Ä
ärrinpurrin
Vieras
Ottaa päähän niin vietävästi! TAAS koko viikonloppu kotona möllötystä. Ukko tekee työtä jossa tapaa paljon ihmisiä, viettää ison osan ajasta ajellen paikasta toiseen, syö lounaspaikoissa yms. Viikonloppusin sitä ei sitten saa mihinkään. Haluaa olla kotona ja syödä kotona. Minä siis olen kotiäiti, asutaan vielä täällä helvetin korvessa! Olen jo kaikki päivät lasten kanssa yksin, kerta viikkoon käydään kerhossa ja toisen kerran kaupassa, muuten elämä pyörii suunnilleen fb:ssä. Sit viikonloputkin tätä samaa rataa... Haluaisin käydä meidän kavereita tapaamassa, kaupungissa ostoksilla, ulkona syömässä, elokuvissa ihan mitä vaan!! Mut aina täytys lähtee yksin eikä me tehdä enää nykyään mitään yhdessä tai perheenä! Tai sitten jos se lähtee mukaan, niin vaan mun mieliks. Sehän se vasta kivaa onkin, kun tietää ettei toinen nauti pätkääkään! Itekin kyllä olen pohjimmiltani "koti-ihminen", mutta jotenkin nyt tämä tilanne on kärjistyny, kun lapset on vielä pieniä, omat kaverit ja sukulaiset työelämässä ja eri paikkakunnalla ettei heistä ole arkena seuraa, ja sitten kaikki toistuu päivästä toiseen samanlaisena. Viikonlopun erottaa vaan siitä että mies on kotona. Mikään ei tunnu katkasevan arkea...
