Y
ystävä hukassa
Vieras
Ihmettelen ystävääni, joka on hoitovapaalla ja mies työtön. Me ollaan tän ystävän kanssa molemmat melko pienituloisia, eli rahaa ei asuntolainan jälkeen ole liikoja. Ystäväni surffaa kaikki lastenvaateblogit ja haaveilee milloin mistäkin ihanuudesta ja uutuudesta, johon ei ole rahaa. Sit harmittelee sitä ääneen.
Miksi pitää kiusata itseään sellaisella, mihin ei ole rahaa? Eikö tarmo kannattaisi suunnata sellaiseen mikä on mahdollista? Tuntuu jotenkin hassulta että hän on täysillä mukana merkkivaate ja retro- vaatekisassa, lapselle hankitaan useammat vaunut, kantoliinat, reput, säärystimet, kestovaipat jne. Vaikka välillä ei sitten ole edes rahaa ruokaan tai lääkkeisiin?
Mä olen hänen mielestään täysin tyylitajuton kun ostan kirpparilta vaatteet sekä itselle että lapsille. Meillä ei ole niin tarkkaa jos vaatteena on useamman vuoden vanha Remu, kun hiekkikselle mennään.
Mua surettaa toisen puolesta se että hänen energia kuluu sen miettimiseen mitä ei ole kun voisi käyttää tarmonsa siihen mitä kaikkea on? Esim. terve lapsi, kiva koti, aurinkoinen piha, aikaa puuhailla puutarhassa jne.
Miksi pitää kiusata itseään sellaisella, mihin ei ole rahaa? Eikö tarmo kannattaisi suunnata sellaiseen mikä on mahdollista? Tuntuu jotenkin hassulta että hän on täysillä mukana merkkivaate ja retro- vaatekisassa, lapselle hankitaan useammat vaunut, kantoliinat, reput, säärystimet, kestovaipat jne. Vaikka välillä ei sitten ole edes rahaa ruokaan tai lääkkeisiin?
Mä olen hänen mielestään täysin tyylitajuton kun ostan kirpparilta vaatteet sekä itselle että lapsille. Meillä ei ole niin tarkkaa jos vaatteena on useamman vuoden vanha Remu, kun hiekkikselle mennään.
Mua surettaa toisen puolesta se että hänen energia kuluu sen miettimiseen mitä ei ole kun voisi käyttää tarmonsa siihen mitä kaikkea on? Esim. terve lapsi, kiva koti, aurinkoinen piha, aikaa puuhailla puutarhassa jne.