Miksi syyllistetään niin helposti surun, murheen,järkytyksen keskelle joutuvaa?

[Herkkis äiti]

Tarkoitan tällä tilannetta, jossa yksittäistä ihmistä tai perhettä, nuorta ihmistä tai vanhempaa ihmistä kohtaa jokin järkyttävä tilanne - onnettomuus, kuolema, menetys tai kriisi ylipäänsä.
Sivullisilla, asioista ja tapahtumista mitään tietämättömillä ihmisillä kun näyttää olevan taipumus piehtaroida toisen ihmisen onnettomuuden raunioilla - noin kuvaannollisesti.
Taivastellaan ja ihmetellään, kuvitellaan tiedettävän asioiden oikea laita, vaikka harvoin näin edes on. Lööpeistä ja netissä olevista uutisista napataan ne "herkullisimmat" jutut ja niitä sitten päivitellään. Arvostellaan ja pidetään itsestään selvyytenä ja totuutena sitä, mitä mediassa asiasta kerrotaan.
Ilmeisesti yritetään osoittaa näillä mielipiteillä, joskus todella asiattomillakin, sitä omaa paremmuutta. Vaikka aina pitäisi muistaa se totuus, ettei voi tietää miten itse vastaavassa tilanteessa toimisi, tai että jonakin kauniina päivänä se lööppi väärine tai vääristyneine tietoineen saattaakin koskea omaa itseä tai lähipiiriä.

Tämä kirjoitukseni ei koske tätä palstaa - tai ainakaan pelkästään, vaan yleensä meidän ihmisten käytöstä tällaisissa tilanteissa. Eikä tämä koske jotakin tiettyä tapausta täällä palstalla tai julkisuudessa. Onpahan vain pitkän mietinnän tulos, erinäisten asioiden seurauksena.
Toivottavasti joku ymmärsi, mitä ajan takaa. Ja korostan vielä kerran, että tämä kritiikki ei ole kohdistettu ketään palstalaista tai tätä palstaa kohtaan vaan ihan tätä yleistä ihmisten käytöstä kohtaan myös ihan irl. *Taidan avata sateenvarjon*

 

[Nyynä]

sasse. oon ihan samaa mieltä. ja ihan hyvin tuo kirjotukses vois kuvastaa tätä palstaaki. juuri yhessä ketjussa kovia kokenutta haukutaan kahjoksi :headwall:

 

[Gabriela]

Samaa mäkin ihmettelen.. ostetaan iltapäivä lehdet ja oikein "herkutellaan" asioilla, jotka on puoliksi ihan täyttä sitä itteensä.. Sitten jos joku on ajanut kolarin tiellä jäädää sitä tuijottamaan ja pysäytetään koko liikenne junnaamalla siinä, mutta mennäänkö auttaan?? no ei..

 

[cothis]

Tätä molen kanssa monesti ihmetellyt, mutta ei se sillä selkene.

 

[Herkkis äiti]

sasse. oon ihan samaa mieltä. ja ihan hyvin tuo kirjotukses vois kuvastaa tätä palstaaki. juuri yhessä ketjussa kovia kokenutta haukutaan kahjoksi :headwall:

Kyllä tiedän tätä samaa tapahtuvan tälläkin palstalla, mutta tämä kirjoitukseni ei tällä kertaa todellakaan liittynyt mihinkään tämän palstan ketjuun. Jo siitäkin syystä, että melko harvoin täällä enää pyörin, enkä ole niin tietoinen mistä täällä milloinkin kohistaan. Nämä ajatukseni kumpuavat ihan muista asioista, osin henkilökohtaisistakin tapahtumista.

 

[huihai]

tuota sanottiin sosiaalipornoksi 80-luvulla, onnettomuuksien tirkistely ja mässäily ruokkii jotain alkukantaista vahingonilon tarvetta - joidenkin kohdalla enemmän, joidenkin vähemmän.

 

[harmaaMusta]

varmaan siks että saadaan itelle parempi olo, toiselle vielä pahempi. tietääpä sitten ainakin että jollain toisella on asiat pahemmin kuin itsellä ja se pitää päästä sanomaan.

sen mä olen huomannut täällä palstalla ja oikeassa elämässä.

 

[anika harmaana]

Voihan siinä olla joku puolustusmekanismi kyseessä myös.

Sitä pyrkii itselleen todistelemaan, että minulle ei voi tapahtua mitään pahaa, jos minä itse vain hallitsen tilannetta. Jos myöntää itselleen, että sama voi tapahtua kelle tahansa, joutuu toteamaan, että se voi käydä myös itselle.

Toisin sanoen tosiasioiden kieltäminen tuo turvallisuuden tunteen.

 

[Herkkis äiti]

Voihan siinä olla joku puolustusmekanismi kyseessä myös.

Sitä pyrkii itselleen todistelemaan, että minulle ei voi tapahtua mitään pahaa, jos minä itse vain hallitsen tilannetta. Jos myöntää itselleen, että sama voi tapahtua kelle tahansa, joutuu toteamaan, että se voi käydä myös itselle.

Toisin sanoen tosiasioiden kieltäminen tuo turvallisuuden tunteen.

Ehkä näinkin, mutta kuinka valheellinen se turvallisuuden tunne onkaan.

 

[vieras]

Mä luulen, että me joita on onnettomuus tai tapaturma läheltä koskettanut, emme kyllä viitsi toisten murheilla rypeä. Erikseen tietty sellaiset, joilla jää kriisi päälle ja sitä pitää sit jauhaa vaikkapa kaikenmaailman onnettomuusuutisissa rypemällä.

 

[Herkkis äiti]

Mä luulen, että me joita on onnettomuus tai tapaturma läheltä koskettanut, emme kyllä viitsi toisten murheilla rypeä. Erikseen tietty sellaiset, joilla jää kriisi päälle ja sitä pitää sit jauhaa vaikkapa kaikenmaailman onnettomuusuutisissa rypemällä.

Tässä olet oikeassa. Kuinka paljon lienee heitä -meitä- jotka olisimme tarvinneet kriisin sattuessa apua, mutta sitä ei ole tarjottu eikä sitä ole osannut hakea?
Mutta se syyllistäminen on se asia, mitä minä lähinnä ajattelen noiden tietämättömien kohdalla. Oli tilanne siis melkein mikä tahansa: onnettomuus- kolari, tulipalo mikä tahansa, niin aina on näitä jotka sanovat ja kyselevät "Miksi tuo teki noin ja näin, miksi ei tehty noin ja näin?" Ja nuo kommentit ovat minusta aina tilanteessa missä tahansa niitä kaikkein ikävimpiä. Kun ainakin minä uskon niin että tilanteissa osallisina olevat jo muutenkin itsekin miettivät ja jossittelevat asioita. Ei sitä enää tarvitsisi tietämättömien tehdä; se vain satuttaa osallisia ja heidän läheisiään vain lisää.

muoks. sormet lentää nopeammin kuin ajatus...korjasin puuttuvia sanoja, että ajatus säilyy oikeana :ashamed:

 

[vieras]

Mä luulen, että me joita on onnettomuus tai tapaturma läheltä koskettanut, emme kyllä viitsi toisten murheilla rypeä. Erikseen tietty sellaiset, joilla jää kriisi päälle ja sitä pitää sit jauhaa vaikkapa kaikenmaailman onnettomuusuutisissa rypemällä.

Tässä olet oikeassa. Kuinka paljon lienee heitä -meitä- jotka olisimme tarvinneet kriisin sattuessa apua, mutta sitä ei ole tarjottu eikä sitä ole osannut hakea?
Mutta se syyllistäminen on se asia, mitä minä lähinnä ajattelen noiden tietämättömien kohdalla. Oli melkein onnettomuus- kolari, tulipalo mikä tahansa, niin aina on näitä jotka sanovat ja kyselevät "Miksi tuo teki noin ja näin, miksi ei tehty noin ja näin?" Ja nuo kommentit ovat minusta aina tilanteessa missä tahansa niitä kaikkein ikävimpiä. Kun ainakin minä uskon niin että tilanteissa osallisina olevat jo muutenkin itsekin miettivät ja jossittelevat asioita. Ei sitä enää tarvitsisi tietämättömien tehdä; se vain satuttaa osallisia ja heidän läheisiään vain lisää.

Mun tapauksessa alkoi heti kohta onnettomuuden jälkeen liikkua kaikenmaailman itsemurhahuhuja.