Miksi vanhemmilla äideillä on usein niin epärealistinen kuva vauva- ja taaperoiästä?

[ootas vain -asenne]

Enkä nyt tarkoita pelkästään vanhempana äidiksi tulleita, vaan myös nuorempana äidiksi tulleita, mutta nyt jo "vanhempia äitejä"?
Aina törmään joko äitiin joka päivittelee tulevaa vauva-aikaani maalaamalla piruja seinille kun se on niin raskasta ja kamalaa tai päinvastoin ruusunpunaista höttöä?
Itse olen realistinen ja tiedän etten voi tietää minkälainen vauva sieltä on tulossa, joten jännityksellä odotetaan. Ei tarvitse etukäteen itkeä kuinka rankkaa tulee olemaan eikä hihkua kuinka täydellistä satua se on.

Olen jo kyllästynyt kuulemaan tätä "tietoa" minkälaista juuri meillä tulee olemaan.

Katoaako se "avoimin mielin" johonkin kun ikää tulee lisää? Tuntuu kuin olisi tässä asiassa jotenkin vanhempi, vaikka kuuluisi tuntua että minunhan se nuori nainen epärelistisilla odotuksissa olen. Toisin on asiat. Se mitä teillä on ollut, voi olla meillä juuri päinvastoin, ette vaan voi tietää. Se matalalla rintaäänellä tuleva tieto kuulostaa vaan niin hassulta.
Olenko vain raskaushormoninen kyllästyjä vai eikö ketään koskaan ärsytä se asenne? Ja ei ole maailmanloppu jos joku ymmärsi että itkeskelen itseni uneen moisen takia.

 

["mhm"]

Jaa-a.

Kuulin itsekin tuota tarpeeksi ja kuulen edelleen.

Raskausaikana "ootas vaan kun oot viimesilläs niin on niin vaikeata että!!" "ootas vaan kun syntyy niin sitten et ainakaan nuku" jnejne..

Vauva-aikana "Ootas vaan ku oppii kävelemään" "ootas vaan kun tulee uhmaikä" lista on loputon..

Nyt leikki-ikäisenä "Ootas sitä murrosikää!"

Ilmeisesti meillä on ollut liian helppo lapsi tähän mennessä kun kokoajan pitää maalata piruja seinille että kyllä se lapsi vielä vaikeakin tulee olemaan, ootas vaan!

 

[hahaha jep]

Joo meilläkin esikoinen liian helppo ja tuota "ootas vaan" -paskaa kuulu tuon tuosta. Lapsella oli ns hankalampi lyhyt vaihe 2v:nä niin sitten tunnuttiin olevan tyytyväisiä että "sellaista se on". Oikein nautin siitä kun sai hihkaista päivittelyyn, että eipäs kun meillä on ihanaa ja helppoa!

Ainiin ja sillon myös tuli se "tästä juuri puhuimme" -asenne kun lapselle tuli vauvana hampaita ja oli YHDEN VIIKON itkuinen. Että kyllä sen kuuluu olla niiiiiin rankkaa.

 

["vieras"]

Mua ärsytti ihan sama asia raskaana, synnytyksen jälkeen kyllä tajusin ettei mulla ollut hajuakaan mitä se on käytännössä, että olet lapsessa kiinni 24/7. Se on niin iso muutos, vaikka lapsi olis helppokin. Ihan hyvin meillä on mennyt koliikeista jne huolimatta, mutta kyllä se vähän semmosta räpellystä on kun se eka siihen tupsahtaa. Vaikka minäkin hoidan lapsia työkseni....

Minulla on kavereita jotka odottaa ensimmäistään, en kyllä maalaile mitään piruja seinille tai päinvastoin, typerää semmoinen. Toki joskus olen kertonut kuinka raskasta meillä hetkittäin on ollut, mitenkään viittaamatta heidän tuleviin vauva-aikoihin...

 

[Mariska*]

En ymmärrä missä tässä nyt oli se epärealistinen asenne? Joillain on rankkaa, toisilla helpompaa, lapset on erilaisia ja äidit jaksaa eri lailla eri vaiheita...

Kyllä mulla ainakin oli tosi raskasta pienen vauvan kanssa, mutta en kyllä kulje väittämässä ihmisille että sellaista se kaikkien vauvojen kanssa on. Useimmat taaperot kyllä koettelee vanhempiensa hermoja, eiköhän se ainakin ole fakta, osa vähemmän ja toiset enemmän

 

[Hukkapiru]

Meillä myös odotellaan esikoista, ja tuota "ootappa vaan"-löpinää on kyllä tullu kuultua myös. Ja sitä, että "lomaile vielä kun voit" jos puhutaan äitiyslomasta Siis joo, tottahan mä nautin tästä arjesta kaksistaan miehen kanssa kun siihen on mahdollisuus vielä, mutta huvittaa kun annetaan ymmärtää että sen jälkeen se helvetti alkaakin kun lapsi syntyy. Ei unta, ei lepoa, ei ruokaa, ei omaa hyvinvointia. Miksi ei?

Enhän minä tosiaan tiedä mitä tuleman pitää, mutten jaksa siitä stressatakaan. Näen sen sitten, kun tulokas on kotona ja arki pääsee alkamaan. Märehdin sitä sitten

 

[aamuvirkee]

mulle peloteltiin vaan synnytystä, joka meni niin helposti, että hävettää. kaikki vaan mussutti, kuinka ihanaa on sitten kevätvauvan kanssa. ei sillä, et kenenkään puheet ois tosiaan osanneet valmistaa mua siihen, mitä vauvan kanssa elämä ihan oikeesti on. "no mitenniin ei oo omaa aikaa, sehän on sitte vaa erilaista!" missäköhän pumpulissa munkin pää on ollut?

mä voinkin sitten joskus 10v päästä, kun mun kaverit hankkii ehkä lapsia, jauhaa, että "ei se synnytys, mut ootas kun sulla on se lapsi!"

 

["a.p"]

Meille on siis syntymässä toinen lapsi. Ei ole hämärtynyt pää niin, että kuvittelisin kaiken olevan kuten esikoisen kanssa. Avoimin mielin, voi olla helppoa kuin heinänteko, raskasta maailmanloppua tai jotain siltä väliltä. Toivottavasti helppo, mutta rankkuuttaa ei voi kokonaan valita. (osittain kyllä valinnoilla)

 

["Viima"]

Niin. Onko helppoja lapsia, vaikeita lapsia, jaksavia äitejä, väsyneitä äitejä.

Itse olen aika rento ja stressaan vähän. Onhan meilläkin kiukku aikoja, valvotaan aikoja, ei syödä aikoja mut en osaa nist stressata enkä murehtia. Tulevat ja menevät. Sit muutama kaveri jotka tutkituttaa jokaisen näppylän ja naarmun, pohtivat kakan koostumusta, jokapäiväinen tunnetila analyysi tms. Kyl siitä vaikean saa kos haluaa.

Ja tiedän et jotkut lapset ovat haastavia mut muös riippuu paljon vanhempien luonteesta miten asiat ottaa.

 

["Jenis"]

Jännä, mulla on kaks lasta enkä oo koskaan kuullut mitään "ootas nyt"-juttuja. Oisko niin, että jotkut äidit ottaa helpommin nokkiinsa toisten hyväätarkoittavista kommenteista?

 

[Hukkapiru]

[QUOTE="Jenis";27513190]Jännä, mulla on kaks lasta enkä oo koskaan kuullut mitään "ootas nyt"-juttuja. Oisko niin, että jotkut äidit ottaa helpommin nokkiinsa toisten hyväätarkoittavista kommenteista? [/QUOTE]

Mulle ainakin nämä puheet on tullu naisilta, joilla on itsellä jo useampi lapsi ja ovat vanhempia mitä itse olen Osaltaan ajattelen tämän vain heikohkona huumorina, jolla yritetään sitten esikoisen odottajaa jotenkin saada paniikkiin siitä mitä tulossa on Mun mielestä ihan turhaa vetää herneitä nenään tommosista asioista, saahan sitä jokaisella tietysti olla omat mielipiteet. Ja kokemukset, joista puhuu. Ne vaan ei aina kohtaa sen kuulijan kanssa

 

["Jenis"]

Mulle ainakin nämä puheet on tullu naisilta, joilla on itsellä jo useampi lapsi ja ovat vanhempia mitä itse olen Osaltaan ajattelen tämän vain heikohkona huumorina, jolla yritetään sitten esikoisen odottajaa jotenkin saada paniikkiin siitä mitä tulossa on Mun mielestä ihan turhaa vetää herneitä nenään tommosista asioista, saahan sitä jokaisella tietysti olla omat mielipiteet. Ja kokemukset, joista puhuu. Ne vaan ei aina kohtaa sen kuulijan kanssa

Ok, mä oon niin vanha että mua vanhempia äitejä ei voi olla, siks ei varmaan oo tultu ohjeistamaan

 

[Phoebsi]

Odotahan vaan - mantra on joillekin elämän suola. Se kai jotenkin parantaa omaa oloa hetkeksi, kun pääsee maalaan piruja muiden seinille.

Olen kuullut odotahan vaan - juttuja eniten täällä palstalla. Ja jos heihin olisi ollut uskominen, olisin nyt räjähtänyt, rähjääntynyt, hylätty yksinhuoltaja Ihan niin ei kyllä ole käynyt, mutta onhan tässä aikaa odotella.

 

["poikia3"]

Mäkään en ole kyllä kuullut koskaan ainuttakaan ootas vaan -ohjetta. Hyväntahtoisia neuvoja sen sijaan siitä, että kannatta nukkua kun vielä voi, ja muita vastaavia juttuja. Mutta en ole ikinä ottanut niitä siten, että ne mua rasittaisi, hyväähän ne ihmiset ovat tarkoittaneet. Vaikka ne neuvot eivät aina ole oikeeseen osuneetkaan.

Paljon enemmän mua on elämäni aikana nyppineet esim. ne besserwisserit, jotka väittävät, että kaikki pystyvät hoitamaan lapsensa kotona 3-vuotiaiksi. Tai ne tietäjät, joiden mukaan lukihäiriöisen lapsen pitäisi jäädä luokalleen, että sitten tuplatessaan luokan lukisi paremmin. Tai ne tietäjät joiden mukaan kasvatuksessa on vikaa, kun tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi unohtaa päivästä toiseen kaiken mitä on mahdollista unohtaa. Näissä viisaissa kaiken tietävissä on ehdottomina ollut enemmän itseäni nuorempia ihmisiä, mielestäni alle kolmekymppisiä näissä on enemmistö. Eli ei todellakaan tietoakaan avoimin mielin asenteesta.

 

["vieras"]

Hmm, mitä tarkoitat "epärealistisella" kuvalla? siis, jos on itse äiti, niin tietää mitä se omien lasten kanssa oli. Eikä siinä ole mitään epärealismia. Tokikaan se ei tarkoita että kaikilla menee samalla tapaa, mutta monestihan me pohjataan asioita omiin kokemuksiin ja niistä puhutaan mitä meillä on tietoa.

Toki pelottelu on typerää.

 

[Juuri sellainen vanha kääpä]

Ihanaa tämä ensimmäistään odottavien realismi. Ei taida kukaan enää myöhemmin elämässään päästä samalle realismin asteelle.

 

["a.p"]

Ihanaa tämä ensimmäistään odottavien realismi. Ei taida kukaan enää myöhemmin elämässään päästä samalle realismin asteelle.

En odota esikoista edelleenkään.

 

["a.p"]

Ihanaa tämä ensimmäistään odottavien realismi. Ei taida kukaan enää myöhemmin elämässään päästä samalle realismin asteelle.

En odota esikoista edelleenkään.

 

[ååöå]

Jaa...yhtään tilannetta on muista että minua olisi etukäteen "varoiteltu" mitä vauva-aika voi tuoda mukanaan. Hyvää tarkoittavia neuvoja jakaa yleensä persoonaltaan tietyn tyyppiset ihmiset, iällä en ole siihen huomannut olevan juurikaan merkitystä. Koulutuksella jonkun verran on merkitystä neuvoihin, mutta monesti niin päin että henkilö joka neuvoo, kouluttaa,opastaa työkseen ei siihen koe tarvetta vapaaehtoisesti.

 

[Anatolia]

Jotkut äidit vaan elää siitä, että saavat hokea muille "odotapas kun..." ja "näet sitten, kun...".

Mä kuulin jo esikoista odottaessa, miten synnytys pilaa alapään kokonaan, ja miten mun oma aikani on pian muisto vain, jajajajaja... Odotapas kun vauva syntyy, näet sitten kun sulla on vauva. Kauanko tarttee odottaa, kun esikoinen on jo liki 9 v, keskimmäinen liki 7 v, ja vauva 4 kk?

 

[Vaikeeta välillä]

Ap:lle tsemppiä! Täytyy kyllä myöntää, että itseäni naurattaa eniten nää ties monennen lapsen saaneet äidit, jotka aina ennen ovat nauraneet muiden vaikeuksille vauvan kanssa, mutta ovat yhtäkkiä itse huulipyöreenä koliikkivauvan kanssa. Aina ennen kun ovat jaksaneet toitottaa, että kaikki vauvan ongelmat ovat vanhempien aiheuttamia...

 

[Madicken04]

Niin no. En tiedä onko se epärealistinen kuva jos se on kyseisen äidin kokemus oman/omien lasten vauva-taaperoajoista. Ehkä sellaisenaan hyvin realistinen kuva, tosin epärealistista on odottaa että sillä tuttavapiirin esikoisen odottajalla on edessä ihan samat kokemukset. On erilaisia lapsia ja erilaisia vanhempia, samatkin asiat voidaan kokea hyvin eri lailla.

Mutta ainahan sitä löytyy ihmisiä jotka tuovat noita omia kokemuksiaan esille aina paikkansa pitävinä totuuksina. Ja kai sitten saavat jotain tyydytystä tai ainakin tuntevat itsensä hyvin viisaiksi ja kokeneiksi kun pääsevät lausumaan nuo "odotas vaan kunnes..."-sanat.

 

[ok]

Oottakaahan vaan, kun ootte yhtä vanhoja kuin minä, ymmärrätte tämänkin asian sitten yhtä hyvin kuin minä. Paitsi jos olette tyhmiä ja ymmärrätte väärin.