Millä saa miehen lopettamaan valehtelun ja totuuden vääristelyn? Ei vakavia asioita, mutta silti ärsyttää.

[ap]

On esim väittänyt, että on kotona, vaikka onkin veljellään, tai olevansa lenkillä vaikka meneekin vanhemmilleen tms.

Tai esim äsken, kun soitin kysyäkseni meneekö kauan vielä, kun oli lääkärillä käymässä. Oltiin sovittu, että tulee suoraan kotiin ja laitan lounaan valmiiksi ja sitten lähdetään yhdessä lasten kanssa ulos.
Kysyin, missä hän on; "matkalla kotiin".
Kauan kestää, voiko laittaa perunat kiehumaan? "menee hetki, juon tässä kahvit".
Ai missä? "Kahvilassa."
Eikö pitänyt tulla kotiin syömään? "Piti päästä vessaan."
Yksin menit kaville? "no joo"
Kenen kanssa olet? "no veljen"

Ja HUOM, kyse ei ole siitä, ettei mies olisi saanut mennä kahville, mutta miksi sitä ei voi suoraan sanoa? Ihan joka päivä saa tehdä mitä lystää, en ole mikään pirttihirmu, mutta silti ärsyttää tuollainen valehtelu ja totuuden kiertely.

 

[apsi]

Kyllä muakin ärsyttäis. Ja epäilyttäisi, kun kerran tarvii pikkuasioissakin valehdella. Mistä sitä tietää, miten isompien juttujen laita sitten olisi? En kyllä osaa arvata, miksi joku tekee tuollaista.

 

[vieras]

Juttelehan kunnolla. Olisiko traumoja (entisestä) mustasukkaisesta tyttöystävästä?

 

[kääk]

joillain ihmisillä on vahva tarve pitää pieni osa elämäänsä ihan omanaan. Ei halua kertoa joka minuuttia, missä on olut ja mitä tehnyt - vaikka ei missään nimessä esim. aio puolisoaan pettää. Minusta on ihan tervettä, ettei ihan kaikkea tarvitse raportoida - mutta jos yhteiset aikataulut eivät pidä paikkaansa näiden kahvila tms. käyntien takia, kannattaa kertoa miehelle, että se ärsyttää - ei niikään se, jos hän viettää puoli tuntia veljensä kanssa.

 

[ap]

Kyllä muakin ärsyttäis. Ja epäilyttäisi, kun kerran tarvii pikkuasioissakin valehdella. Mistä sitä tietää, miten isompien juttujen laita sitten olisi? En kyllä osaa arvata, miksi joku tekee tuollaista.

Tuo oli juuri täsmälleen pointtini. Kerta pitää valehdella jopa onko kotona vai veljellään (joka on aivan yks hailee minulle, kerta itsekin olin muualla) ja sujuvasti sen tekeekin, niin väistämättä tulee mieleen, mistä kaikesta muusta valehtelee...

Ja ennenkun joku jo taas kyyläksi haukkuu, kun "vahtaan" missä mies on huomauttaisin, että esitän asian tyylin näin; "moi, missäs meet, onko paha paikka...?" tms.

 

[vieras]

no juu. paljonkohan oikeen soittelet.. että oikeen voitko laittaa perunat kiehuun. just joo. yks kyylä-kylli siellä taas hakee hyväksyntää omille toimilleen. kun se kaikki vika on niin miehessä.

 

[hih]

Miksi sää soittelet kokoajan? Meneekö kauan kun on lääkärissä? Missä olet? Koska tulet? Kenen kans? Voi juma, aikuinen ihminen, en ihmettele, että vastaa noin.

 

[ap]

no juu. paljonkohan oikeen soittelet.. että oikeen voitko laittaa perunat kiehuun. just joo. yks kyylä-kylli siellä taas hakee hyväksyntää omille toimilleen. kun se kaikki vika on niin miehessä.

Älä jaksa provosoida. Ei mee läpi.

 

[vieras]

no juu. paljonkohan oikeen soittelet.. että oikeen voitko laittaa perunat kiehuun. just joo. yks kyylä-kylli siellä taas hakee hyväksyntää omille toimilleen. kun se kaikki vika on niin miehessä.

Älä jaksa provosoida. Ei mee läpi.

höhpöhöpö. kato akka peiliin.
ei se mies oo yks lapsista jota tarvii holhota.

 

[ap]

no juu. paljonkohan oikeen soittelet.. että oikeen voitko laittaa perunat kiehuun. just joo. yks kyylä-kylli siellä taas hakee hyväksyntää omille toimilleen. kun se kaikki vika on niin miehessä.

Älä jaksa provosoida. Ei mee läpi.

höhpöhöpö. kato akka peiliin.
ei se mies oo yks lapsista jota tarvii holhota.

Aikä välinpitämätön olet, jos et hetkeksikään huolestuisi, kun puolen tunnin reissussa meneekin 3h. Kyllä silloin on jo ihan aihetta soitella perään.

 

[niin]

Miksi sää soittelet kokoajan? Meneekö kauan kun on lääkärissä? Missä olet? Koska tulet? Kenen kans? Voi juma, aikuinen ihminen, en ihmettele, että vastaa noin.

No jos meinaa, että ruoka on valmis ku tulee kotiin, nin kyl se kantsii kertoa millo tulee kotiin Itekki joskus soittelen miehelle, jos se on paljon ylitöissä, että mihkä aikaa tuut..että alanko ite syömään ja teen semmosta ruokaa, joka ns. säilyy..vai onko pian tulossa, että odotan sen verran.

Meiläl on tärkeää, ettei vaan lähdetä ulos ovesta kertomatta mitään. Muutenkin pystyy kyllä kertomaan missä on, jos ei voi, niin eikös se ole vähän eirkoista parisuhteessa?

Tai sitten mies on vaan tuollaine npatologinen valehtelija, tiedä sitten. Sellaisiakin löytyy. Tai ei ehkä ktaso tarpeelliseksi sanoa kaikkea tai ei tajua, että odottelet siellä kattilat iskuvalmiina Sekin on mahdollista.

Jos poikkeaa sovitusta aikataulusta eikä ilmota, niin tekisin ruuat ja söisin ite. Siinäpäs sitten syökööt ku kerkeää..ainoa vaan, että teillä oli sovittua menoa, joka kyllä ärsyttää..toisaalta jos mies on vaikka nyt lomilla, niin onhan ihan ok tehdä vähä nmuutenkin kuin pelkässä aikataulussa. Tosin siitä pitäis ilmottaa, että meenpä vaikka kahville vielä. Tai ei tee sovittuja aikatauluja, jos ei voi niitä pitää.

 

[niinpä]

no juu. paljonkohan oikeen soittelet.. että oikeen voitko laittaa perunat kiehuun. just joo. yks kyylä-kylli siellä taas hakee hyväksyntää omille toimilleen. kun se kaikki vika on niin miehessä.

Älä jaksa provosoida. Ei mee läpi.

höhpöhöpö. kato akka peiliin.
ei se mies oo yks lapsista jota tarvii holhota.

Aikä välinpitämätön olet, jos et hetkeksikään huolestuisi, kun puolen tunnin reissussa meneekin 3h. Kyllä silloin on jo ihan aihetta soitella perään.

Samaa mieltä. Koska meillä ainakin mies soittaisi, jos tulee jotain yllättävää. Eli jos ei soittaisi, niin tietäisin, että jotain on nyt pahasti tapahtunut!

Toinen on se, että jos on sovittuja juttuja, niin ne pitää hoitaa. Ja olla ajoissa, edes suurin piirtein. Jos tulee muutoksia, siitä pitää ilmoittaa. Ei voi toista pitää odottelemassa koko päivää ns. varattuna itselleen, kun ite onkin muualla muuta tekemässä. Sehän on vlalan röyhkeää, jos mietitään, että vapaa-aika on kuitenkin aika tärkeä osa elämässä..ei passaa toisten vapaa-aikaa tuhlata omalla ajattelemattomuudellaan. Ap ois voinut vaikka tässä välissä mennä ystävän luokse kylään tai tehdä muuta, jos olisi tiennyt, että mies viipyy pitkään.

 

[apsi]

Kyllä mäkin soitan, jos ei miestä kuulu kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun on luvannut tulla kotiin. Tai saatan soittaa ja kysyä, koska aikoo tulla, että ruoka olisi kypsää ja lämmintä oikeaan aikaan. Sama se mulle, missä on, kun on hengissä, ja pitää sen, mitä on luvannut. jos mies on 10 kilometrin päähän sanonut menevänsä ja vastaa "tulossa ollaan", oletan, että hän ilmaantuu vartissa. Se on eri asia, kuin että asiat on jo hoidettu, mutta käynpä kahvilla, kahdella kaverilla ja tankkaamassa. Ihan vaan arjen sujumisen takia olisi kiva tietää, meneekö vartta vai kaksi tuntia.

 

[justjust]

no juu. paljonkohan oikeen soittelet.. että oikeen voitko laittaa perunat kiehuun. just joo. yks kyylä-kylli siellä taas hakee hyväksyntää omille toimilleen. kun se kaikki vika on niin miehessä.

Älä jaksa provosoida. Ei mee läpi.

höhpöhöpö. kato akka peiliin.
ei se mies oo yks lapsista jota tarvii holhota.

Mutta myös miehen vastuulle kuuluvat lapset ja yhteiset menot. Tässä juuri periaatteessa väität, että lapset kuuluvat vaimolle sekä yhteiset menot pelkästään naikkoselle..

Mitäpä jos perheen äiti yhtäkkiä katos moneksi tunniksi ties minne? Sitten se ois paska ja välinpitämätön äiti tällä palstalla. Miksi miehet saavat tehdä samoin?

 

[niin]

Ihan vaan arjen sujumisen takia olisi kiva tietää, meneekö vartta vai kaksi tuntia.

Tämä on nimenomaan koko homman pointti. Ei nainen ole se, joka kattilan kans kotona oottaa, et millon mies suvaitsee tulla kotiin. Et kaikki on sit valmiina ja pitää telepatialla tietää, millon se on tulossa.

Naisellakin on vapaa-aika ja äitillä. Kyllä miehellekin kuuluu vastuu perheestä ja siihen kuuluu ilmoitusvelvollisuus, jos viipyy reissuillansa tai tulee jotai npiokkeuksia. Sehän on ihan yksi lysti, jos mies on ystävänsä kanssa kahvilla, kunhan se ei odotuta toista turhaan ja pidä toista koko ajan kiinni siinä, että toisen pitäis tulla kotiin. Vois tehdä jotain muuta sillä ajalla.

 

[Dynamiitti]

Silloin kun asuin lapsuuden kotonani niin valehtelusta tuli ainoa keino saada edes hetken rauha itselle narsistisen äitini otteista. Äiti luki salaa kirjeeni, määritteli mitä saan piirtää, seurasi koko ajan perässä että teen asiat oikein ÄIDIN haluamalla tavalla. Kaikessa oli tiukka kontrolli. Mihinkään ei saanut liikahtaa ilman erillistä lupaa ja kaikkeen piti olla äidin hyväksymä perustelu.

Minulla oli pitkään luottamuspula kaikkiin ihmisiin. Lapsuudessa kokemani jälkeen ajattelin etten voi suoraan sanoa mitään asioita ihmisille vaan minun oli helpompi kertoa aina se toisen hyväksymä "totuus". Onneksi minulla ei ikinä ole ollut mustasukkaista tai hallitsevaa kumppania. Olisi varmasti ollut helvettiä jos olisi joutunut jatkamaan kotona omaksuttua valehtelun kierrettä suhteessakin.

Olen saanut tavallaan seurata sivusta erään avioparin meininkiä jossa tilanne muistuttaa tismalleen taannoisia kotiolosuhteitani. Mies ei uskalla tehdä kotonaan mitään rauhassa ilman ettei vaimo jollain tavalla seuraisi perässä ja arvostelisi. Vaimo soittelee miehen perään joka pikku asian takia. Saattaa olla kymmeniä puheluita tullut jos ei satu heti vastaamaan. Ei kai sellaisessa suhteessa oikein ole muuta mahdollisuutta kuin valehdella jos asiat ei ikinä käytännössä muutu. Omaa vapautta on mahdotonta ottaa muuten. Mies on täysin vaimon hallinnassa.

Normaalissa parisuhteessa ei tuollaista himoa kytätä toisen asioita edes tule. Ei ainakaan pitäisi. Olen itse nykyään melkeinpä liiankin rehellinen kaikessa kuin sortuisin valehtelemaan. Sain siitä kiintiöni täyteen joskus ja nyt haluan vain kohdata vaikeatkin ihmiset suoraan ja kertoa totuuden vaikka toiset valehtelisi. Olen allergisoitunut neuroottiselle valehtelulle täysin.

 

[Dynamiitti]

Voihan valehteluun tietysti olla ihan vain silkkoja itsekkäitä ja pinnallisiakin syitä. Uskon kuitenkin että sellaiseen jatkuvaan valehteluun liittyy jollain tasolla jokin aiemmin koettu luottamuspula.

 

[Jässi]

Silloin kun asuin lapsuuden kotonani...

Normaalissa parisuhteessa ei tuollaista himoa kytätä toisen asioita edes tule. Ei ainakaan pitäisi. Olen itse nykyään melkeinpä liiankin rehellinen kaikessa kuin sortuisin valehtelemaan. Sain siitä kiintiöni täyteen joskus ja nyt haluan vain kohdata vaikeatkin ihmiset suoraan ja kertoa totuuden vaikka toiset valehtelisi. Olen allergisoitunut neuroottiselle valehtelulle täysin.

Kiitos. Luin postauksesi.

Ei minulla ole mitään annetavaa takaisin, mutta tässä oli jotain sellaista, minkä haluan huomioida. Tämänkaltaisista kokemuksista lukemisessa, joista paistaa läpi selviytyminen, tervejärkisyys, tasapainoon pääseminen ym., on aina oma erityislaatuinen viehätyksenä, jonka vuoksi tätä palstaa sattumapalojen toivossa aika ajoin silmäilen. Tässä oli yksi sellainen. Ihmistarinaa.

 

[vierailija]

 

[vierailija]

Sun elämä on mennyt ihan hukkaan