Millä kehittää lapsen keskittymiskykyä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aina liikkeellä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Aina liikkeellä

Vieras
4 v tyttömme on aikamoinen höseltäjä eli on työn takana, että malttaa istua ruokapöydässä syömisen ajan, pukemis tilanteet kestävät kun yhden vaatteen laittamisen aikana tulee mieleen monta muuta asiaa mitä säntää tekemään. Kokoajan lapsi tuntuu keksivän tai näkevän jotain mielenkiintoista mitä mennä tekemään tai katsomaan. Ei siis vieläkään löydy intoa keskittyä minuuttiakaan asiaan mikä on pakollista rutiinia mutta ei kiinnosta lasta. Iltatoimet venyvät kun iltapalaa syödään ikuisuus, hampaiden pesu kestää kun lapsi höpöttää , säntää sinne tänne, yöpaitaa ei malta pukea itse mutta ei malta olla paikoillaan, että minä pukisin. Käsiä ei voi lähettää pesemään yksin kun saattaa avata saippua pullon ja kumota saippuat päähänsä tai silputtaa vessapapin, tutkia vessan kaapin niin, että kaikki on hujan hajan tai vastaavaa. Lene- testin ja päiväkodin palautteen mukaan lapsella on ongelmia keskittymisen kanssa ja minulla ei ole kokemusta onko "normaalia vai ei kun lapsi on ainoamme".

Neuvolasta olisivat laittaneet lapsen toimintaterapeutin arvioon mutta mies oli lapsen kanssa neuvolassa (minä kipeänä) ja hän oli lähinnä närkästynyt/ loukkaantunut koska hänen mielestään tytön keskittymisessä ei ole ongelmia vaan kehittyy omaa tahtiaan eli kielsi lähetteen tekemisen. Minun mielestäni lapsi on kyllä todella levoton muihin ikätovereihin verrattuna vaikka en heitä "kotioloissa näekkään". Meillä on ihan varmaa, että tyttö ei malta syödä jos kaikki eivät istu vieressä ja kehoita vähän väliä istumaan aloillaan. Lähtö tilanteissa kestää päästä ovesta ulos, pihalta eteenpäin jne kun kaikki jää kesken jos ei kokoaikaa vahdi vieressä ja ulkona suurinpiirtein kanna tyttöä kun sinkoaisi tekemään sitä tätä ja tota. Kaipaa kokoajan jotain tekemisistä ja olen suoraan sanottuna kateellien kun useampien muiden 4 vuotiaat malttavat jo katsoa hetken telkkaria tai pysyä paikoillaan. Tyttöä ei voi jättää hetkeksikään yksin tai syntyy vaaratilanteita, jotain menee rikki tai on kamala sotku. Ajattelin, että tähän ikään mennessä onnistuisi jo pyykkinoneen täyttänen tai ruuanlaitto niin etten vahdi lasta kokoaikaa toisella silmällä.

Ajattelin, että sieltä toimintaterapeutilta olisi voinut saada jotain vinkkiä arkeen vaikka ei varsinaista terapian tarvetta ilmenisikään. Mutta onko täällä jotain vinkkejä millä keskittymiskykyä voisi lisätä kotikonstein? Kaikki ylimääräinen häiriötekijä (äänet, muiden käytös, ylimääräiset tavarat) on karsittu minimiin mutta en tiedä onko hyödyttänyt. Rajat pidetään ja asia hoidetaan loppuun vaikka kestääkin ikuisuuden. On vain niin väsyttävää kokoajan hokea "peppu penkkiin", "nyt tehdään tämä ja sitten vasta muuta" jne. Tuntuu, että jankuttaminen ja muistuttaminen menee kuuroille korville.
 
Jotain käsiin koko ajan tehtäväksi. Esim nyt kun on niitä ihme pyöriviä juttuja joita voi käsissään tarpeen tullen pyöritellä. Itse en osaa keskittyä ilman että saa häprätä jotain. Kamalaa (täysin mahdotonta) vain istua paikallaan ja kesittyä, kun jalat ja kädet hamuaa koko ajan tekemistä, ei sille voi mitään.. (minulla ei ole diaknoosia mistään)
 
Kuulostaa kyllä ADHD muksulta, dg tehdään tosin aikaisintaan 5v iässä.

Sanoisin että vaikka on terapiaa ja ties mitä, niin ainoa mikä todella auttaa on metyylifenidaatti (medikinet, concerta).

Joka tulee muuta väittää niin ei puhu kokemuksesta.
 
Kuulostaa kyllä ADHD muksulta, dg tehdään tosin aikaisintaan 5v iässä.

Sanoisin että vaikka on terapiaa ja ties mitä, niin ainoa mikä todella auttaa on metyylifenidaatti (medikinet, concerta).

Joka tulee muuta väittää niin ei puhu kokemuksesta.

Nykyään lähes kaikilla vilkkailla ja/tai tottelemattomilla lapsilla on adhd.

Adhd:n itsediagnosointimäärät ovat tänä päivänä noin 100-kertaiset verrattuna 1990-lukuun.
 
Minä suosittelen sitä toimintaterapiaa, sieltä voi saada juurikin arjen sujuvuutta lisääviä vinkkejä ja kikkoja miten lavastaa lapselle onnistumisen kokemuksia tehtävän loppuun suorittamisesta ja näin motivoida yrittämään vaikka se on tylsää.

Toimintaterapiaa odotellessa: tiukassa katsekontaktissa rautalankaselkeästi ja lempeästi annetut ohjeet, mielellään esim. käsi olkapäällä tai muu fyysinen signaali että pysähdy tähän hetkeen. Jos ongelma on se ettei viesti alunperinkään pääse _kunnolla_ perille kun päässä surraa muuta, niin tämä auttaa. "Haluan että käyt nyt hakemassa housut ja puet ne jalkaan. Käyt hakemassa housut vaatehuoneesta, ja laitat ne jalkaan, ok?" Ja lapsi päästetään tehtävään vasta kun on fiilis että hän todella kuunteli ja ymmärsi. Kunnon katsekontakti auttaa PALJON, mutta ei toki pelasta jos on jotain neurologista.

Toinen, jos kyseessä on loputon energia joka poukkoilee, niin aikuinen suunnata sitä. Sen sijaan että lapsi karkaisi kesken pukemisen leikkimään, voi yrittää ohjata että saa juosta jokaisen puetun vaatteen välissä sohvapöydän ympäri ja palata pukemaan. Tai palapeliä tehdessä peli on pöydän ääressä mutta palat on levitetty lattialle eli lapsella on lupa ja syy liikkua eli hakea pala kerrallaan. Jos pulmana on huomion poukkoilu siirtymäkävelyssä, voi yrittää ohjata lapsen huomiota eteen päin: mikähän on tuo seuraava liikennemerkki, montako askelta on lyhtypylväänväli jne.
 
Ottakaa ehdottomasti se terapia vastaan! Sieltä saat varmasti hyviä neuvoja ja apua arkeen.
Mun lapseni on myöskin ollut aina hyvin eläväinen ja menevä, mutta neuvola/päiväkoti ovat sitä mieltä, että ihan normaalia. Keskittymiskyky ollut aina melko huono. Ja kyllä tuo on jo hiukan rauhoittunut, nyt ekaluokkalainen ja koulusta kyllä selvinnyt ilman ongelmia. Eli älä nyt heti pelkää kuitenkaan mitään "vakavampaa". :)
 
Harjoittelemalla, lahjomalla ja uhkailemalla, kuten muutkin taidot opitaan.
Esim tuo ruokailu. Istut itse vieressä ja keskustelet lapsen kanssa, niin että ei lähde höösäämään muuta.
Pukeutumisessa olen itse tehnyt välillä aikakilpailuja ja tähtien keräämistä (palkinto, jos koko viikon pukee reippaasti).
 
Minä suosittelen sitä toimintaterapiaa, sieltä voi saada juurikin arjen sujuvuutta lisääviä vinkkejä ja kikkoja miten lavastaa lapselle onnistumisen kokemuksia tehtävän loppuun suorittamisesta ja näin motivoida yrittämään vaikka se on tylsää.

Toimintaterapiaa odotellessa: tiukassa katsekontaktissa rautalankaselkeästi ja lempeästi annetut ohjeet, mielellään esim. käsi olkapäällä tai muu fyysinen signaali että pysähdy tähän hetkeen. Jos ongelma on se ettei viesti alunperinkään pääse _kunnolla_ perille kun päässä surraa muuta, niin tämä auttaa. "Haluan että käyt nyt hakemassa housut ja puet ne jalkaan. Käyt hakemassa housut vaatehuoneesta, ja laitat ne jalkaan, ok?" Ja lapsi päästetään tehtävään vasta kun on fiilis että hän todella kuunteli ja ymmärsi. Kunnon katsekontakti auttaa PALJON, mutta ei toki pelasta jos on jotain neurologista.

Toinen, jos kyseessä on loputon energia joka poukkoilee, niin aikuinen suunnata sitä. Sen sijaan että lapsi karkaisi kesken pukemisen leikkimään, voi yrittää ohjata että saa juosta jokaisen puetun vaatteen välissä sohvapöydän ympäri ja palata pukemaan. Tai palapeliä tehdessä peli on pöydän ääressä mutta palat on levitetty lattialle eli lapsella on lupa ja syy liikkua eli hakea pala kerrallaan. Jos pulmana on huomion poukkoilu siirtymäkävelyssä, voi yrittää ohjata lapsen huomiota eteen päin: mikähän on tuo seuraava liikennemerkki, montako askelta on lyhtypylväänväli jne.
Katsekontakti on muuten oleellista kaikessa ohjailussa. Sieltä sohvalta saa kymmenen kertaa huudella lapselle, että lopeta se patterin hakkaaminen, kun taas luokse menemällä ja silmiin katsomalla yleensä yksi kerta tiittää.
 
Harjoittelemalla, lahjomalla ja uhkailemalla, kuten muutkin taidot opitaan.
Esim tuo ruokailu. Istut itse vieressä ja keskustelet lapsen kanssa, niin että ei lähde höösäämään muuta.
Pukeutumisessa olen itse tehnyt välillä aikakilpailuja ja tähtien keräämistä (palkinto, jos koko viikon pukee reippaasti).
Pieni kaivinkone, joka odottaa hiekkalaatikolla, auttaa niin, ettei mene kahta minuuttia, kun on asianmukaiset vaatteet päällä:-)
 
Ylivilkasta lastahelpottaa, kun on jotain pientä toimintaa mitä voi tehdä koko ajan. Jopa purukumin pureskelu voi auttaa. Puristeltava stressipallo, sinitarran pala tms. Pepun alle sellainen ilmatäytteinen tyyny joka aktivoi liikkumista koko ajan, mikähän sen nimi olikaan. Lasta ei pidä käskeä olemaan paikallaan ja hiljaa, liikkuminen ja ääneen puhuminen pitää keskittymistä yllä. Syöminen voisi olla helpompaa seisaaltaan?

Tavoiteltavat asiat olisi hyvä piirtää seinälle paperiin järjestyksessä, esim. iltatoimet, ja lapsi voisi vaikka merkitä rastin kun on tehnyt tietyn asian ja siirtyy seuraavaan. Tai liimata tarran tms.

Meillä esim satujen lukeminen on ollut tosi haastavaa, kun lapsi ei malta kuunnella, ratkaisuksi on keksitty, että voi samaan aikaan värittää tai muovailla. Kuulostaa tuhoontuomitulta ajatukselta, mutta oikeasti on meillä toiminut. Normilapsella voi olla päinvastoin, mutta ylivilkas lapsi tarvitsee erilaisia keinoja.

Sitten kun on jotain haastavampaa esim läksyjen tekoa, voi sopia että esim 10 minuutin välein pitää jumppatauon tai mikä lapselle nyt sitten onkin mukavaa.

Mutta joo... meillä 9-vuotias adhd-lapsi, ja edelleen saa muistuttaa syömisestä (aterian aikana 10 kertaa että muistapa syödä), iltatoimista jne, melkeinpä saa vieressä seisoa jos haluaa että pesee hampaansa tms.

En tiedä paljonko sitä keskittymiskykyä voi kehittää, mutta ainakin voi opettaa lapselle keinoja pärjätä sen vaikeuden kanssa.
 
Tavoiteltavat asiat olisi hyvä piirtää seinälle paperiin järjestyksessä, esim. iltatoimet, ja lapsi voisi vaikka merkitä rastin kun on tehnyt tietyn asian ja siirtyy seuraavaan. Tai liimata tarran tms.
Perinteisesti alkuun nuo toimet on korteilla järjestyksessä ja tehty aina käännetään pois. Kuvat voi itse piirtää tai leikellä vaikka lehtikuvista sopivat ja liimata ne sitten vaikka pahvinpalalle. Voitte miettiä vaikka lapsen kanssa, että mitä tehdään ja missä järjestyksessä.

Ja soittele sinne neuvolaan ja pyydä lähete toimintaterapeutille. Toimintaterapia on lapsista yleensä aina kivaa, siellä tehdään mukavia leikkejä omien tavoitteiden mukaan. Toiset saavat kaivautua pallomereen (aistien aktivointia), toiset piirtelevät kuvia (hienomotoriikkaa ja hahmotusta), toiset keinuvat ja ajelevat mahalaudalla, jotkut kokoavat legoja (hienomotoriikkaa ja ohjeiden seuraamista), toiset heittelevät hernepusseja ämpäriin. Turha sitä on pelätä. Samaten sieltä saa neuvoja, joista jotain on tuossa sinulle jo annettukin, mikä auttaa arjessa.
 

Yhteistyössä