Miksi tavoitella jotain mihin ei ole varaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ystävä hukassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

ystävä hukassa

Vieras
Ihmettelen ystävääni, joka on hoitovapaalla ja mies työtön. Me ollaan tän ystävän kanssa molemmat melko pienituloisia, eli rahaa ei asuntolainan jälkeen ole liikoja. Ystäväni surffaa kaikki lastenvaateblogit ja haaveilee milloin mistäkin ihanuudesta ja uutuudesta, johon ei ole rahaa. Sit harmittelee sitä ääneen.

Miksi pitää kiusata itseään sellaisella, mihin ei ole rahaa? Eikö tarmo kannattaisi suunnata sellaiseen mikä on mahdollista? Tuntuu jotenkin hassulta että hän on täysillä mukana merkkivaate ja retro- vaatekisassa, lapselle hankitaan useammat vaunut, kantoliinat, reput, säärystimet, kestovaipat jne. Vaikka välillä ei sitten ole edes rahaa ruokaan tai lääkkeisiin?

Mä olen hänen mielestään täysin tyylitajuton kun ostan kirpparilta vaatteet sekä itselle että lapsille. Meillä ei ole niin tarkkaa jos vaatteena on useamman vuoden vanha Remu, kun hiekkikselle mennään.

Mua surettaa toisen puolesta se että hänen energia kuluu sen miettimiseen mitä ei ole kun voisi käyttää tarmonsa siihen mitä kaikkea on? Esim. terve lapsi, kiva koti, aurinkoinen piha, aikaa puuhailla puutarhassa jne.
 
En mä sanois että idiootti ostaa uusia vaatteita. Mutta on jotenkin omituista yrittää pysyä kaikissa trendeissa mukana jos ei rahat siihen riitä ja tulee vain onnettomaksi kaikesta mitä ei voi saada. Eikö olis fiksumpi jättää nuo blogit lukematta jos se harmittaa niin kovasti ettei saa jotain vaatetta minkä on nähnyt?
 
Eikös kestovaipoilla kuitenkin säästä? Se on kyllä totta, että tuo tarttuu tuo merkkivaate juttu. Itse kun sain lapsen olin autuaan tietämätön siitä, että vauvoillakin "kuuluu" olla merkkivaatteet. Ostin kirppikseltä kasoittain halpoja vaatteita, ne olivat ihanan pehmoisia kun olivat kuluneet. Ensimmäiset halveksivat ilmeet sain miehen vanhemmilta jotka ovat hyvin merkkitietoisia. Sitten muskarissa huomasin halveksunnan. Itse olin iloinnut säästämisestä.
Olen kyllä arvostanut kestävää laatua sillä se maksaa itsensä takaisin, mutta en ymmärrä merkki vaate rumbaa lasten ympärillä.
Nyt sitten ostelen muualta kuin kirpparilta, mutta bongaan ale myyntejä sillä sieltä saa halvalla vaatteita. Kunnon haalarit olen ostanut koska siinä asiassa laatu ratkaisee eikä pelkät mielikuvat. En jaksa pukea kurahaalareita joidenkin vettä kestämättömien halpis haalarien päälle. Mutta tosiaan itsenikin ihmetyttää tämä kilpailukulttuuri joka on siirtynyt lapsenkin tarvikkeisiin.
 
mä just kävin kattomassa nettikauppaa, jossa oli kivoja kenkiä lapsille. pari olis maksanut 130e !!!!!!!! kyseisestä liikkeestä tilasin lapsille kevääksi laadukkaat vesikelin vaatteet alennuksesta, joten ajattelin vilkaista muunkin tarjonnan. Huh!

Mä oon itsekin aina ollut niin hippi ja ekoilija, että en osaa kiinnittää niin suurta huomiota päällä oleviin vaatteisiin. enkä itse asiassa ole edes törmännyt halveksuntaakaan. toki minusta paistaa jo kauas, ettei kannata yrittää keskustella viimeisimmistä muoti-ilmiöistä. :D
 
Saahan sitä aina haaveilla. Haaveita pitää olla, paitsi tietysti jos niiden toteutumattomuus käy liin raskaaksi.

Sen sijaan haavetta ei pidä mennä toteuttamaan, jos siihen ei ole rahaa. Työttömän ei pidä hankkia hevosta vaikka raha ostoon riittäisi kun sen ylläpito maksaisi "vain 300 e/kk, saman verran menee lasten ratsastustunteihin kuitenkin"
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaikkea sitä:
Saahan sitä aina haaveilla. Haaveita pitää olla, paitsi tietysti jos niiden toteutumattomuus käy liin raskaaksi.

Sen sijaan haavetta ei pidä mennä toteuttamaan, jos siihen ei ole rahaa. Työttömän ei pidä hankkia hevosta vaikka raha ostoon riittäisi kun sen ylläpito maksaisi "vain 300 e/kk, saman verran menee lasten ratsastustunteihin kuitenkin"

täh. Miksi työtön ei saa hankkia hevosta jos hänellä on varaa? jos sama menee ratsastustunteihin?
Saako työssäkäyvä hankkia hevosen jos hänellä on myös 300 ylimääräistä hevosen ylläpitoon?
 

Yhteistyössä