Millainen elämäntilanne sinulla oli, kun sait kuulla odottavasi nykyistä lastasi/nykyisiä lapsiasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kaks ja puol
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kaks ja puol

Vieras
Oliko raskausuutinen sinulle tai miehellesi silloin shokki vai iloinen uutinen?

Onko ajatuksesi vielä nykyään samansuuntaisia kun katselet lastasi/lapsiasi?

Kun mä kuulin odottavani meidän nykyistä lasta, oltiin oltu vasta puol vuotta naimisissa. Raskaus tuli yllätyksenä, ns. vahinkoraskaus.

Mun mies järkyttyi uutisesta "että ei nyt vielä, ei tähän elämäntilanteeseen". Mutta kyllä hänkin sitten sopeutui uutiseen.

Mulle uutinen oli alusta asti iloinen uutinen.

Nyt kun katsoo tota meiän 5-vuotiasta vili vilperttiä, niin kyllä hän on niin rakas meille molemmille, eikä osattaisikaan ilman häntä enää elää.:)

Että vaikka silloin sattui vahinko, niin nyt kun ajattelee, niin näin tämän piti mennäkin.;)
 
Lapset ovat ollut toivottuja, parisuhteen aikana alkunsa saaneita. Osa on tullut nopeammin toisen jälkeen kun taas osaa on saanut toivoa kauemmin.

Tunteet eivät ole vuosien ja lastenkasvaessa muuttuneet, yhtä toivottuja kaikki edelleen.
 
Ensimmäistä alettiin yrittämään kun seurustelua oli takana 4kk. Yritystä ehti kertyä 7kk. Kovasti toivottu vaikka nopeasti päätös lapsesta tehtiinkin. Reipas eskarilainen nyt ja niin kovin rakas =)

Esikoisen syntymän jälkeen ei missään vaiheessa otettu ehkäisyä käyttöön. Keskenmenot -08 ja -10.
Vihdoin 2012 uusi plussa ja kuopus syntyi keväällä 2013.

Molemmat siis todella toivottuja ja tän kuopuksen yrityksen kanssa meinasi jo usko loppua!
Itku multa usein vielä pääsee, kun muistelee tuota yritysaikaa, niin monta pettymystä ja surua :(
 
otsikko kysymykseen vastaus: olin juuri valmistunut enkä saanut alan töitä eli olin työtön ekan kohdalla ja hoitovapaalla toisen kohdalla. ikäero 1v9kk. Mies sai töitä lasten syntymän välillä ja muutettiin toiselle paikkakunnalle kunnes sairastui eikä pystynyt enää töihin. Joten taloudellisesti tilanteet olivat huonot mutta kaikesta selviää.

molemmat toivottuja vaikka tulivatkin nopsaan.
 
Olimme olleet lähes päivälleen vuoden naimisissa, ja paria kuukautta aikaisemmin olimme jättäneet ehkäisyn pois. Molemmat olimme ja olemme vakituisessa työssä ja juuri muuttaneet isompaan omakotitaloon. Ajatuksena oli lähinnä, että tulee jos on tullakseen, mikään "kiire" meillä ei ollut :) Mutta meillä kävi hyvä tuuri ja keväällä saadaan pieni nyytti syliin, mikäli kaikki menee kuten pitäisi :heart:
 
Meillä kaikki 3 lasta ovat olleet erittäin toivottuja ja odotettuja. Esikoisen yritys alkoi, kun seurustelua oli takana sellaiset 3 vuotta. Myös taloudellisesti hyvin vakaa tilanne.
 
Eka annettiin puolittain pyytämättä ja yllättäen kun oltiin seurusteltu vasta aika vähän aikaa (yli vuoden kuitenkin kun tulin raskaaksi). Oltiin SUPERonnellisia odotuksesta ja vauvasta. Kakkosen odotusuutinen oli mulle erittäin ihana ja toivottu, miestä jännitti enemmän tulevaisuus kahden pienen kanssa. Tämä kolmonen lähti ekasta kierrosta muutamien vuosien tauon jälkeen, ja taas ollaan oltu TOSI onnellisia. Tää kolmonen on ainoa lapsi joka on tehty pelkästä rakkaudesta ja lapsenkaipuusta. :heart:
 
Tämä 7. jota nyt odotan, on niin odotettu kuin olla voi. Niin kiitollisuutta ja rakkautta täynnä olen päivittäin. Koen ihmeellisenä se että meille on näinkin monta rakasta annettu. Tämä on ehdottomasti se viimeinen ja tästä nautitaan täysillä. Keväällä syntyy siis. Kaikkien muidenkin lasten odotus on ollut toivottua, mutta tässä on jotain aivan erityistä :)
 
Toivottu plussa esikoisesta tuli raskaustestiin puolitoista viikkoa häiden jälkeen. Ennen häitä oltiin päätetty, että lapsia saa tulla jos on tullakseen ja ensimmäisestä kierrosta tärppäs. Elämäntilanne pääpiirteissään; yhdessä oltu 8-vuotta, vuokralla kaksiossa, kummallakin koulut käyty, kummallakin määräaikaisia töitä ja oma asunto etsinnässä, joka löytyikin sitten vauvan täyttäessä 5kk.

Tämä toinen toivottu plussa tuli myös ensimmäisellä yrityksellä. Naimisissa oltu nyt kolme vuotta, yhdessä oltu reilu 11-vuotta, esikoinen uuden plussan aikaan reilu kolmevuotias. Päätettiin, että olisi mukavaa saada toinen lapsi. Elämäntilanne pääpiirteissään; Talous kunnossa, oma (tai no pankinhan se on käytännössä, kun lainarahalla ostettu :D) hyvänkokoinen asunto, pientä pintaremonttia tehdään, esikoinen ihana, helppo ja reipas vesseli, minulla vakinainen työ ja miehellä määräaikaisia töitä riittänyt.

Eli pääpiirteittäin plussat ja odotukset alkaneet silloin kun on toivottu ja elämäntilanne on ollut muutenkin opiskeluiden jälkeen ihan mukava.
 
raskaaksi tulin yhteisestä päätöksestä että ihan jätettiin ehkäisy pois yms. ylläri ehkä oli se että heti ekasta kierrosta tärppäs, nyt kun katselen 15kk tytsyä niin en poiskaan vaihtaisi silti tiiän että ehkä olisi ollut fiksua odottaa lasta viellä parivuotta
 
Ehkäsy jätettiin hääyönä pois, joten kovin ovat toivottuja kaikki lapset. Meillä yhdet kaksoset ja se kieltämättä yllätti, joskin olin jo vaistonnut asianlaidan. Kaikkia rakastamme ja mies yllätti viime viikolla sanomalla, että vois kai noita vielä yksi enemmän olla.
 
Ihan sunniteltu. Uusi koti valmiina ja talous kunnossa. Oltiin oltu naimisissa 3 vuotta ja yhdessaä 9 vuotta. Oltiin sisarusparvien viimeiset lasten saajat jotenka lapsen tuomat muutokset eivät yllättäneet.
 
Silloinen elämäntilanne oli hyvä. Molemmilla työpaikat ja muutenkin kaikki kunnossa. Nyt kun lapsi on melkein vuoden niin olemme molemmat työttömiä ja parisuhde natisee liitoksistaan. Melkoista taistelua on tämän hetkinen elo. Lasta en tosin kadu pätkääkään!!
 

Yhteistyössä