Miksi ystävistä ei saa puhua pahaa, mutta puolisosta saa?

[hämmästän!]

Ystävää tulee rakastaa ehdoitta, eikä hänen virheistään tai tavoistaan saa puhua mitään ainakaan negatiiviseen sävyyn. Jos puhut, olet automaattisesti täysin paska ihmisenä ja uskomattoman huono ystävä. Kaksinaamainen ilkimys. Selkörangaton nilviäinen.

Puolisoaan sen sijaan saa haukkua suut silmät täyteen. Niin paljon ku sielu sietää, eikö ketään haittaa. Päinvastoin! Haukutaan yhdessä! Siltikin tiedetään että se on ihan hyvä puoliso, joka nyt vaan käy säännöllisesti hermon päälle. Silti rakas ja ihana.

Miksi ei voi hyväksyä sitä, että myös ne ystävät on rakkaita ja ihania, vaikka kävisivät hermon päälle? Tai vaikka niillä on helvetin ärsyttäviä tapoja? Miksi niistä ei saa puhua? Kaikkia asioita ei tarvitse ottaa esille itse tyypin kanssa, koska siitä seuraa vain pahaa mieltä. Miksen voisi sanoa toiselle kaverille, et "sillä on ärsyttävä tapa dipata ranskiksia jäätelöön ja imeskellä sit niitä"? Tai miksi mun pitäisi jotenkin yli-inhimillisesti nousta kaiken tuollaisen yläpuolelle ja hyväksyä ystäväni täysin ku joku jeesus.

Se että joku on musta siloin tällöin rasittava ja hermostuttava, ei tee hänestä mulle vähemmän rakasta. Jopa mun lapsi, kaikista rakkain koko maailmassa, on ajoittain rasittava ja hermostuttava. Siinä on piirteitä joista en pidä. Ja puhu hänestä "pahaa" toisten kanssa, ku hän ei kuule. Pitäisiköhän suoraan täräyttää sillekin, etten vain olisi kaksinaamainen äitinä?

 

[Vasemman käen rukkanen]

Ai, kyllä mulla menee toiste päin. Kyllä minä ystäviä parjaan selän takana, mutten ukkoani

 

[Blue]

Mä kanssa pidän viimeiseen asti mieheni puolia, en missään nimessä mene häntä kenellekään parjaamaan, ja harvemmin edes tarvitsisi. Kavereista sen sijaan joskus puhun, silloin harvoin kun koen tarvetta niin tehdä.

 

[viera.s]

Minusta näissä pahan puhumisissa on kaksi sääntöä:

1. Ei saa puhua selän takana pahaa. Ainoastaan sellaisia ristiriitoja, jotka on käsitelty ao ihmisen kanssa, saa kertoa myös muille. Tai sitten jotain ihan kevyitä pikkujuttuja, jotka hyvin voisi myös kohdehenkilölle sanoa, vaikka ei sitä ole vielä tehnyt. Tosin noista jälkimmäisistä ei kovin negatiiviseen sävyyn sovi silloin puhua, vaan lähinnä hauskoina pikku tapoina.

2. Ei saa asettaa toisia ikävään välikäteen ja valitsemaan asiassa puolia. Eli puolisoa ei saa haukkua tämän kaverille, eikä ystäväpiirin yhtä jäsentä toiselle samaan ystäväpiiriin kuuluvalle.

Kun nämä säännöt huomioi, ei ystävistä voi juurikaan negatiivisia muille puhua, koska yleensä jompi kumpi tai molemmat säännöistä sen estää. Ristiriidoista puolison kanssa taas usein voi omille kavereilleen kertoa. Meidän kaveripiirissä ei puolisoiden haukkuminen ole kyllä tapana ja hyvä niin. Korkeintaan jotain yksittäisiä kevyitä heittoja heihin liittyen, mutta ei mitään haukkumissessioita sentään.

Ja hei, ei sun tarvi olla mikään jeesus hyväksyäksesi ystäväsi tavan dipata ranskalaisia jätskiin. Pikkaisen vähemmän negatiivinen vain. Ei minulle kyllä tulisi mieleenkään tuontyylisistä asioista muille negatiiviseen sävyyn avautua...

 

[hmph]

mä purnaan ukostani vain tälle palstalle ja salaa. En ystävilleni. Ystävät saavat kyllä selän takana kuulla kaikenlaista, kumma jos ei korvat kuumota ja punota näistä mun puheista. Mutta ihan faktaa joka asia, paskaa mulla ei ole tapana puhua kenestäkään.

 

[samaa mieltä]

Minusta näissä pahan puhumisissa on kaksi sääntöä:

1. Ei saa puhua selän takana pahaa. Ainoastaan sellaisia ristiriitoja, jotka on käsitelty ao ihmisen kanssa, saa kertoa myös muille. Tai sitten jotain ihan kevyitä pikkujuttuja, jotka hyvin voisi myös kohdehenkilölle sanoa, vaikka ei sitä ole vielä tehnyt. Tosin noista jälkimmäisistä ei kovin negatiiviseen sävyyn sovi silloin puhua, vaan lähinnä hauskoina pikku tapoina.

2. Ei saa asettaa toisia ikävään välikäteen ja valitsemaan asiassa puolia. Eli puolisoa ei saa haukkua tämän kaverille, eikä ystäväpiirin yhtä jäsentä toiselle samaan ystäväpiiriin kuuluvalle.

Kun nämä säännöt huomioi, ei ystävistä voi juurikaan negatiivisia muille puhua, koska yleensä jompi kumpi tai molemmat säännöistä sen estää. Ristiriidoista puolison kanssa taas usein voi omille kavereilleen kertoa. Meidän kaveripiirissä ei puolisoiden haukkuminen ole kyllä tapana ja hyvä niin. Korkeintaan jotain yksittäisiä kevyitä heittoja heihin liittyen, mutta ei mitään haukkumissessioita sentään.

Ja hei, ei sun tarvi olla mikään jeesus hyväksyäksesi ystäväsi tavan dipata ranskalaisia jätskiin. Pikkaisen vähemmän negatiivinen vain. Ei minulle kyllä tulisi mieleenkään tuontyylisistä asioista muille negatiiviseen sävyyn avautua...

Aamen!