Miksi ystäväni riitelee miehensä kanssa aina silloin, kun tämä lähtee työmatkalle?

[vieras]

Alkaa pinna palaa, kun yrittää selvitellä kahden aikuisen ihmisen välejä.

Ystäväni aloittaa aina kamalan riidan, kun mies on poissa, soittelee ja lähettelee sähköposteja perään, ja syyttelee pettämisestä (mitä ei ole todellisuudessa tapahtunut) ja uhkailee erolla. Haluaisin olla ystäväni puolella, mutta enää en jaksa, kun ei tajua olevansa väärässä. Lapsia heillä ole.

Mutta kun heillä menee muuten ihan hyvin, niin kysyn vaan että miksi tämä kamala show alkaa sitten taas aina kun äijä lähtee? Joka vtun kerta... Joku psykologinen selitys? Ikävä?

 

[Pajukko]

Kateus, mustasukkaisuus, liika riippuvaisuus toisesta. Kuulostaa kyllä kamalalta tuollainen käytös.

 

[vieras]

Sairaalloinen mustasukkaisuus

 

[vieras]

mistä tiedät ettei oe pettämistä ollut ever ?

 

[Maira]

Mä känkkäilen ikävääni kun isäntä on pois pitemmän aikaa...Mut en ihan kuitenkaan tuolla tasolla..

 

[ap]

Mietin vaan, että miten voisin auttaa ystävääni, uskoo vaan kaikkea pahaa miehestään, kun ei pysty kontrolloimaan tekemisiä kun on ulkomailla..

 

[mm]

Mulla ikävä aiheuttaa kiukuttelua, mustasukkaisuutta ja pahaa mieltä. Sama myöskin toisinpäin.

 

[kai seniori ?]

Itseluottamuksen puute sieltä saattaa pohjimmiltaan löytyä, tai jos vielä syvemmälle mennään, niin menettämisen pelko? Sehän saa fiksummankin ihmisen käyttäytymään vähemmän fiksusti?
Ihminen kun ymmärtää sen,ettei toista voi omistaa ja hallita,niin yleensä tälläiset turhat epävarmuustekijät unohtuu.
Ja kun lähtökohtaisesti ihmiseen pystyisi asennoitumaan niin, että "toinen on luotettava, niin kauan kuin toisin todistetaan", voisi kai aika luottavaisin mielein nauttia siitä hyvästä,mitä elämä on antanut?

 

[ap]

Itseluottamuksen puute sieltä saattaa pohjimmiltaan löytyä, tai jos vielä syvemmälle mennään, niin menettämisen pelko? Sehän saa fiksummankin ihmisen käyttäytymään vähemmän fiksusti?
Ihminen kun ymmärtää sen,ettei toista voi omistaa ja hallita,niin yleensä tälläiset turhat epävarmuustekijät unohtuu.
Ja kun lähtökohtaisesti ihmiseen pystyisi asennoitumaan niin, että "toinen on luotettava, niin kauan kuin toisin todistetaan", voisi kai aika luottavaisin mielein nauttia siitä hyvästä,mitä elämä on antanut?

Miten mä saisin kaverini tajuamaan tämän saman?

 

[ev]

noloa, mutta mä olin ennen kuin kaverisi. se johtui ihan epävarmuudesta. olin nuori, mulla oli huonoja kokemuksia miehistä ja se kärjistyi kun mies lähti reissuun.


onneksi kasvoin tuosta pois. nykyään nautin kun mies on matkoilla ja olen rauhassa.

 

[kai seniori?]

ev on varmasti ihan jäljillä. Eli jos ei meille ole nuorempana kehittynyt vahvaa ja tervettä itsetuntoa, niin vanhempana se vaatii "opettelua". Ja se taas ottaa aikaa.
Omasta ajatusmaailmasta se on onneksi pitkälti kiinni ja sitähän voi jokainen yrittää muokata omien rajojensa puitteissa!
Lohdutukseksi voin sanoa, että näitä oireita löytyy kyllä sitten vanhemmillakin. Itsekin ymmärsin jujun vasta reilusti päälle kolmekymppisenä
Älä sinä ystävä kuitenkaan stressaa kaverisi "harjoittelulla", toisten puolesta kun ei tätä elämää voi, eikä kannata elää
Tätä opiskelen itsekin soveltamaan käytännössä.