miksi vauva 6vk ei nuku???

Hei! Minulla on 6-viikkoinen esikoistyttö, ja välillä tuntuu, että sekä päivät, illat että alkuyö ovat yhtä vauvan nukuttamista.. Vauvalla vaikuttaa olevan mahavaivoja, joita itkee paljon, eikä nukahtamisesta tule mitään. Öisin menee vähintään kolmeen asti, että tyttö rauhoittuu unille. Sitten nukkuu kyllä kolmisen tuntia, herää syömään ja taas saa aikansa hyssyttää ja kanniskella, enne kuin unet jatkuu. sama toistuu taas parin tunnin päästä, ja yhdentoista aikaan heräämme.
Päivällä tyttö ei välillä nuku yksiäkään kunnon unia. Nukahtaa aina syliin, sitten vien hänet koppaan, josta herää viimeistään 10 minuutin päästä. Välillä tuntuu, että ei edes mahavaiva ole kyseessä, tyttö vain yhtäkkiä avaa silmät, tuijottelee, hyörii ja pyörii sängyssään ja alkaa viimein itkeä. Kaikkia olen yrittänyt: relatippoja ja disflatyliä mahavaivoihin, ei pitäisi olla liian kuuma tai kylmä, saa tarpeeksi ruokaa jne.... sylissä tyttö kyllä nukkuu mutta siinäkin välillä aukoo silmiä. hän on selvästo koko ajan väsynyt, hieroo kasvojaan, haukottelee ja sylissä vaipuu uneen melko nopeasti. Olen aivan neuvoton ja huolettaa vauvan puolesta, että miten se jaksaa noin mitättömillä unilla... enkä jaksaisi aina vaan kanniskella ja pitää sylissä. kertokaa kokemuksia ja vinkkejä, mitä voisin tehdä jotta saisin auvan nukkumaan??
Sitten vielä yksi nukahtamiseen liittyvä juttu. Joskus kun vien vauvan koppaansa nukkumaan, hän herää siellä, mutta ei ala itkeä. Kanniskeluun väsyneenä olen tehnyt niin, että en mene vauvan luokse jos ei itke. Joskus hän saattaa olla yli puoli tuntia hereillä kopassaan yksikseen, äännellä ja ähkiä, mutta lopulta nukahtaa. Mitä mieltä olette, onko ok jättää näin pieni vauva nukahtamaan koppaan yksin? Välillä käy niinkin, että kun sitten päätänkin ottaa vauvan kopasta, hän alkaa vasta sitten itekmään "suuttuneena".. tykkääkö siis oleskella kopassa yksikseen....?

 

Meillä on ollut vähän samanlaista toisen lapsemme kanssa. Olin aivan hämmästynyt miten vähän vauva voi nukkua, esikoiseni kun oli aikoinaan oikea unikeko. Välillä tuntui että meidän 2 v nukkui vuorokaudessa enemmän kuin vastasyntynyt vauva... Päivällä ei koskaan nukahtanut syliin, vaan aina rinnalle tai tiukkaan kapaloon käärittynä vaunuihin. Ja unta kesti max 30 min. Yöt ovat olleet onneksi rauhallisia alusta alkaen.

Nyt kun vauva on 3 kk hän on nukahtanut ensimmäiset kerrat syliin/sänkyyn ihan huomaamatta. Muutenkin päiväunet oat tasoittuneet. Masuvaivoja huudettiin meilläkin alussa, mutta vein vauvan heti vyöhyketerapeutille ja se helpotti kolmen käynnin jälkeen. Vauvasta tuli ulos ihan kamalasti ilmaa ja kakkaa.

Jos vauva on tyytyväinen, hän voi hyvin olla itsekseenkin. Kyllä hän sitten ilmoittaa kun kaipaa taas hoivaa Noin pieni elää vielä omassa maailmassaan josta me ei tiedetä mitään.. Parin-kolmen kuukauden iässä vauva ikäänkuin herää tähän maailmaan ja sit alkaa varsinainen seurustelu.

 

Lisäys vielä; luovuin nukuttamisesta kokonaan, kun ei se onnistunut kuitenkaan. Pääsi siitäkin stressistä ja luotin siihen että vauva nukkuu kyllä kun sen aika on. Toiset vaan nukkuvat näköjään vähemmän kuin toiset.

 

Tunnen sympatiaa AP:tä kohtaan ja toivottavasti jaksat nämä ensi kuukaudet.

Mutta asiaan. Ei tuon ikäinen vielä nukukaan kunnolla. On täysin normaalia ettei vauva halua olla hetkeäkään yksin. Todella harva alle pari kuinen nukahtaa minnekään muualle kuin syliin tai rinnalle. Poikkeus ovat keskolassa olleet lapset jotka tottuneet nukkumaan yksin.

Meidän tyttö nukkui vain 1-2 tunnin pätkiä yli 1-vuotiaaksi. Siis todellakin, ja se on joillekinlapsille ihan normaalia. Usein uni kesti vain 20-45 minuuttia, öisin pisin jakso saattoi olla jopa 2 tuntia mutta harvoin.

Tietenkin jotkut nukkuvat alusta saakka vaikka läpi yön, mutta se on harvinaista joskin normaalia sekin.

Tärkeintä on että sinä itsae jaksat ja saat apuja jaksamiseen. Ensimmäinen vuosi on hujauksessa ohi ja sitten sinäkin saat nukkua. Useimmat vauvat alkavat nukkua 6kk jo yöt putkeen. Meillä vasta 1v, mutta sitten se tuntui sitä ihanammalta.

 

Meidän vauva 5viikkoa on päivisin samanlainen, torkahtaa syömisen jälkeen n.10 min ja sitten on taas silmät auki. Nukkuu kyllä öisin kaksi pitkää pätkää mutta se nukahtaminen on ihan kamalan hankalaa. Vauva kääritään aina peitosta tehtyyn kapaloon ettei lämpötila vaihdu kun siirretään sylistä pois ja sitten heijaillaan ja koitetaan tuttia (jos siis on varmasti syönyt tarpeeksi) Hommasin rintarepun hankalimpiin iltaitkuihin ja kotitöitä varten, tyttö kun ei viihdy sitterissä eikä muuallakaan, huuto tulee kunnes joku ottaa syliin. Mahavaivoista toi meijän nukkumattomuus tuskin johtuu, pörisee niin paljon että mahassa tuskin ylimäärästä ilmaa kiertää.

Onko ap sulla mahdollista nukuttaa ulkona? Meillä ainakin toistaseks kävelylenkkien jälkeen on saattanu nukkua sisälläkin sitte pidempään eikä ole heränny vaikka on riisuttu välissä. Ulos en ole vielä raaskinu jättää nukkumaan...

Mutta sympatiat sulle vaikka ei ehkä kovin paljon apua...

 

Voi Ap, tunnen todellakin sympatiaa.

Minä olen taistellut univaikeuksien kanssa molempien lapsieni kohdalla. Kumpikaan ei ole nukkunut "vauvana" torkkuja pidempää päivällä ja heti jos sylistä laski heräsivät.Kumpikaan ei ole myöskään ollut yöllä mikään unelmanukkuja vaan esikoisen ensimmäinen heräämätön yö (klo 5) tapahtui 11kk vanhana ja nyt kuopus 11kk on yhden yön joku aika sitten nukkunut samoin, tavallista on että itkee ja kirkuu 3-5 kertaa yössä ja tutilla nukahtaa.

Ymmärrän tunteitasi, "vauvathan vain nukkuvat ja syövät"-kommentit saa niskavillat pystyyn!
Meillä päikkärit alkoi pidentymään vasta noin 10 kk iässä, siirsin "pakolla" yksiin päikkäreihin ja se tepsi. Ei varmasti auta kaikkien kohdalla ja varmasti ei sua nyt helpota tieto/aavistus siitä mutta koita olla stressaamatta, ota apua vastaan kun väsy vaivaa, jos vain apua saatavilla. Itse huomasin,että asenteen vaihto auttoi, aattelin että muiden vauvat nukkuu , meidän kukkuu mutta sepä ei ole ainakaan tyhmyyden merkki! Tosin tiedän, että ei paljon lohduta kun se tilanne on...voimia!

 

Meillä kumpikaan tyttö (3v ja 10kk) ei ole päikkäreitä nukkunut, kuin vaunuissa ulkona. 2 vkon ikäisenä aloin vaunuihin nukuttaa ja muutamassa viikossa alkoivat nukkua ihan yli tunnin unia, jotka sitten pitenivät kahteen ja jopa kolmeen tuntiin kerralla. Vaunujen hytkytykseen ovat kumpikin aina nukahtaneet tosi helposti. Aivan turha oli yrittää nukuttaa syliin tai omaan sänkyyn tai sitteriin. Yöllä nukkuivat vieressä ja tissiä/ pulloa piti antaa 2,5h välein. Mahavaivat helpottivat 4kk iässä, jolloin päiväunet alkoi olla säännöllisiä ja myös yöhön tuli vähän rytmiä, eli nukkumaan 20.00 ja maitoa(esikoinen) tissiä (kuopus) klo 22.00, 01.00, 04.00 ja 07.00. Esikoinen nukahti heti maidon juotuaan, mutta tätä nuorempaa piti yöllä taputtaa, hyssyttää, silittää välillä tuntikin ennen kuin nukahti uudestaan.

 

Meillä oli lähes samanlaista ja olin ihan varma, että vauva saa vähintäänkin jotain kehityshäiriöitä unettomuudesta. Nukkui 10-30min torkkuja sylissä/tissillä kerran pari päivässä ja muutoin oli selvästi väsynyt ja kärttyinen. Meillä syykin löytyi 4kk:n iässä, kun saatiin refluksidiagnoosi. Lääkityksellä päiväunet selvästi helpottuneet, mutta vieläkään ei koskaan voi tietää, että nukkuuko vartin vai tunnin ja vartin.

 

Esikoisen kanssa, jos päivällä nukahti syliin, annoin usein nukkua sylissä koko unet n.2-3tuntia 3kk ikään asti. Katselin leffoja/luin samalla. Pojasta tuli hyvä nukkuja öisinkin omaan petiin, kun sai päivät olla sylissä. Yksin nukkui tuon ikäisenä paljon lyhyempiä päiväunia.

 

Esikoisen kanssa, jos päivällä nukahti syliin, annoin usein nukkua sylissä koko unet n.2-3tuntia 3kk ikään asti. Katselin leffoja/luin samalla. Pojasta tuli hyvä nukkuja öisinkin omaan petiin, kun sai päivät olla sylissä. Yksin nukkui tuon ikäisenä paljon lyhyempiä päiväunia.

Niin ja oli koliikkia: iltaisin 4t huutoa välillä 17-02.

 

Tuttavien vauvat ovat nukkuneet uniaan kantoliinassa kun tykkäävät olla äitiä lähellä ja uni ei muuten tule. Ei väsy omat kädet ja vauva on tyytyväinen. Oletko kokeillut?

 

Yleistä

Pienten lasten univalverytmi on vielä vakiintumaton ja erilaiset unen häiriöt ovat hyvin tavallisia. Eräiden tutkimusten perusteella on arvioitu, että joka kolmas alle 3-vuotias on kärsinyt ohimenevistä unihäiriöistä, mutta myös paljon tätä suurempiakin lukuja on esitetty. Ei siis ole tavatonta, että yöt aiheuttavat huolta monille vanhemmille.

Toisaalta pienten lasten unihäiriöistä puhuminen on sikäli harhaanjohtavaa, että hyvin harvoin on todella kyse nimenomaan lapsen nukkumisvaikeudesta, vaan useimmiten ongelman taustalla on se, että vauvan univalverytmi sotkee muun perheen elämänrytmin ja haittaa muiden perheenjäsenten nukkumista. Myös kulttuuritekijät vaikuttavat voimakkaasti siihen, minkälaiset asiat koetaan ongelmiksi. Toisaalta joskus vanhemmilla saattaa olla myös virheellisiä käsityksiä siitä, kuinka vauvan tulisi nukkua ollakseen normaali.

Lapsen varhainen ympäristö ja elinolot muokkaavat vuorokausirytmiä. Vuorovaikutus lapsen ja vanhempien välillä toimii parhaiten, kun yhteinen rytmi löytyy. Sellaiset lapset, jotka sopeutuvat hitaasti 24-tunnin rytmiin, vaativat vanhemmiltaan huomattavasti enemmän voimavaroja kuin nopeammin kypsyvät lapset. Vanhemmat saattavat väsyä ja tulla epätoivoisiksi ja he voivat kokea alemmuuden tunteita, ellei vauvan kehitys vastaa keskimääräistä tasoa. Monet yksilölliset erot ja temperamenttitekijät ovat kuitenkin synnynnäisiä, eikä niihin voida paljonkaan vaikuttaa.

Vaikeahoitoisen lapsen vanhempien tulisikin saada erityisesti tukea, jotta he jaksaisivat vastata vaativan vauvan tarpeisiin. Jos vanhemmat ylirasittuvat ja ahdistuvat tällaisen lapsen kanssa, heidän kykynsä hoivata ja huolehtia lapsesta saattaa alentua. Se puolestaan johtaa lapsen ylirasittumiseen, mikä tyypillisesti ilmenee lisääntyneenä ärtyneisyytenä, univaikeuksina ja itkuherkkyytenä, jolloin kierre on valmis. On siis erityisen tärkeää, että vanhemmat jaksavat huomioida lapsen yksilölliset tarpeet myös vaikeissa oloissa, sillä se on perustana hyvälle vuorovaikutussuhteelle, jota pidetään lapsen kehityksen ytimenä. Lapsi tarvitsee vanhempiensa tuen, jotta psykososiaalinen kehitys edistyisi ja itsesäätely alkaisi muodostua.

Vauvojen unen määrä
Vauvat ja pienet lapset nukkuvat yleensä selvästi enemmän kuin aikuiset. Vastasyntyneet nukkuvat keskimäärin noin 16 tuntia vuorokaudessa vaihteluvälin ollessa 12-20 tuntia. Tällä tarkoitetaan sitä että 95% vauvoista nukkuu noin 12-20 tuntia vuorokaudessa. Kaikki vauvat eivät mahdu edes näihin rajoihin eikä silti ole kyse mistään sairaudesta tai ongelmasta. Teoreettisesti voidaan todeta, että kun valitaan satunnaisesti 30 normaalia vauvaa, niin joukon eniten nukkuva yksilö nukkuu kaksi kertaa enemmän kuin vähiten nukkuva. Unen määrän normaalivaihtelu onkin hyvin laajaa. Ellei vauva ole valveillaoloaikanaan selvästi väsynyt, huonotuulinen, ärtynyt tai vaikeasti tyynnyteltävissä, vanhemmat voivat luottaa siihen, että lapsi nukkuu tarpeeksi

Vauvan uni jakaantuu aluksi tasaisesti vuorokauden ympäri ja niinpä yöllä nukuttu tuntimäärä saattaa alkuun tuntua hyvinkin vähäiseltä vanhempien näkökulmasta. Tavatonta ei ole sekään, että lapsen päiväunet ovat hyvin lyhytkestoisia, jotkut vauvat saattavat torkkua ainoastaan 10 minuutin pätkissä. Tämä on kuitenkin aivan normaalia. Unen kokonaismäärä vähenee iän myötä siten, että 3-4 kuukauden ikäinen lapsi nukkuu keskimäärin 14-15 tuntia ja kaksivuotias lapsi noin 12 tuntia vuorokaudessa, mutta onpa olemassa sellaisiakin vauvoja, jotka nukkuvat noin 10 tuntia vuorokaudessa ensimmäisten kuukausien ajan ja vasta myöhemmin oppivat nukkumaan enemmän. Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta.

Vuorokausirytmin kehittyminen
Jo varhaisella sikiökaudella unessa alkaa esiintyä aktiivisuus- ja rauhallisuusvaiheita, joista myöhemmin kehittyy aikuisten hyvin jäsentynyt vuorokausirytmi. Sanotaan, että vastasyntyneen vauvan uni on polyfaasista, millä tarkoitetaan sitä, että uni-valverytmi vaihtelee melko säännöllisesti 3-4 h:n sykleissä vuorokauden ajasta riippumatta.

Vauvojen nukkumisjaksojen pituus vaihtelee epäsäännöllisesti kestäen 20 minuutista aina 6 tuntiin saakka. Tavallisesti vastasyntyneellä on unijaksoja 6-8 kertaa vuorokaudessa. Ensimmäisten elinkuukausien aikana univalverytmiä alkavat muokata sekä valon vuorokausivaihtelu, että sosiaaliset vihjeet. Niinpä kolmen kuukauden ikään mennessä suurin osa unesta alkaa painottua yöhön ja pisin valveillaolojakso päivään. Noin 70% vauvoista nukkuukin tässä iässä läpi yön. Tällä tarkoitetaan viiden tunnin unijaksoa keskellä yötä. Kolmen kuukauden iässä voidaan ensimmäisen kerran puhua säännöllisestä vuorokausirytmistä. Se on kuitenkin herkästi häiriintyvä ja havahtumiset yöllä ovat vielä yleisiä. Niinpä esimerkiksi puolitoistavuotiaista vielä noin joka kymmenes havahtuu neljä kertaa tai useammin yön kuluessa.

Puolen vuoden ikään mennessä yhtäjaksoinen yöuni on pidentynyt kuuteen tuntiin. Yleensä tämän ikäiset nukkuvat yksi tai kaksi jaksoa yöllä ja kaksi lyhyempää jaksoa päivällä. Muutaman seuraavan kuukauden aikana unijaksot tiivistyvät: yöherääminen jää pois ja päiväunijaksot yhdistyvät. Yhdeksän kuukauden iässä 90% vauvoista nukkuu läpi yön. Myös vuorokausirytmin kehityksessä on hyvin laajat normaalin vaihtelun rajat: osalle lapsista säännöllinen rytmi kehittyy jo varhain, kun taas toisilla yöuni on pitempään katkonainen.

Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin.

Kun tutkijat ovat videoineet vauvoja on havaittu heidän heräävän öisin useammin kuin vanhemmat huomaavat. Vauvat eivät siis aina ala itkeä herätessään öisin. Alle 3 kuukauden ikäisistä lapsista lähes kaikki (95%) alkoivat itkeä aina kun heräsivät, eivätkä saaneet unen päästä uudestaan kiinni ilman vanhemman apua. Sen sijaan 1-vuotiaista suurin osa (60-70%) osasi jo nukahtaa uudelleen omin voimin vaikka heräsivätkin yöllä. Uniongelmien taustalla saattaakin olla se, että lapsi herättää vanhempansa aina kun itse herää, mitä taas ns. hyvät nukkujat eivät tee.

Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista. Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.

Vauvan ohjaaminen oikeaan univalverytmiin
Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään unirytmiään oikeaan suuntaan. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. ravitsemukselliset, hoidolliset ja sosiaaliset tekijät. Myös lapsen temperamentti vaikuttaa. Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii. Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata. Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää. Vauvojen uniongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Myös apua on osattava hakea, jos alkaa tuntua siltä, että ongelmat perheessä kärjistyvät.

Ravitsemukselliset tekijät
Yksi keskeinen vauvojen vuorokautta rytmittävä tekijä on nälkä. Pienet lapset eivät kykene syömään kerrallaan niin suuria määriä, että näläntunne voisi pysyä poissa esimerkiksi läpi yön. Näin ollen imetystä tai maitopulloa ei pitäisi säännöstellä edes yöaikaan. Jotkut lapset saattavat tarvita yöruokailua pitkäänkin, vaikkakin siitä saattaa muodostua joillekin lapsille tapa.

Suurin osa lapsista näyttää tutkimusten valossa lopettavan yösyömisen noin puolen vuoden iässä, mutta sitä ei voida yleistää kaikkiin lapsiin. Tähän vaikuttaa paljolti iltaruokailu: kuinka paljon ja mitä lapsi saa syödäkseen. Toiset lapset eivät syö iltaisin niin suuria annoksia että pysyisivät koko yön kylläisenä, ja myös aineenvaihdunnalliset tekijät saattavat vaikuttaa.

Responsiivisuus
Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.

Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.

Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).

Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.

Sosiaaliset tekijät ja vinkit
Vauvojen päivänukkumista voi varovasti koettaa rytmittää ja siten ohjata unta iltaa ja yötä kohden. Perussääntönä on kuitenkin se, ettei tyytymätöntä lasta pidä väkisin valvottaa. Niin kauan kuin vauvan saa pysymään hereillä hyväntuulisena, häntä voi pitää hereillä.

Päiväunilta voi herätellä varovaisesti aluksi esimerkiksi 15 minuuttia aiemmin kuin tavallista. Alkuillan torkkuja kannattaa yrittää välttää esimerkiksi keksimällä jotain vauvalle mieleistä puuhaa, esimerkiksi musiikin kuuntelua tai muuta seurustelua. Yöaikaan pääsääntö on se, ettei lapsen kanssa aleta leikkiä tai sytytellä valoja, vaan annetaan vauvan huomata, että yöllä nukutaan. Lasta voi esimerkiksi pidellä sylissä ja jutella rauhoittavasti. Yleisesti ottaen kaikkia muutoksia kannattaa kokeilla vähän kerrallaan ja pitkän ajan kuluessa, sillä suurin osa vauvoista kärsii äkkinäisistä rutiinimuutoksista. Kuitenkin tulee pitää mielessä, että vauvat ovat yksilöitä, joten se mikä sopii toiselle, pahentaa toisen tilannetta.

Joskus on kaikkein parasta sopeutua vähäksi aikaa lapsen rytmiin ja antaa sen muovautua omaa tahtiinsa. Jos yöt menevät vauvan kanssa valvoen, on paras järjestellä oma elämänsä niin, että voi itsekin nukkua päiväunia vauvan tahdissa. Ja jos yöllä on joka tapauksessa pakko valvoa, voi sen ajan käyttää myös hyödykseen vaikkapa lukemalla, katsomalla televisiota tai tekemällä kotitöitä. Itseään ei kannata väsyttää liikaa vauvan rytmityksillä, jos ne eivät tunnu tulosta tuottavan - silloin on parasta antaa ajan kulua ja yrittää kuukauden kahden kuluttua uudelleen jos vauvan rytmi ei ole itsellään parantunut.

Jotta vanhemmat jaksaisivat yösyötöt, lapsi voi nukkua aluksi esimerkiksi äidin vieressä. Yleensä yösyöminen vähenee siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa. Pienen lapsen voi aivan huoleti antaa nukahtaa syliin.

Mikäli perheelle samassa sängyssä nukkuminen sopii hyvin, mitään estettä sen jatkamiselle ei ole. Jossain vaiheessa kaikki lapset sieltä kuitenkin omaan sänkyynsä siirtyvät.

Tunnetekijät
Vauva aistii herkästi vanhempiensa tunnetiloja: äidin ahdistuneisuus esimerkiksi väsymyksen vuoksi saattaa tarttua vauvaan. Tällaisissä tilanteissa on hyvä osata pyytää apua, esimerkiksi isältä tai isovanhemmilta, jotta äiti saa itse levätä jaksaakseen taas nauttia lapsen hoitamisesta. Joskus uupumuksen takana voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus. Tähänkin on saatavilla apua.

Temperamenttitekijät
Vauvan temperamentti vaikuttaa siihen, miten hän reagoi ympäristönsä ärsykkeille. Toiset vauvat kaipaavat jo muutaman kuukauden iässä enemmän virikkeitä kuin toiset ja äidin kyky aistia näitä tarpeita onkin hyvin tärkeä. Vauva elää vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja mikäli epäsopivuutta esiintyy, se voi ilmetä tyytymättömyytenä.

Vauvan ja äidin temperamentit voivat myös olla eri paria: hyvin rauhallinen äiti saattaa luoda lapselleen liian virikkeettömän ympäristön, kun taas toinen vauva saattaa kärsiä ylistimulaatiosta. Etenkin vanhempien lasten kohdalla korostuu päivän tapahtumien merkitys nukkumaan mennessä: jos päivä on ollut hyvin tapahtumarikas ja jännittävä ovat lapset vielä illalla ylikierroksilla eivätkä osaa asettua nukkumaan. Toisaalta jos lapsi ei ole saanut päivän kuluessa tarpeeksi virikkeitä, ei hän ole riittävän väsynyt mennäkseen nukkumaan.

 

Suosittelen lukemaan tämän artikkelin äidin ja vauvan nukkumisesta.

Imetystukilista.net - Äidin ja vauvan nukkuminen - perhepeti vaihtoehtona

 

Hei! Minulla on 6-viikkoinen esikoistyttö.

Öisin menee vähintään kolmeen asti, että tyttö rauhoittuu unille. Sitten nukkuu kyllä kolmisen tuntia, herää syömään ja taas saa aikansa hyssyttää ja kanniskella, enne kuin unet jatkuu. sama toistuu taas parin tunnin päästä, ja yhdentoista aikaan heräämme.

Päivällä tyttö ei välillä nuku yksiäkään kunnon unia. Nukahtaa aina syliin, sitten vien hänet koppaan, josta herää viimeistään 10 minuutin päästä. ... enkä jaksaisi aina vaan kanniskella ja pitää sylissä. kertokaa kokemuksia ja vinkkejä, mitä voisin tehdä jotta saisin auvan nukkumaan??

Sitten vielä yksi nukahtamiseen liittyvä juttu. Joskus kun vien vauvan koppaansa nukkumaan, hän herää siellä, mutta ei ala itkeä. Kanniskeluun väsyneenä olen tehnyt niin, että en mene vauvan luokse jos ei itke. Joskus hän saattaa olla yli puoli tuntia hereillä kopassaan yksikseen, äännellä ja ähkiä, mutta lopulta nukahtaa. Mitä mieltä olette, onko ok jättää näin pieni vauva nukahtamaan koppaan yksin? Välillä käy niinkin, että kun sitten päätänkin ottaa vauvan kopasta, hän alkaa vasta sitten itekmään "suuttuneena".. tykkääkö siis oleskella kopassa yksikseen....?

6 viikon ikäisenä vauvat nukkuvat kun nukuttaa ja valvovat kun valvotuttaa. Jopa 95% alle 3 kk ikäisistä tarvitsevat sylin nukahtaakseen turvallisesti ja hyvin. Tuon jälkeen ODOTA 20 MINUUTTIA, kunnes vauva on vaipunut ns. syvään uneen. Jos siirrät vauvan liian pian koppaan, hän luultavimmin herää siirtoon. Eli nukuta huoletta syliin, kun siihen kerta nukahtaa. Vauvasi on täysin riippuvainen sinusta ja syli luo turvallisen paikan, jotta vauva antaa unen tulla.

Mä en suosittele vauvan yksin hereillä pitämistä noin pitkää aikaa kopassa, vaikka ei itkisikään. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevat toisen läheisyyttä. Öisin ei tarvitse kanniskella, jos otat vauvan viereesi nukkumaan. Vieressä nukkuminen yöllä korvaa kantamisen ja hyssyttelyn.

Vieressä nukkuminen myös vähentää kätkytkuoleman riskiä.

 

Vauvan lähellä nukkuminen - Nukkuminen ei ole valtakysymys

--------------------------------------------------------------------------------

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

Suosittelen hyvän kantoliinan hommaamista.

Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".

Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.

Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä.

Kantoliina ei ole itsetarkoitus, vaan väline joka auttaa äitiä, isää ja muita lapsen rakkaita toteuttamaan hoivavaistoaan.

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi

1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.

2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.

3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.

4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.

5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti

6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä

7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi

8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan

9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen

10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa

(teksti kantoliinasivuilta)

 

Hei! Minulla on 6-viikkoinen esikoistyttö..

Joskus kun vien vauvan koppaansa nukkumaan, hän herää siellä, mutta ei ala itkeä. Kanniskeluun väsyneenä olen tehnyt niin, että en mene vauvan luokse jos ei itke. Joskus hän saattaa olla yli puoli tuntia hereillä kopassaan yksikseen, äännellä ja ähkiä, mutta lopulta nukahtaa. Mitä mieltä olette, onko ok jättää näin pieni vauva nukahtamaan koppaan yksin? Välillä käy niinkin, että kun sitten päätänkin ottaa vauvan kopasta, hän alkaa vasta sitten itekmään "suuttuneena".. tykkääkö siis oleskella kopassa yksikseen....?

Sanoisin, että älä odota sitä itkua. Muuten vauvasi ei kohta enää käyttäydy rauhallisesti, vaan alkaa heti itkeä.

Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla.

Itku alkaa, kun vauvan ahdistus nousee huippuarvoonsa. Ennen vauvan itkua on havaittavissa muita merkkejä siitä, että vauva tarvitsee aikuisen hoivaa. Näitä voivat olla ahdistuneet kasvonilmeet, heiluvat käsivarret, kiihtynyt hengitys, värisevät huulet, rypistynyt otsa, kiemurtelu imetysasentoon tai jokin muu merkki, joka kertoo, että jotain on pielessä. Merkkeihin vastaaminen opettaa vauvalle, ettei hänen aina tarvitse itkeä saadakseen hoivaa.

Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.

Vauvan itku ei ole samanlaista alusta loppuun. Jos piirtäisit siitä käyrän, se olisi nouseva. Jos vauvan itku kuitenkin jatkuu, koska kukaan ei ole kuunnellut eikä vastannut, siitä tulee yhä häiritsevämpää, kunnes vauva ylittää käyrän huippukohdan ja vaiheen, jossa itkulla on hoivanantajiin positiivinen vaikutus. Tämän jälkeen itku herättää välttämisreaktion, ja hoivanantajan on vastustettava haluaan päästä pois tämän parkuvan olennon läheisyydestä. Jos vauva ei vieläkään saa, mitä tarvitsee, itku siirtyy raivovaiheeseen. Hoivanantaja on vihainen, koska vauvan rauhoittaminen on niin vaikeaa ja vauva on vihainen, koska ei ole saanut itkulleen odottamaansa vastausta. Yksi syy reagoida nopeasti vauvan itkuihin on, että näin vauva pysyy itkukäyrän kiinnittymistä tukevassa vaiheessa, siis vaiheessa, jossa vauvojen itku on miellyttävämpää kuunneltavaa.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

Kiitos vastauksista!

kantoliinaa en ole kokeillut, jos ongelma jatkuu, aion kyllä kokeilla.
Joku kehotti odottamaan 20 min ennen kuin vie vauvan koppaan. Näin teenkin, en vie heti vaan odotan. Silti vauva herää vasta kopassa, sylissä kyllä uni jatkuisi...
Moni myös suositteli vauvan viereen nukuttamista. Sitäkin on kokeiltu, mutta vauva herää kyllä ihan yhtä lailla huutamaan, oli hän vieressäni tai kopassa.. ei siis apua siitäkään meillä. Tosin yöt meillä onkin vähän rauhallisempia, ongelmana lähinnä päivät.
Olen tullut siihen tulokseen, että vauvani vain sattuu olemaan joko tuollainen 10 minuutin torkkuja, tai sitten hän herää vatsavaivojen takia. Kenties sylissä nukkuessa vauvan asento on sellainen, että mahaa ei niin paljon väännä, koska nukkuu sylissä paremmin..
Joo, ehkä hyvä ajatus tuo, ettei vauvaa saisi jättää yksin kovin pitkäksi aikaa, vaikka joskus saattaakin nukahtaa itsekseen. Enpä taida niin tehdä enää!
Mutta taistelu jatkuu, ja vielä lisääkin vinkkejä otetaan vastaan!

 

Kiinnostava keskustelu meille ajankohtaisesta aiheesta. Oisikohan ap vielä kuulolla ja kertoisi miten tällä hetkellä nukutaan ja jos tilanne parempi niin mikä auttoi?

 

En ole ap mutta kirjottelin tuolla alkupäässä samasta ongelmasta. Piti vaan kommentoida että nyt kun vauva vähän yli 5kk niin nukkumaanmenemisessä ei ole enää mitään ongelmaa iltaisin, laitetaan unipussiin, tutti suuhun ja pupu käteen, hetki silittelyä ja neiti nukkuu n. 21 maissa omaan sänkyyn. Päivisin ei sisällä edelleenkään nuku kun pätkiä mutta eilen veti maratonunet 4 tuntia ulkona. Tilanne alkoi helpottaa n. 2,5kk kohdilla ja pikkuhiljaa yöunille meno aikaistui inhimilliseksi. Eli aikansa kutakin, jos tieto jotakuta lohduttaa...

 

Heh, sattumalta kävin täällä ja tämä mun vanha ketju oli nostettu! Tyttö on nyt meillä 6kk ikäinen, ja voin edellisen tavoin todeta, että ei enää ongelmia täälläkään! Meillä helpotti 2kk iässä, kun aloin järjestään nukuttaa tytön päikkäreille ulos vaunuun. Alkoikin sitten samantien nukkumaan 4 tunnin päiväunia Kun tyttö oppi nukkumaan ensin ulkona, nukkuu nykyään yhtälailla myös sisällä! Illalla nukahtaminenkin on nykyään lähes lasten leikkiä: iltarutiinien jälkeen annan tissiä, tyttö nukahtaa syliin ja käyn kippaamassa omaan sänkyyn. Herää tosin 2-4 kertaa yössä, kun jo tuossa aiemmin heräsi vain kerran. Viimeisen kuukauden aikana on siirrytty kaksiin päikkäreihin, jotka molemmat tyttö nukkuu edelleen ulkona jos suinkin mahdollista. Nykyään meillä nukutaan klo 10.30-12.00, 15.00-17.00 ja joskus saattaa ottaa pikkutirsat illalla. Yöt suunnilleen klo 22.30-8.00. Eli itsekin voin sanoa, että kyllä nämä uniongelmat useimmiten enne pitkää helpottaa!

 

Olen jo aikuisten lasten äiti (kaksoset + 1). Ihmettelen suuresti, kun nykyajan vauvat ei nuku. Tyttärelläni on 6 viikkoa vanha vauva ja olen seurannut sen hoitoa ja neuvolan ohjeita. Eli luulen, että suurin syy on vauvojen ja lasten nukkumattomuuten on se, ettei niiden vauvojen anneta rauhassa yksin nukahtaa. Ei niitä tarvitse mitenkään nukuttaa eikä kokoajan pitää sylissä. Tottakai lapsi kaipaa myös sylissä oloa ja hellimistä, mutta ei sitäkään koko aikaa. Eli kun vauva ei saa yhtää rauhoittua itsekseen, niin sillä ei ole hetken rauhaa nukkua. Neuvolasta tulee vielä sellaisia ohjeita, etten yhtään ihmettele äitien lisääntynyttä synnytyksen jälkeistä masennusta. Eihän kukaan jaksa äärettömiin. Eli pitäisi imettää yhtenään ja pitää sylissä koko ajan. Ennen syöttövälit olivat noin 3-4 tuntia, joten lapsi söi kerralla enemmän ja siten nukkuikin enemmän. Ei ollut kokoajan nälkä.

Olen tästä samasta asiasta jutellut monen ikäiseni kanssa, ja eräskin totes että pitäiskö meidän mummojen perustaa oma lastenhoitoblogi, jossa annettais käytännön opettamia ohjeita.

Kun itse aikoinaan sain kaksoset niin jos olisin noudattanut neuvolan ohjeita, niin meille olis pitänyt palkata vähintään yksi lastenhoitaja itseni lisäksi. Ohjeet olivat seuraavanlaisia: imetä ja lypsä taukoamatta (maitoa ei ruvennut tulemaan). Millä ihmeen ajalla pystyy yksi ihminen hoitaa kahta lasta, jos kokoajan imettää ja lypsää. Kun yhden vauvan imettämiseen menee vaipanvaihtoineen melkein tunti alussa. Onneksi äitini (viiden lapsen äiti) antoi järkevämpiä neuvoja. Kun rupesin noudattamaan 3-4 tunnin välein syöttämistä niin ihme ja kumma lapset rupes nukkumaan pitempiä pätkiä. En myöskään koskaan nukuttanut vauvoja. Silti voin sanoa ettei meidän vauvoja huudatettu.

Ennen sentään oli isot perheet ja monta lasta ja siinä sivussa hoidettiin koko huusholli ilman mitään mukavuuksia. Ilmankos lapsista tulikin rauhallisempia, kun he saivat olla rauhassa ja nukkua. Ei äideillä silloin ollut aikaa nukutella eikä pitää sylissä koko päivää.

 

. Eli luulen, että suurin syy on vauvojen ja lasten nukkumattomuuten on se, ettei niiden vauvojen anneta rauhassa yksin nukahtaa. Ei niitä tarvitse mitenkään nukuttaa eikä kokoajan pitää sylissä. Tottakai lapsi kaipaa myös sylissä oloa ja hellimistä, mutta ei sitäkään koko aikaa. Eli kun vauva ei saa yhtää rauhoittua itsekseen, niin sillä ei ole hetken rauhaa nukkua. Neuvolasta tulee vielä sellaisia ohjeita, etten yhtään ihmettele äitien lisääntynyttä synnytyksen jälkeistä masennusta. Eihän kukaan jaksa äärettömiin. Eli pitäisi imettää yhtenään ja pitää sylissä koko ajan. Ennen syöttövälit olivat noin 3-4 tuntia, joten lapsi söi kerralla enemmän ja siten nukkuikin enemmän. Ei ollut kokoajan nälkä.

Olen tässä asiassa aika pitkälle samaa mieltä. Kannatan vauvantahtisuutta mutta siinä asiassa on menty mielestäni jo liiankin pitkälle. Väsyneet äidit imettävät, imettävät, imettävät, kantavat kantoliinoissa, nukkuvat perhepedissä huonosti jne. Laitoksella vauvat tuodaan vierihoitoon ja synnytyksestä toipuva äiti ei saa edes yhtä yötä nukkua univelkoja pois jne. Ja en sano etteikö vauvantahtisuudella olisi hyviäkin puolia. On ja paljonkin. Mutta kun myös se äidin jaksaminen on äärimmäisen tärkeää.

 

Toinen lapseni oli "vaikea nukutettava" pikkuvauvana (siis alle 3kk), kunnes hoksasin laittaa hänet sänkyyn. Huuto loppui heti ja nukahti tyytyväisenä. Eli hän oli juuri tällainen nukahtamiseen omaa rauhaa kaipaava vauva ja on sitä edelleen (nyt 8kk). Hereillä ollessaan on erittäin seurallinen ja viihtyy parhaiten sylissä. Esikoiseni oli toisenlaista, syliin nukahtavaa mallia, mutta hereillä viihtyi itsekseen pitkiäkin aikoja

Eli tässäkin suhteessa lapset ovat erilaisia. Kehottaisin vanhempia rohkeasti luottamaan omiin tulkintoihin vauvasta ja oppia mikä on hänen tapansa elää (toki ulkopuolisten vinkkejä kannattaa kuunnella). Se on nimenomaan sitä vauvantahtisuutta. Ei se että asiat tehdään jonkun opuksen mukaan. Neuvolan kaikki suositukset ja ohjeet ovat yleismaailmallisia ja pätevät keskiverto-lapsiin (jollaisia todellisuudessa ei ole olemassa).

 

Nostan ketjua, jos joku sattuisi lukemaan ja antamaan neuvoja.. Meillä 6vk vauva ei ole nukkunut päiväunia n. 4vk muutenkuin ulkona vaunuissa. Eli ensin on käveltävä 1-2h ulkona ja sitten hyvässä lykyssä nukkuu 1-2h sisällä yhä kopassaan. Muuten ei nuku. Ei sylissä, ei sitterissä, ei kantoliinassa/rintarepussa, ei missään... Nukahtaa niihin ehkä 10min-puoli tuntia ja herää kiukkuisena itkemään, enkä saa häntä rauhoitettua uudelleen unille. Päivät ovat siis yhtä itkua ja nukuttamista. En jaksaisi millään käydä 2 kertaa päivässä noin pitkiä kävelylenkkejä... Yöt nukkuu suht hyvin. Huolettaa tuo unenmäärä ja laatu. Ja raastaa sydäntä itku kun ei nuku, vaikka näen että on aivan väsynyt. Mitä tässä voi tehdä? Masu on maitoa täynnä, vaippa kuiva, ei masuvaivoja, ei ole kipuitkua. Taistelee niin unta vastaan. Miksi? Ja joka päivä ei edes pääse ulos jos sataa paljon lunta tai on kova pakkanen.