Miksi yh ei saa etsiä lapselleen uutta isää?

[kummastelen paljon]

Tämä tuli nyt mieleeni, kun luin tuota yh-ketjua. Samaan olen törmännyt monta kertaa aiemminkin, mutta vieläkään en käsitä sitä, että miksi on jotenkin kiellettyä tai paheksuttavaa etsiä itselleen sellaista miestä, joka olisi sopiva myös lapsen uudeksi isäksi?
Näen tilanteen itse siten, että jos lapsella ei ole isää ja hän sellaisen äidin uudesta miehestä saa, niin se on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Miksi muut siis näkevät sen negatiivisenä?

Minä etsin aikoinani nimenomaan miestä josta tulee myös lapseni isä ja jonka kanssa voin tehdä vielä lisääkin lapsia. Sellaisen miehen löysin, enkä todellakaan koe tehneeni mitään väärää tms.

 

[meah]

Ei siinä mitään pahaa muuten olekaan, mutta aika monen yh:nkin lapsella on jo olemassa isä. Ja jos se on kelvollinen isä (vaikkei kumppaniksi kelpaakaan), niin uuden faijan etsiminen ei munkaan mielestä ole ihan sieltä suositeltavimmasta päästä.

 

[janski]

Niin, en ymmärrä. Äitini aikoinaan yh:na tutustui isäpuoleeni ja on tämän kanssa yhdessä vieläkin. Enkä koe että se olisi kauhean negatiivinen asia, minulle tai äidillenikään?

 

[vieras]

Kyllä mä etsin itselleni miestä, en lapsille isää Ei se uusi mies ole isä, huoltaja voi olla! ja meillä on toiminnut oikein hyvin.
Se kai ne miehet pelästyttää ottamaan puolisokseen yyhoota, jos heti pitä iäksi ruveta!

 

[NetanJahu]

No minä olin aikoinani kahden lapsen yh. Löysin ihanan miehen joka nyt on aviomieheni ja yhteisen lapsemme isä. Mutta on myös isä kahdelle vanhemmallekin lapselle. Keskimmäinen lapsi sanoo välillä isäkseen. Toki on otettava huomioon kun miestä itselleen etsii että hän hyväksyy myös lapset jne. Ei kai sitä voi sanoa että etsii lapselleen/lapsilleen isää, vaan että etsii miestä jota rakastaa ja joka hyväksyy myös lapset elämäänsä ja rakastaa myös heitä.

 

[jaa]

No ensisijaisesti parisuhteeseen kai lähdetään siksi, että löytää itselleen puolison?? Kukaan mieskään tuskin ensisijaisesti etsii "sijaislasta" itselleen.

Totta kai miehen pitää tulla lapsen kanssa toimeen ja mies on myös isähahmo lapselle, jos lapsi ei omaa isäänsä tapaa. Mutta se tulee sitten ajan myötä. Kuvio on kyllä tosi vinksallaan, jos etsitään "isää lapselle".

 

[Vieras]

Entäs jos yh-isä etsisi lapselleen uutta äitiä, vaikka lapsella äiti jo onkin?

Miksi isyyttä väheksytään, niin että se isyys halutaan siirtää aina kulloiseenkin äidin parisuhteeseen? Lapsella pitäisi myös olla oikeus pitää oma, oikea isänsä.

 

[j]

Isäksi ei tulla, isäksi kasvetaan, niin bio- kuin bonus-isäkin. Isyys on muutakin kuin siemenneste tai sitten se että asutaan äidin kanssa.

Jos kirjaimellisesti haet lapsellesi uutta isää, mulle tulee mieleen että isyys on kuin työpaikka.

Minä hain itselleni elämänkumppania, se oli selvä että mun elämässäni on mun lapseni ja silloin he ovat myös osana uuden kumppanin elämää. Ja uusi kumppanini kasvoi heidän isäkseen.

 

[en paheksu!]

Miksi tahansa sitä kutsuukin, niin jos elämä menee siihen että arki jaetaan, niin mies joutuu tai siis saa lapselle olemaan joku henkilö, isähahmo, vaikka lapsella olisikin isä, joka usein on etä-isä. Tällöin luontevalta tuntuu ajatella toisena isänä, yhtä läheisenä kuin biologinen joka voi olla joskus hyvinkin kaukainen. Tietysti tosi kiva jos sellainen ihana mies on, joka rakastaa äitiä ja hänen lapsiaan kuin ominansa!

 

[kummastelen paljon]

En tarkoitakaan, että kaikkien yksinhuoltajien nimenomaan pitäisi etsiä isää lapsilleen, mutta en käsitä mitä väärää siinä on, jos niin tekee. Ja kuten jo aloitusviestissäni mainitsin, kyse ei ole nyt siitä että etsii ensisijaisesti lapselleen uutta isää vaan siitä, että etsii itselleen ensisijaisesti miestä, joka on soveltuva myös lapsen uudeksi isäksi.

Oma mieheni ei pelästynyt, kun heti suhteemme alussa kerroin että mikäli hän meinaa kanssani ajatella jotakin pidempää, tulee hänen ajatella kuvio siten, että hän tulee olemaan minulle mies ja lapselleni isä. Mies sitten omalla kohdallaan pohti asiaa ja päätyi ajan kuluessa siihen, että se on juuri sitä mitä mies itsekin haluaa. Olla minulle mies ja lapsellemme isä.

En suostuisi elämään perhekuviossa, jossa on minun lapset ja meidän lapset, vaan haluan kaikki lapset samalle viivalle. Ja jos sillä minun lapsellani ei ole biologista isää elämässään, niin en näe mitään syytä sille, miksei se perheen biologisesti yhteisten lasten isä voi olla isä myös sille ei-biologiselle. Ja mielestäni hänen nimenomaan pitää olla isänä myös sille ei-biologiselle lapselle, jotta se lasten tasa-arvoisuus toteutuu kaikilta osin.

 

[Silmukka-]

Tottakai saa.
Tunnen useammankin perheen jossa uusi puoliso on tullut kuvioihin ja lapsen ollessa vauva ja on kaikessa paitsi biologisessa mielessä isä/äiti.
Näissä tapauksissa ei tämä toinen biovanhempi ole millään muotoa kuvioissa.

 

[kummastelen paljon]

Entäs jos yh-isä etsisi lapselleen uutta äitiä, vaikka lapsella äiti jo onkin?

Miksi isyyttä väheksytään, niin että se isyys halutaan siirtää aina kulloiseenkin äidin parisuhteeseen? Lapsella pitäisi myös olla oikeus pitää oma, oikea isänsä.

Kyse on nyt tilanteesta, jossa lapsella ei ole isää. Joten sitä ei voi verrata kuvailemaasi tilanteeseen, jossa lapsella on molemmat vanhemmat.

Eikä kyse ole myöskään siitä, että isyys siirretään aina äidin kulloiseenkin parisuhteeseen vaan siitä, että isyys siirretään sille yhdelle miehelle, joka on äidin uusi mies. Missään nimessä isyyttä ei saa "antaa" liian heppoisin perustein, eli riskit sille että lapsen uusi perhe hajoaa, pitää olla minimaalinen siinä kohtaa kun päätös siitä tehdään että mies on jatkossa lapsen isä. Selitin tuon nyt vähän tönkösti, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Ei siis ole tarkoitus etsiä lapselle uutta isää jälleen kerran jos tuleekin uusi ero vaan tarkoitus on, että se mies josta tulee lapsen uusi isä, on lapsen isä ihan sitten hamaan loppuun saakka.

 

[kummastelen paljon]

Isäksi ei tulla, isäksi kasvetaan, niin bio- kuin bonus-isäkin. Isyys on muutakin kuin siemenneste tai sitten se että asutaan äidin kanssa.

Jos kirjaimellisesti haet lapsellesi uutta isää, mulle tulee mieleen että isyys on kuin työpaikka.

Minä hain itselleni elämänkumppania, se oli selvä että mun elämässäni on mun lapseni ja silloin he ovat myös osana uuden kumppanin elämää. Ja uusi kumppanini kasvoi heidän isäkseen.

Hain itselleni miestä joka olisi sellainen josta tulisi myös ajan saatossa lapseni isä. Minulle ei olisi kelvannut mies, joka olisi ollut minulle mies ja lapselle "äidin mies", vaan kriteeri miehen suhteen oli se, että hän on sellainen joka pystyy kuvittelemaan itsensä tulevaisuudessa lapseni isäksi.

 

[X]

Aikoinaan kun päätimme mieheni kanssa elää yhdessä, tein hänelle selväksi, jos hän tosissaan haluaa elämäämme, hänen täytyy huolehtia lapsistani kuten minäkin. Siis, komentaa, kasvattaa, ohjata, välittää, olla osallisena kaikin puolin. Tämä oli miehelleni aivan itsestäänselvyys!
Joskus vaan huomannut lähipiirissä, yh-äiti mennyt uusiin naimisiin, tullut tilanne,että äitiä pyydetty mukaan johonkin tms., äiti ei ole päässyt kun ei ole lapsenvahtia (mies ollut vapaana) tai mies "ei voi" viedä lapsia johonkin paikkaan tai tapahtumaan, äidin pitää itse hoitaa lapsien jutut, ei kuulu uudella miehelle hoitaa näitä. :O

 

[Vieras]

Isätöntä lasta ei ole olemassa. Näin jotenkin on Arvo Ylppö sanonut.

Eli lapselle ei voi tulla uutta isää, koska hänellä on jo isä, vaikka se isä olisi sitten kuollut tai jotenkin muuten poissa.

 

[maritu]

Minustakin olisi ilkeä ajatella, että lapsiperheeseen tulisi mukaan uusi ihminen, joka ei osallistuisi arkeen, olisi vain äidin/isin oma.

 

[kummastelen paljon]

Aikoinaan kun päätimme mieheni kanssa elää yhdessä, tein hänelle selväksi, jos hän tosissaan haluaa elämäämme, hänen täytyy huolehtia lapsistani kuten minäkin. Siis, komentaa, kasvattaa, ohjata, välittää, olla osallisena kaikin puolin. Tämä oli miehelleni aivan itsestäänselvyys!
Joskus vaan huomannut lähipiirissä, yh-äiti mennyt uusiin naimisiin, tullut tilanne,että äitiä pyydetty mukaan johonkin tms., äiti ei ole päässyt kun ei ole lapsenvahtia (mies ollut vapaana) tai mies "ei voi" viedä lapsia johonkin paikkaan tai tapahtumaan, äidin pitää itse hoitaa lapsien jutut, ei kuulu uudella miehelle hoitaa näitä. :O

Myöskään minä en pitäisi sitä vaihtoehtona että eläisin avioliitossa ja lapset tai osa lapsista olisi vain minun, jolloin tilanne saattaisi tosiaan olla tuo kuvailemasi, jota lähipiirissäsi esiintyy.

 

[vieras]

Vaikka olenkin yh,niin lapsillani on kuitenkin jo se oma isä.Kukaan mies ikinä ei voi heidän isänsä paikkaa viedä.

 

[kummastelen paljon]

Isätöntä lasta ei ole olemassa. Näin jotenkin on Arvo Ylppö sanonut.

Eli lapselle ei voi tulla uutta isää, koska hänellä on jo isä, vaikka se isä olisi sitten kuollut tai jotenkin muuten poissa.

Pitäisikö sitten ajatella, että lapsellani on kaksi isää? Kyllä sekin vähän kummalta kuulostaa. Kuten joku jo sanoikin, isäksi ei tulla vaan isäksi kasvetaan. Miten sellainen ihminen voi olla isä, joka ei ole koskaan isäksi kasvanut?

Ja herra Arvo Ylppö oli nyt sikäli väärässä, että isättömiä lapsia on. Jos lapsella ei ole papereisa isää, on lapsi isätön. Näin siis lain edessä.

 

[Vieras]

Isätöntä lasta ei ole olemassa. Näin jotenkin on Arvo Ylppö sanonut.

Eli lapselle ei voi tulla uutta isää, koska hänellä on jo isä, vaikka se isä olisi sitten kuollut tai jotenkin muuten poissa.

Pitäisikö sitten ajatella, että lapsellani on kaksi isää? Kyllä sekin vähän kummalta kuulostaa. Kuten joku jo sanoikin, isäksi ei tulla vaan isäksi kasvetaan. Miten sellainen ihminen voi olla isä, joka ei ole koskaan isäksi kasvanut?

Ja herra Arvo Ylppö oli nyt sikäli väärässä, että isättömiä lapsia on. Jos lapsella ei ole papereisa isää, on lapsi isätön. Näin siis lain edessä.

Mutta äiti on vissiin aina äiti, vaikka olisi minkälainen?

Jokaisella lapsella on isä ja mielestäni lapsella on siihen ainoaan, oikeaan isäänsä täysi oikeus. Häneltä lapsi on perinyt puolet geeneistään, ei miltään "uudelta isältä".

 

[kummastelen paljon]

Isätöntä lasta ei ole olemassa. Näin jotenkin on Arvo Ylppö sanonut.

Eli lapselle ei voi tulla uutta isää, koska hänellä on jo isä, vaikka se isä olisi sitten kuollut tai jotenkin muuten poissa.

Pitäisikö sitten ajatella, että lapsellani on kaksi isää? Kyllä sekin vähän kummalta kuulostaa. Kuten joku jo sanoikin, isäksi ei tulla vaan isäksi kasvetaan. Miten sellainen ihminen voi olla isä, joka ei ole koskaan isäksi kasvanut?

Ja herra Arvo Ylppö oli nyt sikäli väärässä, että isättömiä lapsia on. Jos lapsella ei ole papereisa isää, on lapsi isätön. Näin siis lain edessä.

Mutta äiti on vissiin aina äiti, vaikka olisi minkälainen?

Jokaisella lapsella on isä ja mielestäni lapsella on siihen ainoaan, oikeaan isäänsä täysi oikeus. Häneltä lapsi on perinyt puolet geeneistään, ei miltään "uudelta isältä".

Ei tietenkään äiti ole aina äiti. Ihan yhtälailla äidiksikin kasvetaan. Jos äiti jättää lapsen heti syntymän jälkeen isälleen ja katoaa, ei hän ole lapselleen äiti. Tällöin olisi mielestäni enemmän kuin hyvä, että mies löytäisi rinnalleen kumppanin, josta tulisi lapselle äiti.

Lapsella on oikeus, mutta kun isällä ei ole velvollisuutta. Tässä on siis dilemma. Eikä se, että lapselle tulee uusi isä sen olemattoman isän tilalle mielestäni mitenkään heikennä lapsen tilannetta sen oikeuden kohdalla. Tällöin kun lapsi ei menetä mitään (ei hän menetä vanhaa isäänsä jos sitä ei hänellä koskaan ole edes ollut) vaan päinvastoin. Hän nimenomaan saa tässä tilanteessa. Hän saa isän.

Mitä mieltä olet adoptiosta? Onko se mielestäni huono ja väärä asia, koska tuolloinhan lapsella katkeaa side siihen/niihin biologiseen/siin vanhempaan/piin ja hänelle tulee uusi isä/äiti.