Miksi tehdä kolmas lapsi?

[Poppaliisa]

Mä en voi olla miettimättä ääneen miksi ihmiset tekee kolmanne lapsen kun ovat kahden kanssa aivan uuvuksissa?? Kertokaa omia kokemuksia miksi näin tapahtuu? Mikä on syy, että uuvutetaan itsensä tieten tahtoen? Onko esim se "että olen aina halunnut kolme lasta" (tai enemmän) syy siihen, että haluaa jokaisen päivän olevan raskas ja kamala?

En kaipaa vastauksia perheiltä, joissa kolme lasta tai enemmän on tehty "kivaan/helppoon/normaaliin" tilanteeseen vaan niiltä perheiltä, joilla ollut kaksi lasta, vanhemmat uupuneita (tai ainakin niin valittavat), lapset hankalia ja elämä jo valmiiksi kurjaa.

Tässä en myöskään mieti kaksilapsisia perheitä, koska luulen, että vasta toisen lapsen myötä ymmärtää miten paljon vaikeampaa VOI olla (en tarkoita, että aina on, enkä niitä perheitä joissa kaikki sujuu normaalissa arjessa kivasti) kahden kanssa, kuin yhden. Ja esim tästä viisastuneena ei tee kolmatta. Mutta siis te keillä haastavaa, kamalaa, epämukavaa arkea kahden kanssa, miksi teette lisää lapsia?

Tämä ei ole paasausta tai mitään "minähän sanoin tai tiedän paremmin" kirjoittelua, vaan haluan vain tietää.

Tämä kysely liittyy siihen kun ystävälläni oli kaksi vaikeaa lasta, jotka aina kuulema vaan tappeli, elämä oli kamalaa ja univelkaa sata vuotta. Pelkkää marinaa jokainen sana, ei mitään hyvää lapsista koskaan ja sitten pim! he tekivät kolmanne lapsen! Ja nyt elämä on aivan hirveää kuulema! Kysyin suoraan yksi kerta kun juteltiin, että miksi se kolmas tehtiin, mutta en saanut kuin väsyneen äidin vihan päälleni. Ymmärrettävästi kylläkin. Silti minua kiinnostaa, joten kertokaa Kiitos.

 

["vieras"]

Aika paljon on vaan semmosia ihmisiä jotka valittavat väsymystään jo sen yhdenkin kanssa, valittavat kahden ja sen kolmen kanssa.
Ainahan valittaa saa, jos se helpottaa. Jos kumminkin saa perhe elämänsä pidettyä kasassa.

t: 3:n pienen EI valittava äiti.

 

[chef]

No kun se komas vaan tuli. Toka oli 5kk, olin about kuoleman väsynyt ja sitten se saakelin testi näytti kahta viivaa. Paska tsägä, mutta minkäs teet...ei paljon itkut auta siinä kohtaa, kun pulla on jo uunissa.

Mä tosin osasin tuossa kohtaa nähdä myös eteenpäin. Vaikka tuolloin olin totaali loppu ja aivan kauhuissani tulevasta, luotin kuitenkin siihen, että asiat suttaantuu.

Ja niin ne suttaantui. Kaikki ihmisten latelemat kauhuskenaariot toteutuu ehkä josakin perheessä, mutta ei meillä. Kolmen kanssa (pienimmät 1v1kk ikäerolla) ei ollut yhtään vaikeaa...ehkä jopa tietyllä tapaa helpompaa.

Ihminen voi olla väsynyt, mutta jaksaa silti vielä kolmannen, kuudennen tai kahdeksannen lapsen. Väsymystä on erilaista, eikä kaikki väsymys kohdennu lapsiin, vaan johonkin ihan muuhun.

 

[Chala]

Itsellä on vain kaksi enkä koe olevani ihan naatti (), mutta pakko kommentoida että ne pari jotka kaveripiiristä tiedän kolmannen tuollaiseen tilanteeseen saaneen, vielä hyvinkin pienellä ikäerolla, ovat puhtaasti omaa tyhmyyttään päätyneet vahingossa raskaaksi. Ja tyhmyyttään siksi, että ovat itsekin tienneet että ensimmäisistä vuosista tulee helvettiä kun kahdenkaan kanssa ei pärjää, mutta ei se abortti ole kaikille vaihtoehto, ymmärrettävästi.

 

["Liila"]

Samaa ihmettelen minäkin.

Itse halusin saada kolme lasta, mutta kahden lapsen jälkeen ymmärsin, etteivät voimavarani riitä kolmanteen. Ja muutenkin elämä vaikeutuisi huomattavasti, koska talo ja autot jäisivät liian pieniksi, eikä meillä ole varaa ostaa uusia.

 

[mulla]

tavallaan tekis mieli kolmatta, mutta tiedän etten jaksa raskausaikaa enää kertaakaan ja perheessä on muitakin jotka tulee ottaa huomioon. Siksi lapsiluku jää kahteen.

 

[hhhhh]

mä tahtoisin kolmannen, mutta en aio enään hankkiutua raskaaksi, kaksi saa piisata. jotenkin vaan se vaipparumba, taaperon perässä juokseminen, mahdollinen korvakierre, raskauspahoinvointi ja yöheräily ei enään houkutakkaan, on jo kaksi koluikäistä, joiden kanssa pääsee luvattoman helpolla kaikissa asioissa, minun säkälläni se kolmas olisi koliikkivauva ja kaikinpuolin vaativampi kuin kaksi edeltäjäänsä.

 

[3 äippä]

Jaa-a. Meillä oli eskoinen alle 4v. ns. helppo, sittemmin ilmennyt adhd+muuta ongelmaa. Keskimmäinen oli vauvana raskas hoidettava kun oli maitoallergiaa+refluksia ja huusi 24/7. Kakkosen jälkeen oli pitkään sitämieltä että tää oli tässä, ei yhtään lapsia meille enää.
Eli näiden kahden kanssa olis ollut kans tekemistä riittämiin.... Mutta niin se vaan perinteinen vauvakuume nousi pintaan ja "taistelin" sitä vastaan melkein 2v. Sitten kuume vei vain voiton, vaikka miehen kanssa tiesimme, että varmasti tulee taas astetta raskaampaa!
No, maalasin piruja seinälle ja kolmosella oli vauvaaikana vielä pahemmat refluksit ja maitoallergiaa. Meinasin seota:/
Nyt kun kuopus on 2v. Ongelmat takanapäin hänen osaltaan ja tyttö on mitä ihanin Esikoisen kanssa on rankkkaa varmaan lopunelämää, mutta en voi sanoa että kaduttaisi nyt yhtään että meillä 3 lasta. 2 poikaa ja 1 tyttö

 

["aave"]

Oon kuullut että lapsiluku on hyvä jos tuntuu että jaksais vielä yhden. Mulla on kaks lasta ja nyt on jotenkin liian helppoo! Siis ne on aina nukkunu, syöny hyvin ja olleet terveitä. Jaksaisin kyllä vaikka viä viis lasta, ei edes koira auttanut asiaa. Mutta kun energiaa tuntuu olevan olis varmaan fiksua keskittää se johinkin muuhun nyt.

 

[Poppaliisa (ap)]

Ymmärrän täysin sen, että "vahingossa" huomaa odottavansa kolmatta, vaikka elämä on liian raskasta kahden kanssa. Siinä ei enää paljon muu auta. Lähinnä juuri se mietityttää kun kolmas tehdään tiettävästi siihen tilanteeseen. En vain osaa käsittää sitä tai niitä syitä.

Niin se myös varmasti on, että sitä äiti-ihmisenä valittaa pelkästään valittamisen takia ja siitäkin syystä, että kaipaa ymmärrystä. Minulle se on ok, että kertoo jos on raskasta ja se kun on normaalia lapsiperheissä. Minusta vain tuntuu kurjalta kuulla joka päivä, miten kaikki on niin vaikeaa, lapset niin kamalia ja oikein haukutaan lapsia miten ne on niin surkeita ja hirveitä kaiken aikaa.

 

["koppis"]

Mulla oli esikoinen koliikkivauva, joka valvotti vajaa puoli vuotta lähes yhtä soittoa. Ajattelin silloin, että jos tästä selviää, niin hyvä niin. Nyt on kolme lasta. Tosin onneksi muille ei tullut koliikkia. Ennen kolmatta (ja toista lasta) tiesin siis, mitä voisi olla totaalinen väsymys, mutta otin sen riskin, sillä toivottiin sydämestämme miehen kanssa vielä yhtä lasta ihan siksi, koska rakastetaan lapsia niin paljon.

 

[niiiin]

Se on se kuuluisa vauvakuume

Ja mun täytyy peesata "koppis"ta sama tilanne... ja nyt kuumeilen 4. vaikka pienin 7kk

 

[Poppaliisa (ap)]

vauvakuume on ihan normaalia, mutta mun mielestä sit ei ole varaa mollata elämäänsä ja lapsia ja kurjuutta jos on vauvakuumeen saattelemana ajanut itsensä kurjuuteen. Tai sit pitää ainakin osata olla hiljaa ja niellä sen mitä on mennyt "kuumeillessa" tehneeksi.

 

[Millenia]

Meillä on kaksi, olen naatti ja on päätetty että nämä on tässä nyt. Ainakin 5+ vuodeksi. Vannomaan en mene, mutta voi olla loppuelämäksi. Ihania nuo on, mutta minulla ei ole ikinä ollut niin kovaa vauvakuumetta, että menisi terveen järjen ohi. En pysty hoitamaan useampaa pientä ja pysymään järjissäni.

 

[Deleted member 70007]

Mullon vaan se ainokainen. Onhan sitä kakkonenkin, joka vaan ilmoitti tulostaan, sen enempää suunnitelematta.
Mietin tota kakkosen possaa, että mitähän helvettiä mä teen.
Oli tokaluokkalainen erityislapsi. Oli hieman haastavaa, tuo arki.
Käänsin katseet aikaan jollon se syntyy. On lokakuu. On kolmasluokkalainen lapsi, toivottavasti arki menisi vähän paremmin. Olen varmasti töissä. Olen 36 vuotta. Olen varma, että kykenen vielä kerran äidiksi.
En ole töissä. Sinänsä vauvan "sauma" on menny vähän umpeen. Eli ehkä se ei välttämättä ookkaan niin hyvä. Olen vähän miettiny, et rankkaahan kahden kans tulee olemaan, mut haave kolmilapsisesta perheestä elää, ainakin vielä
Tota ollaan miehen kans pohdittu, jos se halutaan niin aika sassiin se pitäis hankkia.
Mulla ei oo sinänsä kokemusta ees sen kahden kanssa, et mitä se olis kolmen kanssa. Mut pienellä ikäerolla tulee touhusta vaikeeta, mut myöhemmin taas ehkä hieman helpompaa. Tiedä sit. Mut kyllä se kolmonen elää haaveissa, vaikka ei se helppoa tule olemaan. Valitus kummasti muuten auttaa. Ihan oikeesti, en yhtään ihmettelis jos haluisin sen kolmannen siihen ihan omasta halustani. Jotenkin se vaan... kuuluis siihen. Ei sitä osaa selittää.

 

["ihmettelijä"]

Että mikä ihme tässä voi olla. Nyt jo tenavat omatoimisia (5 ja 7) on sekä tyttö että poika. Rakennetaan, elikkäs hoitovapaalla ei enää olis varaa olla ja edellisen hoidin kolmen vanhaks kotona. Molemmat ovat valvottajia, pienin vieläkin änkee väliin toisinaan. Ja synnytyksissä oli dramatiikkaa molemmissa..ja SILTI MULLA ON TÄMÄ VAUVAKUUME!!! et pitääkö tässä ajatella järjellä,et nyt on hyvä näin ja keskittyä muuhun vai meniskö se kolmas tässä vielä..

 

[3 äippä]

[QUOTE="ihmettelijä";24589497]Että mikä ihme tässä voi olla. Nyt jo tenavat omatoimisia (5 ja 7) on sekä tyttö että poika. Rakennetaan, elikkäs hoitovapaalla ei enää olis varaa olla ja edellisen hoidin kolmen vanhaks kotona. Molemmat ovat valvottajia, pienin vieläkin änkee väliin toisinaan. Ja synnytyksissä oli dramatiikkaa molemmissa..ja SILTI MULLA ON TÄMÄ VAUVAKUUME!!! et pitääkö tässä ajatella järjellä,et nyt on hyvä näin ja keskittyä muuhun vai meniskö se kolmas tässä vielä..[/QUOTE]

Joko se menee ohi se kuume tai sitten ei.. Mä tosiaan pähkäilin ja koitin järkeistää itseäni sen 2v. Ei auttanu....

 

["hups"]

Niin no, mulla on kolme ja valitan kokoajan. Se valitus jää niinkuin päälle kai, vaikka ei olisikaan niin hankalaa.

 

["vieras"]

koska jos et tee lapsia länsimainen kulttuuri katoaa ylivoimaisesti suurempien massojen ja kulttuurien tieltä.

Jos vakavammin puhutaan, en usko vanhemman olleen suruissaan kolmannesta lapsestaan lapsen synnyttyä

 

[ja]

Miksi edes toista? Lapsen tulee olla täydellisen rakastettu ja vain yhtä voi rakastaa täydellisesti. (Tosin jos se ensimmäinen ainut on tyttö, on tärkeää kai yrittää saada poika)

 

[Alaston lohikäärme]

Miksi edes toista? Lapsen tulee olla täydellisen rakastettu ja vain yhtä voi rakastaa täydellisesti. (Tosin jos se ensimmäinen ainut on tyttö, on tärkeää kai yrittää saada poika)

Mun ensimmäinen on tyttö ja voipi olla, että hän jää ainoaksi. Mutta jos vielä joskus raskaudun, niin ihan ehdottomasti mä haluaisin toisen tytön.

Ja en ole poikki yhteen lapseen, haluaisin minimissään sen kolme.

 

["vieras"]

niinpä. Kolmen kanssa tulee jo hankaluuksia löytää auto johon kaikki mahtuu.
Toisekseen mulla on kaksi kättä ja kaksi kylkeä. Jos ois kolme lasta, niin kuka olis se, joka ei pääse mun viereen tai ei saa pitää mun kädestä...

Lisäksi, jos miehelleni jotain sattuisi, pärjäisin kahden kanssa yksinkin.