä, mutta minä rakastin sitä. Ei vaan minun rakkaus ollut ilmeisesti tarpeeksi vahvaa ja riittänyt...

    Minusta se on aina ollut kiihottava ajatus että enkeli ja paholainen rakastuvat toisiinsa. Ihmismaailmassa se menee niin että rikollinen mies ja kiltti nainen rakastuvat toisiinsa. Vastakohdat vetää puoleensa.

    En koe minussa olevan sen kummemmin mitään yliluonnollista, en tiedosta olevani millään tavalla enkeli, mutta olen aika kiltti, ymmärtäväinen ja olen auttanut miestäni jopa oman henkeni kustannuksella. Kai ne jotain enkelimäisiä piirteitä on.
     
  7. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    212
    Saadut tykkäykset:
    75
    Teksteistäsi heijastuu syvä kiintymys mieheesi ja varmasti teillä on intohimoinen, palava rakkaussuhde. Siinä tulee sitten nämä muunkinlaiset negatiiviset asiat, joista olet kertonut. Mieti, mitä haluat elämältäsi. En oikeastaan muuta osaa sanoa ja pidä rajat. Ei ketään ihmistä saa satuttaa.

    Itse näkisin, että meissä kaikissa ihmisissä on valo ja varjo, ihan kaikissa. Aivojen toiminnassa tosin voi olla eroavaisuuksia. Täällä on hyvä dokumentti väkivaltaisista ihmisistä, joilla mantelitumake toimii aivojen keskuksena eikä viestit kulje otsalohkon hillitseviin osiin.

    Väkivaltaiset aivot

    https://areena.yle.fi/1-4260614


    Toinen hyvä dokumentti toistemme tarvitsevuudesta ja ihmismielen koukeroista, ryhmäytymisestä ja vihasta löytyy täältä.

    Aivot. 5/6. Mihin tarvitsemme toisiamme.

    https://areena.yle.fi/1-3333498

    Osa toiminnastamme selittyy muullakin kuin yliluonnollisilla asioilla. Psykologialla, neurobiologialla, ryhmäkäyttäytymisen muodoilla ym. Olemme vain monesti aika sokeita omalle ja toisen toiminnalle. Ja päihteet vielä muuttavat aivorakenteita sekä kykyä ottaa vastuuta toiminnastamme tai toisista ihmisistä.

    Vaikka minullakin kiinnostaa kovasti yliluonnollinen ja mietin paljon omia kokemuksiani niidenkin kannalta, pyrin myös huomioimaan ihan perusihmisyyteen kuuluvat seikat. Joku näiden välimuoto sitten on paras lähestymistapa omien kokemuksieni mukaan.
     
  8. vierailija Vierailija




    En tarkoittanut sotkea edellistä kirjoitusta, mutta kun en päässyt tähän ketjuun niin vastaan tästä.
    Ensinnäkin olen aika paljon lukenut ja tutkinut asioita ja olen myös itse intuitiona nähnyt ja kuullut kaikkea myös tuonpuoleista koko ikäni. Olen nyt 70 vuotias.
    Ihmiset puhuu sielunkumppaneista, sanotaan että täällä maallisessa maisemassa niitä ei edes ole. On vain ihminen joka tai esim eläin jonka kanssa tulee hyvin toimeen, Sitä jo kohta mielletään sielunkumppaniksi. Elikkä aviopari ei ole sielunkumppaneita eikä ns. rakastuneet jotka tekee kaiken samalla tavalla. Voisi sanoa näin yksinkertaisesti se on kemiaa, sähköä joka vetää toista puoleensa.
    Sanotaan että ihmisellä on toisessa ulottuvuudessa se sielunkumppani joka tulee sen jälkeen kun maallinen kuoremme on jätetty, sanottakoon häntä esim. kaksoisolennoksi, tai miten kukin sen ymmärtää, esim. toinen puoli meistä, kaksoiskappale.
    Minulle kerrottiin unessa nuorena että tapaan miehen joka on kymmenen vuotta vanhempi kuin minä. Olin tuolloin jotain 16 v ja tuleva mieheni jo 26 v, unenkertoja sanoi olevansa arkkienkeli heitä oli kaksi mies ja nainen, he istui unessa sohvallamme olohuoneessa ja minä olin heidän vieressään.
    Kysyin että miten minä sellaisen miehen edes tapaan 10 vuotta vanhemman???
    Vastaus oli erikoinen joka käskettiin kirjoittaa ylös.

    Meidät on jo aikoinaan taivaassa yhdistetty ja liitetty niin , miehen sielusta on tavallaan tehty vyötäröön saakka tieto minulle ja minun ala-osa miehelle yhdistetty eli liitetty "merkit", jolla tulemme löytämään toisemme täällä alhaalla. On "ohjaus" joka tuo meidät toisetemme eteen kuvaannolisesti ja siitä kaikki alkaa. Olemme siis mies ja nainen, kuten he sanoi, mutta emme ole kuulemma sielunkummpaneita, niitä ei maa päällään kanna.

    Enkelit oli pukeutuneet mies vihreään samettiviittaan ja baskeriin, naisella oli huntu ja pitkä hame, he oli aivan ihmisten näköisä, sanoivat myös nimensä, jota en nyt tähän laita, ja sanoivat myös sen että meillä on taivasnimet jo valmiina ja senkin he sanoivati, minun nimeni ja tulevan mieheni taivasnimen, elämänpituuden ja varoittivat tulevista sairauksista miehen kohdalla. Kun he oli asiansa selvittäneet naisenkeli käski hakea suolaa kaapista, minä hain unessa hienoa suolaa lusikalla ja enkeli otti sen suuhunsa ja puhalsi kasvoilleni ja sanoi: nyt olet puhdistettu.
    Olin liki 18 vuotias kun tapasin tälläisen miehen kylässä jonne menin tyttyösytävän kanssa hän oli juuri 10 vuotta vanhempi, ja minut nähtyään hän sanoi heti: tuosta tytöstä tulee vaimoni.
    Ja niinhän siinä kävi että 5 vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin ja tässä ollaan edelleen yhdessä mies 80 v ja minä 70.
    Sekä korostan että varoitukset sairaudesta piti paikkansa, sitä ei olisi edes tullukaan jos mies olisi uskonut puheen jonka kerron varmaan 40 vuoden kuluttua vihkimisestä, hän kun ei uskonut mihinkään ennenkuin alkoi nähdä mitä kaikkea minä näin matkan varrellamme. Nyt hän uskoo kun sanon ja en kerro esim. kaikkia ikäviä asioita joita tulee esim. naapureille tai muille tutuille, hyvät kerron ja niistä olen onnellinen. Eli kirjoitin unen sanasta sanaan ylös kun varsinkin miesenkeli sitä monesti käski. he poistui kultaisessa valossa olohuoneen ikkunan läpi.
    Tämän saa uskoa tai olla uskomatta, kaikki on ihmeellistä, jota ihmismieli ei välttämättä ensilukemalla edes usko
     
  9. frances Vierailija

    uskon sielunkumppaneiden olemassaoloon, myös täällä maan päällä, mutten usko, että sielunkumppanin voi päätellä siitä, että luonteet osuu yhteen.

    Sielunkumppanikin voi satuttaa, me kaikkihan olemme ihmisiä ja kaikki eivät ole henksiesti heränneitä, ei vaikka miten kokisi olevansa henkinen. Kun sitten kohtaa jotain mitä ei osaa tai kykene käsittelemään, silloin reagoi tavalla, joka on jollain lailla tuttu. Ehkä aloittajan miehellä tuo tapa on väkivalta. Kehottaisin aloittajaa pohtimaan miksi haluaa pysytellä liitossa ihmisen kanssa, joka satuttaa fyysisesti, jos nyt kyse oli siitä, että aloittaja oli tämä pahoinpidelty nainen. On ikävää ettei meidän kulttuurissamme opeteta ihmisiä parempiin tunnekäsittelytaitoihin ja sitten ihmsiet jätetään ikäänkuin yksin selviytymään vaikeasta tunteiden käsittelystä ja kaiketi sitten joillekin toiseen kohdistettu fyysinen voima on ainoa tuntemansa tunnekäsittelytapa. Ikävää...

    kun oma sielunkumppanini tuli elämään, kaikki oli tosi hyvin ja oli (ja on edelleen) ihanaa kylpeä siinä puhtaassa rakkaudessa jota sielumme saavat aikaan. kohtaamisemme jälkeen minä kohtasin niin ikään kaksi enkeliä, joiden edessä seisoimme ja he ikäänkuin vihkivät meidät yhteen - en osaa sitä muuten kuvailla. Mieheni alkoi pian tuon jälkeen käyttäytyä tavoilla, jotka tuntuivat minusta hallitsevilta, aloimme kinastella ja lopulta otimme välirikon. En tiedä palaammeko koskaan yhteen, mutta se ei ole lopettanut sielujemme välistä rakkautta; hänen sielunsaa vierailee edelleen luonani ja minä ihastelen sitä yhteyttä joka meidän sielujemme välillä on ja olen kiitollnen, että saan olla siitä tietoinen. kuka tietää pääsemmekö takaisin yhteen vai emme, mutta nämä samaiset enkelit ovat minulle viestineet, että anna ajan kulua, miehesi täytyy vielä herätä ja hänellä on paljon käsiteltävää. Joten ehkä välirikomme oli sitten tarkoituskin tapahtua.. aika näyttää... samaan aikaan itse sitten käyn kehon muutosprosessia läpi: sairastuin ja nyt sitten seuraan miten kehoni parantaa itseään ja opettelen syömään intuitiivisesti ja katson miten käy. Sinällään en ole huolissani siitä palaammeko yhteen vai ei; rakkauteni häntä kohtaan säilyy silti.
     
  10. vierailija Vierailija

    Kärsit läheisriippuvuudesta ja yrität kaikin keinoin etsiä syytä (jotain suurempaa tarkoitusta) ja selitellä itsellesi miksi miehesi on kusipää. Et tule löytämään siihen vastausta, ja se äijä ei ole sun sielunkumppanisi. Teidän luonteet ei sovi yhteen, jos se tekee sulle noin. Herää ja eroa.
     
    • Tykkään Tykkään x 2
  11. vierailija Vierailija

    Muista , mikään , ei mikään oikeuta miestäsi kohtelemaan sinua väkivaltaisesti !!! Ja väkivalta pahenee ajan myötä !!! Sielusi kumppani ei ole oikea koska hän tekee sinulle pahaa ! Joku kerta potkaisu voi olla se viimeinen ! Pelasta itsesi ja lapsesi !
     
    • Tykkään Tykkään x 2
  12. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    27 166
    Saadut tykkäykset:
    1 646
    Sä luettelit tuossa että kummanki ominaisuuksiin kuuluu kiltteys, ei kuulu tuon miehen ominaisuuksuun, jos kuuluis, potkaissu se ei olisi. jos oot tuon kans vielä JÄTÄ HYVÄ IHMINEN, tuo ei ole sun sielunkumppani, sielunkumppani ei poTki toista päähän. Sairaalloisesti mustasukkaisista kuten tuo ukko pitää pysyä KAUKANA.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  13. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    27 166
    Saadut tykkäykset:
    1 646
    Siinä voi olla jotakin karmallista, tai oppiläksyä että oppisit arvostamaan itseäs etkä antaisi muiden kävellä yli mutta voi olla myös vain sitä että kun et ole lapsena saanut oikean suhteen mallia et osannut semmosta ettiä ja siksi tulit "huijatuksi".

    Mutta älä enää tule huijatuksi. Älä mene ihmisen kans yhteen joka ei arvosta sua.
    Ja pysy kaukana sairaalloisen mustasukkaisista.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  14. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    27 166
    Saadut tykkäykset:
    1 646
    Luonteen yhteensopivuus ei meinaa että on sielunkumppani. Minä olen sitä mieltä että SIELUNKUMPPANI EI KOSKAAN LYÖ. Onhan tuo romanttinen alku, mutta jos mies lyö,lähde hyvä ihminen. Jos lyö kerran lyö toisenkin ja kolmannen ja ja ja...

    Jos viittaat vihkivalaan, mieskin on luvannut seistä sun rinnalla myötä-ja vastoinkäymisissä, mutta ei ole tehnyt niin, koska on lyönyt, lyöminen ei ole rinnallaseisomista. Sun ei tarvi eikä pidä seistä sellasen rinnalla joka vahingoittaa sua. Hän ei ole täydellinen sulle koska hän lyö. Anteeksi mutta sun ajatuksisnasi on jotain pahasti vialla jos olet mieluummin miehen kanssa joka lyö kuin "mukavan ja tasapainoisen mutta suhde tuntuu tylsältä". Ensinnäkin miksi ajattelet että mukavan ja tasapainoisen kanssa tuntuu tylsältä? Mä ajattelisin että sen jälkeen kun on pitäny pelätä että toinen lyö ei kaipaa muuta kuin tasapainoa ja mukavuutta. Mä en myöskään ymmärrä sitä että mies joka lyö sytyttää kipinän ja hehkun. Mulla tuommonen sammuttais. Ja hyvänen aika, AINAHAN lyöjä pyytää anteeksi ja katuu. Se kuuluu kuvioon. Joo, jokaisella on huonot puolensa, mutta tuollaista huonoa puolta ei tarvi sietää eikä pidä. Huomaatko kuinka puolustelet miestäsi? Miehes ei ansaitse mitään puolustelua niin kauan kun vahingoittaa sua.

    Tuommonen ei reaalimaailmassa koskaan pääty hyvin, siis jos miehen ominaisuuksiin kuuluu lyöminen.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  15. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    27 166
    Saadut tykkäykset:
    1 646
    Täysin samaa mieltä.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  16. (((::O::))) Vierailija

    Uhohdit kertoa vielä yhden yhteisen piirteen, eli sen, että te ette arvosta ettekä kunnioita elämää. Terveellä tavalla ajattelevalle ja toimivalle elämä on tärkein asia. Mies yritti itsemurhaa, sinä hyväksyt pahoinpitelyn. Ehkä seuraavalla kerralla menee henki, mutta mitä välii, vai kuinka? Olet omasta mielestäsi enkeli, kun jäät suhteeseen hakattavaksi?? Ehkä kuulut niihin, jotka uskovat että rakkaus on suurempaa jos ottaa rakastamaltaan turpiin? Olisiko kaikkein suurin rakkaudenosoitus se, että antaa miehen hakata hengiltä? Miehesi on entinen rikollinen ja narkomaani, itsemurhaa yrittänyt, sinua hakannut, et sinä voi noin ongelmallista miestä "rakkaudellasi" parantaa. Oliko teillä lapsia? Miten luulet että lapsesi kokevat väkivaltaisen suhteenne? Tulevatko hekin aikuisina sanomaan että heillä oli rankka lapsuus kuten teillä?

    Vastakohdat vetävät puoleensa ainakin kun on läheisriippuvuudesta kysymys, kun eletään symbioosissa ilman omaa identiteettiä, jolloin toinen ottaa pahiksen ja toinen hyviksen roolin. Tosiasiassa molemmissa on molemmat puolet, vaikka kumpikin vain elää ulospäin enemmän toisessa ääripäässä. Joskus roolit voivat vaihtua, pahiksesta tuleekin hyvis ja hyviksestä pahis. Jos eläisitte molemmat pahuuden ja hyvyyden keskivälillä, niin sinä et olisi marttyyri, joka antaa hakata itseään eikä mies hakkaisi. Mutta sellainen elämä olisi kai liian tylsää sinulle?

    Tunne sielunkumppanuudesta voi johtua mm. siitä, että mies muistuttaa esim. isääsi. Hän on ikäänkuin ollut rinnallasi koko elämäsi, koska on isäsi kopio. Kerroit että sinulla oli kurjat kotiolot ja että halusit itse muuta? Ehkä kuitenkin kaipaat takasin kotioloihin koska valitsit väkivaltaisen miehen? Onko isäsikin väkivaltainen?
     
  17. vierailija Vierailija

    Tämä nainenkin löysi sielunkumppaninsa. Sielunkumppani vaan oli toipuva narkomaani joka lipesi ja vainoaa nyt perhettãän vankilasta.

    www.vainottu.com
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti