Millainen aikuinen kaverittomasta nuoresta lopulta kasvaa?

[sitten]

Millainen nuoresta sitten lopulta kasvaa, jos hänellä ei ole koskaan ollut kunnon kavereita? Kuvitellaan vaikka "Maija". Hän on aina koulussa yksin ja vapaa-ajallaan yksin. Koulun jälkeen hän istuu koneella tai lenkkeilee yksin. Kukaan ei hänelle soita eikä tekstaa. Hänen on vaikea ottaa muihin kontaktia ja hän ei uskalla puhua. Fyysinen ja psyykkinen läheisyys toisen ihmisen kanssa on hänestä vaivaannuttavaa. Hän vierastaa kaikkia muita paitsi äitiään. Hän on sosiaalisissa tilanteissa kömpelö ja varautunut. Se tekee hänestä myös kiukkuisen ja turhautuneen oloisen. Lisäksi hänellä on heikko itsetunto ja ulkonäköongelmia.

 

[fifiia]

Riippuu monesta asiasta. Onko äiti hallitseva, onko pakko muuttua kun äidin vaikutus loppuu. Toisaalta jos mitään tarvetta ei muutokseen ole miksi muuttuisi mihinkään.

 

["vieras"]

Täällä on yksi sellainen nuori. Minusta tuli oikein kelpo aikuinen. Itse asiassa parempi kuin "tavallisista" ihmisistä, joiden kummallista ja moraalitonta käytöstä en ymmärrä.

 

[Pesky Pixie]

No en ole kuten Maija, mutta mulla oli varsin vähän kavereita kouluaikana. Oli mulla koulussa aina joku 1-2 ihmistä, joiden kanssa saattoi olla, mutta vapaa-aikana en heidän kanssaan yleensä ollut. Lomat, illat tms. olin yksin. Oli huono itsetunto ja kuvittelin olevani ruma, mitä en kyllä oikeasti ollut. Mutta ihan tavallinen aikuinen musta on tullut. Mulla on mielestäni paljon kavereita ja ystäviä, en koskaan koe itseäni yksinäiseksi. Tutustun ihmisiin helposti jne.

 

[erakko]

Musta tuli syrjäytynyt ja velkaantunut myös. Vanhempieni kans ei olla tekemisissä, ne ei oo kiinnostuneita kuin omista asioistaan.

 

["mamma09"]

Meillä oli amiksessa sellainen tyttö samalla luokalla. Kelleen ei puhunut ellei siltä jotain kysynyt ja sitä jatkui 3vuotta. Meitä luokkalaisia jopa syytettiin tämän syrjimisestä kun me muut hengailtiin vapaallakin välillä yhdessä. Miten olla luokkakaveri ihmisen kanssa joka kääntää päänsä kun sille puhuu?

 

["vieras"]

miksi seurallisuus on jokin hyve? eikö saa olla erakko, omissaan, jos tahtoo? minusta saa. kunhan ei toisia vahingoita. seurallinen ihminen ei sitä paitsi aina osaa olla sosiaalinen, ujot usein osaavat.

 

[Arew]

Ihan hyvä aikuinen! Minusta ei toki koskaan muiden läheisyys tuntunut mitenkään vastenmieliseltä, olinpahan vain ujo ja arka.

 

["tuulia"]

No minusta tuli pelokas, syrjäänvetäytyvä ja jonkinlainen erakkoluonne. Huono itsetunto vaivaa, en ole saanut elämästä oikein kiinni. Toisaalta yksin oli aikaa pohdiskella asioita ja lukea paljon, joten tunnen itseni jotenkin syvällisemmäksi ja viisaammaksi kuin muut ihmiset.

 

["vesimeloni"]

Oma 16v poikani (lukiolainen) on aina ollut sellainen "kotihiiri". Kouluaikoina on ollut koulussa 1-2 parempaa kaveria, joiden kanssa on sillontällöin tavannut vapaa-ajalla. Nyt lukiossa tapaa kahta hyvää ystäväänsä n. kerran kuussa, kyseiset pojat opiskelee muualla. Lukiossa hänellä on muutama kaveri, eli ei ole siellä yksin, mutta ei niin läheisiä kavereita, että vapaa-ajalla olisivat yhdessä.
Illat ja viikonloput on aina viihtynyt kotosalla tai isovanhempien luona. Tässä välillä oli kausi, jolloin oli aina sulkeutunut huoneeseensa, sanoi vain että haluaa olla ja viihtyy itsekseen. Nykyään tulee mielellään muun perheen kanssa jutustelemaan ja tykkää jutella tosi "aikuismaisesti". On aina ollut vähän "pikkuvanha" ja "nörtti". Tyttöjä ei ole tapaillut ollenkaan, jota olen välillä pienesti huolissani miettinyt. En siis pelkää, että olisi homo (jos on, niin on), mutta mietin, onko normaalia, ettei tapaile tyttöjä? Joskus asiasta juteltiin, niin poika sanoi, ettei kiinnosta kaveerata tyttöjen kanssa, joilla on mielessä vain vaatteet ja meikit. Poikani on tosi syvällinen, aika vakava mielinenkin, joskin löytyy kyllä huumorintajuakin. Ehkäpä jonain päivänä löytää kaltaisensa tytön.
Tällä hetkellä poikaa kiinnostaa erityisesti opiskelu ja kitaransoitto, jota harrastaa itsekseen kotosalla.
Aika näyttää mitä pojasta tulee ja tuoko joskus miniäehdokkaita kotiin. Rakas on meille omanlaisenaan persoonana, veljensä (13v) on aivan täysin erilainen, enemmän "tyypillinen" nuori.