Niin no, onkohan alkuperäinen itse sattunut sattumaltakaan koskaan edes juttelemaan jonkun vanhan tuttunsa, tyttöystävän, entisen naapurin, työkaverin, sukulaisen kanssa kahvilla tai muualla kenties tavannut tarkoituksella tai tarkoittamatta sen kummallisempaa. Sitten kun tyttöystävä tietäisi tuon, kävisiköhän niin, että tyttöystävä olisi täällä pohtimassa alkuperäisen luotettavuutta. Veikkaan, että niin on käynyt varmaan kymmeniä kertoja joka ikiselle parille, mutta jos se ei ole heille ongelma, ei osata edes kuvitella, että se saattaisi olla toiselle näin suuri ongelma.
Tässä on käynyt juuri niin, mutta päinvastoin. Varmasti kun suhteessa ei puhuta asioista, tulee eteen tilanne, jossa jommallakummalla joskus on joku tuttavan tapaaminen jossakin, ja tuttu sattuu olemaan vastakkaista sukupuolta oleva ystävä, tai ei edes ystäväkään tarvitse olla, joku vain, jota joskus tapaa.
Nyt ei ole ehkä suurin ongelma itse tapaaminen, koska veikkaisin, et jos yhdessä aiotaan olla, niitä sattuu varmasti vuosien varrella laskematon määrä ja molemmille ihan varmasti. Mistä sitä tietää, vaikka hän olisi sen jälkeen nähnyt kymmenen muuta tuttavaa, ja tavannut sattumalta tai muuten vain. Silti saattaa rakastaa aivan samalla tavalla kuitenkin yhtä ainoaa, eikä kävisi mielessäkään muista ajatella mitään. Ja varmasti alkuperäinen on myös itse tavannut niin paljon naisia, ettei edes muista, mutta miksi ei osaa verrata niistä sitten toiseen. Miksi ei itse asetu toisen asemaan, yhtä lailla alkuperäisellä on vastuu toisen tunteista, muistaakohan itse ajatella, että mitä hän voi ajatella myös hänen tapaamistaan naisista, jos asioista ei ilmeisesti edes keskustella. Molemmat voi olla yhtä vereslihalla asian kanssa.
Ongelma on se, ettei ongelmanpoikasestakaan keskustella. Ongelmalta myös kuulostaa heti se, ettei ap halua edes yrittää kysyä asiasta, vaan pyöritellä ajatukset omassa päässä ja kun jotakin pelkää, sehän vyöryy päälle kuin lumipallo.
Ongelma ei myöskään ole se, että mikään ystävyyssuhde menisi oikean suhteen edelle. Oikeassa elämässä ei edes naissuhteet tahdo tarkoituksellakaan olla niin tiiviitä kuin haluaisi, kun yhteinen arki ja elämä ja kaikki yhteisetkin tuttavat ja sukulaiset ottavat sen oman aikansa. Vaikea kuvitella, että suhteessa ja arjen pyörittämisessä olisi tarpeeksi mahdollisuuksia tavata niitä naiskavereita edes, saatikka sitten muita, halusi tai ei. Eli vaikka ap miten pelkäisi jotakin ystävyyssuhdetta, tosiasia on, että elämä jossain vaiheessa vie aina eri teille jopa naisystävien kanssa, niitäkin tärkeitä harvoin ehtii tapaamaan.
Tuntuu, että alkuperäisellä olis jotenkin syyttävä olo tyttöystävää kohtaan, mutta pitäisi muistaa, että myös tyttöystävällä on tunteet, jotka saattavat ihan samoin olla herkkiä. Ja hän saattaa olla aivan yhtä haavoittuvainen jossain muussa asiassa.
Siksi puhuminen olisi tärkeää. Ja ei tarvitsisi ajatella, että minä tässä vain kärsin, kun toinenkin voi olla ihan yhtä hankalassa tilanteessa. Tuntuu että hän ajattelee, että tyttöystävä voisi vahingoittaa häntä jollain käytöksellä kun itsellä on kuitenkin aivan yhtä suuri mahdollisuus toisen tunteiden satuttamiseen.
