D
meillä uus kumppani tuli kuvioihin kun tyttö oli alle 2 kk. päätettiin kutsua etunimellä ja lapsi saa itse myöhemmin päättää miksi kutsuu. Ei ole oman biologisen isän kanssa missään tekemisissä, mutta tottakai aiotaan kertoa et sil on olemassa isä. Nyt kuitenkin 2 vuotias on alkanut kutsua isiksi. Ei ymmärretä et miten ihmeesssä se sen on keksinyt kun ei se vielä edes ymmärrä mikä isi on....
Aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa kun poika oli melkein kolme vuotias. Ja ihan mieheni etunimellä kutsuu.Olen aina inhonnut noita puolikkaita: isäpuoli, siskopuoli jne. Ei ihminen mielestäni voi olla puolikas.
Äitini miestä kutsun nimellä ja jos joskus on ollut sellainen tilanne, että sukulaisuussuhdetta on jotenkin täytynyt selvitää niin bonupapaksi olen sanonut.
Äitini miestä kutsun nimellä ja jos joskus on ollut sellainen tilanne, että sukulaisuussuhdetta on jotenkin täytynyt selvitää niin bonupapaksi olen sanonut.
V
vieras
Vieras
D
Depe
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja maijon:
en minäkään noista puolikkaista niin välitä. siksi tätä kyselenkin. Poju on kohta 3 v, vuoden ajan on kumppani ollut kuvioissa. Isä on isä mutta nyt hän on alkanut kyselemään että mikä tuon minun kumppanin nimi on. Siis muuten kuin etunimi. En oikeen osannut vastata mitään ja siksipä kyselen täältä.
Kumppanikin toivoisi että hänellä olisi joku muu nimi kuin etunimi.....
Meillä tämä vanhin tyttö,kun oli n. 3v. siihen aikaan,kun tutustuin nyk. mieheeni.Niin tyttö alkoi itse puhuttelemaan häntä isäksi.Ja niin tekee vielä tänäpäivänäkin.Biologista isäänsä ei ole nähnyt kuin vauvana,mistä ei tietenkään mitään muista.Tämä biologinen isä,kun ei välitä lapsestaan ollenkaan.Nyk. miehelleni isäksi nimitys oli ihan kunnia-asia.
Alkuperäinen kirjoittaja maijon:
Meillä tytär kutsuu miestä isäksi. Itse sai päättää kutsuuko vai ei ja itse hän sen aloitti kun oli mielestään valmis.
Mutta, mutta, anoppia kutsuu yhä edelleen etunimellä, ei "mummuksi".
Sitten näihin puolikkaisiin. Minun mummoni, joka ensin jäi sotaleskeksi ja meni uusiin naimisiin. Sitten äitini isä sairastui tuberkuloosiin ja kurkkusyöpään (josta jälkimmäinen vei menneessään) ja hänkin kuoli, joten jäljelle jäi aika moinen kasa lapsia (miehen lapset, lapset ensimmäisestä avioliitosta, yhteiset lapset) ja niitä oli paljon. No, mutta kuitenkin, mummo sanoi, että "Meillä ei piru vie puolikkaita ole, eikä puolikkaita tule. Kokonaisilta nuo minusta näyttävät"
Ja olen samaa mieltä. Olin oikeasti ihan monttu auki, kun tytär tuli itkien kotiin, että naapurin tyttöjen mielestä hänen pikkuveljensä ei ole ollenkaan hänen oikea pikkuveljensä vain velipuoli, eikä se ole sama asia. Heillähän on eri isäkin, näin oli heidän kotonaan puhuttu (kiva kuitenkin tietää, että meistä oltiin niinkin kiinnostuneita
. Käskin sanoa, että pikkuveli mikä pikkuveli. Ei se puolikkaaksi muutu vaikka kuinka hokisi. Käytiin ihan tarkistamassa onko puolikas pikkuveli yläkerrassa vai kokonainenAlkuperäinen kirjoittaja MaidA:
voi pientä. antaisin kutsua isiksi, tavallaanhan se on ainoo isä mikä hänen tietämyksellä on. ei noin pienui käsitä selittelyistä mitään.
T
Tiive harmaana
Vieras
mun lapset kutsuu "isäpuoltaan" isäksi ja pitävätkin häntä isänään. omaa isäänsä kyllä tapaavat mutta häntä kutsuvat etunimellä...Ja tämän on lapset saaneet päättää itse.
Minä aion kutsua isäpuoltani ihan etunimellä
Minä aion kutsua isäpuoltani ihan etunimellä
Similar threads
