Miksi toinen nainen ei lopeta?

tämä ihmettely vaimon kohdalta olisi vanha asia. Joten lopettakaa jo.

Mutta vaimo tosiaan voi pitää toista naista liekanarussa ja aiheuttaa hänen elämänsä suurimman harmin. Älä vain potkaise miestä tälle hutsulle.

Voin vain ihmetellä neuvon antajan itsekunnioitusta?
Itse antaisin äijälle kenkää.
Aivan sama saisiko "hutsu" sen, vertaiset vain kohtaisivat toisensa.

 

No mutta....yksinhän tämä vaimosi jäisi.......

 

En pelkää yksin jäämistä. Tosin epäilen, että hankalaahan se alkuun olisi.
Uutta parisuhdetta ei varmaankaan kovin helposti tulisi haettua. Vaikka tiedän, ettei se kovin hankalaa olisi.
Minä uskon, että minun nykyinen mieheni on "se oikea" minulle. Katsotaan, mitä uusi päivä tuo tullessaan.

 

On teillä ainakin vahva tahto pitää kiinni saavutetusta edusta. Ja onhan se teidän oikeuskin. Ihmettelen tuota minäkin miksi kolmas henkilö ei tuota ymmärrä ja siirry syrjään. Jo sekin ihmetyttää miksi hän on halunnut tulla väliinne. En minä ainakaan haluaisi rikkoa toisten avioliittoa. Vai onko tämä tätä nykypäivää, ja olen jäänyt ajasta jälkeen?

 

Voi ei, vieläkö tämä ketju on pinnalla! Eikö tämä ole jauhettu jo puolin ja toisin. Vaimon kannattaisi keskittyä siihen mieheensä ja miettiä miten parantaa parisuhdetta, jos sen miehen itselleen haluaa kokonaan saada. Tuntuu vaan siltä, että vaimo on tyytyväinen tilanteeseen näin eikä edes muutosta kaipaa. No sitä saa mitä tilaa.

 

Voi ei, vieläkö tämä ketju on pinnalla! Eikö tämä ole jauhettu jo puolin ja toisin. Vaimon kannattaisi keskittyä siihen mieheensä ja miettiä miten parantaa parisuhdetta, jos sen miehen itselleen haluaa kokonaan saada. Tuntuu vaan siltä, että vaimo on tyytyväinen tilanteeseen näin eikä edes muutosta kaipaa. No sitä saa mitä tilaa.

Eihän tässä ole kyseessä se että jonkun vaimoparan elämää sotkisi toinen nainen. Joku nettiriippivainen vai roikkuu tätä lantaa jauhamassa.

Kerron elävästä elämästä yhden jutun. Olen naimisissa eronneen miehen kanssa. Oltu jo kuusi vuotta. Miehen entinen vaimo kuvittelee vieläkin olevansa miehen vaimo. Piti aikoinaan lapset itsellään (ties minkä valheiden seurauksena?), lapset ei halua tavata isää koska 'isä on pettänyt äidin'.
Nainen yritti jopa anoppini hautajaisissa viime kesänä ottaa miniän aseman sukulaisten kättelyssä, tuli meidän pöytään kahvitilaisuudessa vaikka ei ole kai koskaan tullut erityisesti lesken eli entisen appensa kanssa tulltu juttuun! Sitä sukulaiset sitten päivitteli että mitenkä se nyt silleen... eikä ex-rouva itse näe omassa käytöksessään mitään outoa. Vihkisormustakin vielä käyttää. Kertoo ihmisille että vielä mies tulee järkiinsä ja me erotaan. Että semmonen tapaus. Lapset uskoo samaan. Mies ja minä tiedetään miten asia on. Mies on lähinnä huolestunut lasten henkisestä hyvinvoinnista kun äidin henkinen tasapaino ei vakuuta.
Kysyin kerran siltä kun tuli jotain mielipiteitään meille kertomaan, että entäs jos me erottaisi niin luuleeko se oikeasti että mies tulisi hänen luo. Se nainen vaan nauroi etten minä tiedä mistään mitään. Että semmonen exä.

 

Voi ei, vieläkö tämä ketju on pinnalla! Eikö tämä ole jauhettu jo puolin ja toisin. Vaimon kannattaisi keskittyä siihen mieheensä ja miettiä miten parantaa parisuhdetta, jos sen miehen itselleen haluaa kokonaan saada. Tuntuu vaan siltä, että vaimo on tyytyväinen tilanteeseen näin eikä edes muutosta kaipaa. No sitä saa mitä tilaa.

Nimimerkistäsi päätellen olet yksi niistä toisen pesään paskojista. Toivottavasti myös sinä saat sitä mitä tilaan ja niität sen, mitä kylvät!

 

ole naimisissa toisen naisen kanssa.
Ap voisi tilata kesän lomamatkan hyvissä ajoin...

 

Voi ei, vieläkö tämä ketju on pinnalla! Eikö tämä ole jauhettu jo puolin ja toisin. Vaimon kannattaisi keskittyä siihen mieheensä ja miettiä miten parantaa parisuhdetta, jos sen miehen itselleen haluaa kokonaan saada. Tuntuu vaan siltä, että vaimo on tyytyväinen tilanteeseen näin eikä edes muutosta kaipaa. No sitä saa mitä tilaa.

Nimimerkistäsi päätellen olet yksi niistä toisen pesään paskojista. Toivottavasti myös sinä saat sitä mitä tilaan ja niität sen, mitä kylvät!

Olen kirjoitellut tähän keskusteluun useamminkin ja olen siis ex toinen nainen, vuosia sitten jo järkiini tullut=)

 

Kun minä astuin peliin.

 

Joo näin tein, tuli kokonainen haaremi, eli et sinäkään ollut kuin kolmas jäsen=)

 

Joo näin tein, tuli kokonainen haaremi, eli et sinäkään ollut kuin kolmas jäsen=)

Neljäs. Mieskin lasketaan ja naisia on kolme.

 

No eihän ne kolmeen naiseen lopu, niitä voi olla vaikka 3kymmentä, oikea haaremi siis!

 

Kyllä kaikki vaan voi olla mahdollista! Meikäläisen ukko viekotteli rinnakkaissuhteeseen lapsemme kummin, joka on veljeni vaimo, siis minulle käly. Ukko oli tahtonut "vierasta pillua", ja tämä einstein-kälyni oli "antanut ymmärtää, että ymmärtää antaa" (tieto luotettavalta taholta). Ja sikakivaa on riittänyt yli kolme vuotta, ja suhdetta on jatkunut kuulemani mukaan jo yli 20 vuotta (käly kertonut sisarellemme, siis minun ja veljeni sisarelle).

Sukuun tulleet kai kuvittelivat, että suhde on helposti salassa pidettävä ja se voidaan verhota normaaliin sukulaisten välisiin kanssakäymisiin. Mutta kaikki alkoi olla liian näkyvää: väkisin kylään tunkeutumiset, jotka ukko hyväksyi, minä en. Valehdelluin syin tapahtuneet poissaolot kotoa, päivittäiset salasoitot ja intiimit tapaamiset. Ja ukko oli hyvin aggressiivnen ja inhottava kotona. Pelkäsimme lapsen kanssa, milloin hän lopettaa itse päivänsä... Se oli kauheaa aikaa!!!

Sitten mies hankki puhelimen, jonka käyttöön tarvitaan salainen koodi. Nyt rinnakkaissuhde kököttää siististi paketissa kodinkoneen päällä. Asiasta ei puhuta, mutta vituttaa ankarasti...

Ja edessämme (ja ainakin lapsella) on kälyn päivittäinen tapaaminen, kun lapsemme menee kouluun, sillä tämä "munavaras" on avustajana siinä koulussa, johon lapsemme menee. Joten repikääpä huumoria sitä, jos pystytte!!!

 

Meilläkin tilanne nytkähtänyt eteenpäin.

Olemme eronneet.

Kauhea lukea omia vuoden takaisia viestejä ja muistaa ne tunteet, kuin ne olisi koettu eilen. Nyt en tunne oikein mitään enää. Onneksi.

 

Meilläkin tilanne nytkähtänyt eteenpäin.

Olemme eronneet.

Kauhea lukea omia vuoden takaisia viestejä ja muistaa ne tunteet, kuin ne olisi koettu eilen. Nyt en tunne oikein mitään enää. Onneksi.

Kerro nyt tunnetko tehneesi väärin, kun yritit?

 

Meilläkin tilanne nytkähtänyt eteenpäin.

Olemme eronneet.

Kauhea lukea omia vuoden takaisia viestejä ja muistaa ne tunteet, kuin ne olisi koettu eilen. Nyt en tunne oikein mitään enää. Onneksi.

Tuo tunne on juuri se, mikä vaikuttaa seuraavassa suhteessa; asiat ovat vielä liian pinnassa. Anna ajan kulua ja yritä unohtaa, anna anteeksi vääryydet. Voimia sulle.

 

Tunnen, että tein oikein. Ja teen vieläkin.

Tämä ero on vielä niin kesken, etten voi siitä edes kirjoittaa. Kaikki on sekaisin ja mikään ei ole selvää. Ei edes se ero. Vaikka paperilla se on tosiasia ja selvitetty.

Ehkä jonakin päivänä kerron, miten minulle ja meille kävi. Kaikki on niin avoimena vielä, etten tiedä sitä itsekään.

Sen tiedän, etten toivoisi tälläistä kenellekään. Tai ehkä kuitenkin sille "toiselle naiselle"...

 

Tunnen, että tein oikein. Ja teen vieläkin.

Tämä ero on vielä niin kesken, etten voi siitä edes kirjoittaa. Kaikki on sekaisin ja mikään ei ole selvää. Ei edes se ero. Vaikka paperilla se on tosiasia ja selvitetty.

Ehkä jonakin päivänä kerron, miten minulle ja meille kävi. Kaikki on niin avoimena vielä, etten tiedä sitä itsekään.

Sen tiedän, etten toivoisi tälläistä kenellekään. Tai ehkä kuitenkin sille "toiselle naiselle"...

Voimia sulle tosi paljon, se on aivan selvä asia, että sinä selviät tästä ja ne muut eivät niin hyvin selviäkään ja sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin pidät itsestäsi ja läheisistäsi huolta.