Millainen anoppi sinusta tulee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja <?>
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

<?>

Vieras
Kun nyt ja aina on ollut niin paljon keskustelua ym. anopeista ja yleensä siitä kuinka kamalia ne ovat niin oletteko ajatelleet millaisia teistä sitten tulee tai on jo tullut?
Itselläni on loistava anoppi, hänessä ei ole mitään valittamista ja oma äitinikin on aika harmiton anoppi miehelleni. Tietysti itse haluaisin olla reilu, auttavainen ja helposti lähestyttävä jos minusta joskus anoppi tulee mutta luonteeni tietäen voi piru helposti nostaa päätään eikä kukaan ole tarpeeksi hyvä juuri minun lapselleni ;)
Turhaahan näitä on vielä miettiä kun ei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan ja menee vielä hyvän aikaa(toivottavasti) ennenkuin vauvani ketään kotiin tositarkoituksella raahaa:)
Pitää varmaan kirjoittaa lupaukseni olla hyvä anoppi johonkin ylös ja antaa se sitten lapselleni niin hän voi tilanteen vaatiessa käyttää sitä minua vastaan jos "anoppi from hell" nostaa päätään. Itseasiassa saisin kirjoittaa vastaavia lappuja joka tarkoitukseen ja monelle niistä olisi varmaan jo nyt käyttöä!
 
No kaksi lapsistani on avoliitossa ja yksi seurustelee joten pientä tuntumaa jo on. Mielestäni olen ihan rento anoppi,yritän ainakin olla:whistle: Niin kauan kuin lapsiani kohdellaan hyvin ja asiat sujuvat niin kaikki on ok. Tosin avovävy on jo nähnyt että osaan olla myös toisenlainen mutta nyt on tuo vävykin ollut ihan mallikkaasti:D
 
Varmaan aika okkei. Mutta eihän ne kemiat aina kohtaa jonkun ihmisen kanssa mutta jos sitten tytär löytää mieleisensä ja yms asiat mallikkaasti, niin kissankynnet kyllä ei tule esille. Mutta varokoon se mies joka tytärtäni satuttaa niin..:stick:
 
No mä oon sellanen perusmukava tyyppi joten en usko että oon sitten joskus anoppinakaan mikään kammotus.Paitsi jos mun poikaa kohdellaan jotenkin huonosti..
Mulla itelläni on ainakin ihana anoppi jolle soittelen ihan muuten vaankin ja sinne on aina kiva mennä,niin toivoisin että itelläkin vois olla läheiset välit sitten miniän kanssa.
 
Mä olen varmaankin rento ja nuorekas anoppi, mutta jossain määrin tyrkytän myös omia tapojani. En kuitenkaan oo ihan idiootti siinä mielessä, et tajuan kyllä myös lopettaa kun huomaan miniän ärtyvän siitä. Se juttu mussa on ehkä parasta et kunnioitan muiden yksityisyyttä, en koskaan esim. tunkisi kylään puoliväkisin. Ja ymmärrän sanomattakin milloin ihmiset haluaa olla rauhassa.
 
olevani rento ja mukava. En puutu liikaa mut olen kiinnostunut kuulumisista :)


Oma anoppi alotti jankkaamaan jo viikolla30 et ennen la:ta syntyy, kohta syntyy pla pla plaa...
Ite synnyin jälkeen niinkuin muutkin siskoni ja tilanne epäkypsä, poika synty 41+
Jaksoi aina muistuttaa että jos tyttö tulee niin hänen äitinsä nimi pitäisi olla meidän lapsella... kuin myös jos poika tulee niin hänen isänsä nimi täytyy olla! o_0
Sitten totesi että jos nimi on hänestä ruma niin ristiäiset keskeytetään... :o

Kun kerroimme vauvauutiset ja pyysimme olemaan vielä hiljaa kun raskaus oli niin alussa... Mitä anoppi teki? Kerto heti puolelle kylää :( Luottamus meni

Vauvalla oli vatsavaivoja. Anopi taivasteli puhelimessa (luuli etten kuule) kuinka me huudatetaan vauvaa... :o
 
Ainakin tiedän millaista anoppia musta EI tule; en tunge kylään kysymättä sopiiko,en siirtele huonekalujen paikkoja tai järjestele astioita kaappiin eritavalla,en lupaa lapsenlapsille jotain jos vanhemmat on kieltäneet, en levittele lasteni perheitten asioita pitkin kyliä,en pakota lapsenlapsia käymään mummulassa, en pakkaudu joka helvetin joulu jonkun luo, en hauku lastenlasteni äitiä tyhmäksi jne. jne.
 
Tässä on jotenkin hauskaa et "olen kiva paitsi jos lastani kohdellaan huonosti", mut miten sen määrittelee.
Aika moni anoppi taitaa nähdä asian aina oman lapsensa kannalta hyvin, jolloin se lapsen puoliso on se joka kohtelee huonosti tai on hankala parisuhteessa ja sit anopit kokeekin olevansa oikeutettuja puuttumaan asioihin ja arvostelemaan lapsen puolisoa..

Itselläni on mukava anoppi, samanlainen haluaisin itse olla aika monessa asiassa. Ei puutu eikä tuputa apua mut on ilmaissut et jos tarvitaan apua niin sitä saa pyytää.
Ollaan tekemisissä aika paljon koska viihdymme yhdessä, molemminpuolinen kunnioitus toimii. Toki omat ongelmakohdat löytyy niinkuin useimmista ihmissuhteista mut niiden kanssa on kai opittu aika hyvin elämään.
Itse haluan anoppina olla tasapuolinen kaikille lapsille ja lapsenlapsille, puolisoista, lasten sukupuolesta ym riippumata, tämä on mun ehdoton ykkösasia siinä mitä itseltäni anoppina ja äitinä ja mummona haluan vaatia.
 
Ihan karsee anoppi, lempinimeksi tulee varmaan miniän painajainen. Puutun kaikkii asioihin, siirtelen heillä käydessä tavaroita paikasta toiseen ja mielellään käännän huonekalutkin eripaikoille. Pengon kaapit ja olen joka asiaan suunapäänä neuvomassa. Lapsenlapsille syötän joka välissä jotain herkkua ettei varmasti ruoka maistu ja sitten päivittelen miten vanhemmat syöttää semmosta moskaa lapsille ettei sitä söis koiranikaan :stick:
 
Uskoisin, ettei miniä ymmärrä minua kuitenkaan. Perustelen sillä, etten itse koskaan ymmärtänyt anoppiani - ennenkuin hän oli ihanteellisessa asennossa eli kylmänä avattuna ja pöydällä. Mutta silti: oliko sen ihan pakko soittaa joka ikinen viikko mun miehelle, ainoalle pojalleen. Sairasta. Mua ei koskaan edes mainittu puheluissa. Mummo oli anopille kauhistus ja hän vaati tulla kutsutuksi etunimeltä. Viime kuukausina vasta mummo alkoi olla mummo.
 

Yhteistyössä