Millä ihmeellä sitä oppii pitämään omasta vartalostaan?

["mama"]

Oksetan itseäni, 3kk synnytyksestä ja koko vartaloni vain oksettaa minua. Neljäs lapsi siis syntyi ja nämä arvet ja roikkuva vatsanahka ovat tainneet tulla jäädäkseen ja MINÄ VIHAAN VARTALOANI. Tämän takia vain koko parisuhdekin kärsii, en nimittäin pysty nauttimaan seksistä koska en tunne itseäni ollenkaan seksikkääksi. En pysty olemaan mieheni nähden edes alasti, seksi on yhtä helvettiä minulle koska häpeä ja vihaan tätä vartaloa.

tuntuu niin pinnalliselta mutta näin tunnen, suihkussakin sitä vain lähinnä tekisi mieli itkeä kun on pakko kohdata se oma kroppa, muutenhan voikin verhoutua vaatteisiin. Ristiäiskuvat nähtyäni tosin meinasin hävittää kaikki kuvat koska näytän aivan kauhealta myös vaatteet päällä... Ei tämmösestä taida edes yli päästä. 2 lasta kroppa vielä kesti hyvän näköisenä, kolmannen jälkeen oli jo vaikeampi saada kroppa kuntoon ja nyt... ei taida olla edes enää mitään tehtävissä...

 

[hajs]

*halaus* Älähän nyt, synnytyksestä on vasta se 3kk. KEstää kauemmin, että kroppaa ja vatsanahka palautuvat neljännen jälkeen. Anna armoa itsellesi. Älä turhaan tuhlaa elämääsi soimaamalla itseäsi, se on ihan turhaa. Aiotko hakea missikisoihin tai malliksi? Jos et, niin silloin täydelliseen vartaloon pyrkiminen on ihan turhaa.

 

[mietintään]

neljä lasta ei oikein sovi projektina täydellisen vartalon tavoittelijoille. nuoruus meni jo, nyt olisi löydettävä toisenlaiset arvot. seksi ei ole sitä missä sinä laitat kaksi täydellisen kaunista muovinukkea vastakkain ja leikit että niillä on kivaa, vaan se on nuoren epävarman ihmisen käsitys asiasta. on parempi ymmärtää asia nyt kuin sitten, kun seitsemänkymppisenä olet kiristyttämässä ruhoa niin monetta kertaa, että plastiikkakirurgi kyselee lastenlasten tuoreimmat kuulumiset.

ihmisellä on oikeus ja velvollisuus opetella viihtymään vaikka kaulasta alaspäin halvaantuneena. seksi on sen asian juhlimista.

 

[a p mam]

Eihän se seksi ole vain kauniiden ihmisten puuhaa.

Minä kuitenkin rakastin vartaloani, ja niin rakasti miehenikin. Mieheni sai kuitenkin pitää seksikkään vartalonsa lapsista huolimatta, minä olen vain varjo entisestä ja kyllä, oli kuinka pinnallista tahansa, niin MINÄ häpeä ja vihaan vartaloani.

En pysty oman mieheni kanssa saunassa käymään jota hän ihmettlee. Mieheni ei siis ole koskaan vartaloani parjannut, mutta tiedän hänen ihailevan virheetöntä hoikkaa naisvartaloa...ei tälläistä minkä olen saanut osakseni voi kukaan ihailla..

 

[a p mama]

Päässä jyskyttää kuitenkin koko ajan että jos en pääse sinuiksi vartaloni kanssa niin tuhoan parisuhteeni =( , meillä on hyvä suhde ja seksiongelmakin on nyt minun korvien välissä, tarvitsisi hyväksyä oma kehonsa johon minä nyt en pysty ja siksi seksi on minulle niin pakko pullaa että sitä vain pakon edessä kun miehen on pakko saada enkä pysty antamaan miehen koskettaa käsillään juurikaan,en vain pysty antamaan niin suuresti muuttunutta kehoani vihaan. En tunne kuuluvani tähän kroppaan ollenkaan. Tekisi mieli aloittaa laihduttaminen radikaalisti kovalla paastolla, enkä sitäkään voi tehdä kun imetän. Kuukauden vielä kun imetän niin lopetan että voin laihduttaa edes ettei koidu vauvalle mitään ongelmia.

 

[MolliMelooni]

Ala kosketella itseäsi, silittele, tutki ja löydä kivan tuntuisia kohtia. Päätä pitää itsestäsi ja tee se niin monta kertaa kuin tarvitsee. Sinä olet sinun oma, kaikki mitä sussa on kuuluu sulle. Hemmottele itseäsi, puunaa, puljaa, kuori, hiero, meikkaa. Meditoi, ole yksin itsesi kanssa. Syö terveellisesti hyvää ruokaa, liiku niin että tuntuu hyvältä.

Koita antaa itsellesi aikaa. :hug: Sä olet ihana, vaikkei siltä tuntuisikaan.

 

[a p mama]

Tuntuu niin turhalta minun poruni toisaalta.

MolliMelooni kiitos ...itku tuli...en pysty koskettamaan itseäni, siksi kai se niin pahalta ja häpeälliseltä tuntuukin jos joku muu koskettaa.

 

[rockyroad]

Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Onko hän tietoinen sun ajatuksista? Jos olis, osais varmaan tukea sua paremmin. Odota rauhassa ja anna kropan palautua synnytyksestä. Jos sulla on ollut aiemmin kaunis kroppa, saat sen varmasti takaisin jossain vaiheessa. Et samanlaisena kuin oli 20 vuotiaana, mutta parempana kuin nyt kumminkin.

Ymmärrän kyllä tuskasi. Mulla itellä on reippaasti ylipainoa, raskauskilotkaan ei ole kaikki lähteneet, vaikka kolmannen synnytyksestä on jo 2 vuotta. :ashamed: En vain ole jaksanut aiemmin tehdä asialle mitään. Silloin raskausaikana ja synnytyksen jälkeen vitutti, kun paino nousi ja tiesin, että näin käy taas. Olin tokan jälkeen saanut painoa alas ja kunnon kohoamaan ja raskaus pilasi sen kaiken. Olin tosi katkera miehelle, joka pystyi urheilemaan ja pysymään timminä ja ite senkun vaan levisin. Nyt vihdoin alan taas saada painoa alas ja kuntokin palailee pikkuhiljaa. Painon laskun myötä oma kroppa alkaa tuntua vähän kivemmalta taas, mies ei ole koskaan sanonut painosta mitään.

Sulla ei varmasti mene siihen niin kauan kuin mulla, joten ole armollinen itsellesi. Ehdit kyllä päästä parempaan kuntoon.

 

[rockyroad]

Ala kosketella itseäsi, silittele, tutki ja löydä kivan tuntuisia kohtia. Päätä pitää itsestäsi ja tee se niin monta kertaa kuin tarvitsee. Sinä olet sinun oma, kaikki mitä sussa on kuuluu sulle. Hemmottele itseäsi, puunaa, puljaa, kuori, hiero, meikkaa. Meditoi, ole yksin itsesi kanssa. Syö terveellisesti hyvää ruokaa, liiku niin että tuntuu hyvältä.

Koita antaa itsellesi aikaa. :hug: Sä olet ihana, vaikkei siltä tuntuisikaan.

:flower: :flower: :flower:

 

[a p mama]

kiitos rockyroad <3 ! Olen sanonut miehelle asiasta ja selittänyt varsinkin seksihaluttomuuteni hänelle, ettei se ole hänen syytään etten nauti, en vain pysty nauttimaan ja se on surullista, on surullista kun ei pysty päästämään toista lähelleen vaikka rakastaa, siis kun en pysty antaa mieheni muutenkaan koskettaa itseäni. On niin surullista kun näin itseään häpeää ettei elämään pysty normaalisti mitenkään päin.

 

[a p mama]

Olen siis jättänyt menemättä mm. nyt muutamiin juhliin koska häpeän itseäni niin paljon, ja ristiäisikin melkein lykkäsin jo sen takia että näytän niin kauhealta, jälkitarkastusta lykkäsin koska häpeän, enkä halua vaakaa nähdäkkään. TUntuu kuin menettäisi koko elämänsä nyt sitten ja varsinkin että hukkaan itseni tähän asiaan.