Miksut jotkut lapset takertuvat niin tiukasti esim pehmoleluihin?

[mietinpä vain]

Aloin miettimään eräänä päivänä, kun tuolla puskaradiossa on aina välillä joku maailman tärkein pehmolelu hukassa. Meillä on 2 lasta, joista kumpikaan ei ole ikinä koskaan hakenut lohtua mistään harsosta/pehmolelusta. Tutun poika taas on aivan hysteerinen jonkin tietyn pehmolelun perään ja pitää aina "vieroittaa". Tätä sivusta seuranneena tulin ajatelleeksi että onko meidän lapset jotenkin epänormaaleja, kun heillä ei ole koskaan ollut mitään pehmolelua jota ilman elämä ei tunnu jatkuvan

 

[Vie ras]

Meitä on niin monenlaisia. Esikoisella oli rakkaat unilelut ja kuopuksella ei.

 

["älyhoi"]

Jos vaikka ovat erilaisia.

 

["ttt"]

Erilaisiahan nuo lapset ovat. Esikoinen oli ihan hysteerinen unilelunsa kanssa,kukaan ei saanut koskea siihen eikä se saanut hävitä silmistä mihinkään. Kun taas kuopuksella ei ole yhtään unilelua

 

[....]

Lapset on erilaisia ja voi olla myös erilaisia kehitysvaiheita jne. Meidän poika ei ekaan kahteen vuoteen unileluista perustanut, kunnes sitten yhtäkkiä niistä tulikin tärkeitä.

 

[syitä]

Meillä lapsi oli vauvana useamman kerran sairaalassa. Jotta sairaalareisut eivät olisi niin pelottavia ajattelin, että lapsen sopeutumista helpottaisi, jos hänellä olisi joku tavara mukaanotettavaksi, johon hänellä on turvallinen ja positiivinen mielleyhtymä ja jonka hän liittää nukkumaanmenoon. Niinpä loin tällaisen mielleyhtymän yhteen pehmoleluun tarkoituksella, antamalla se lapsen käteen imetyksen ajaksi ja iltaisin sänkyyn mennessä. Näin lapsella oli rutiini ja tavara, joka oli helppo siirtää myös yllättäen paikasta toiseen.