K
"karita"
Vieras
Meillä lapsella leukemia, ja äitini jaksaa vaan syyllistää minua kotona tekemättömistä töistä, työttömänä olemisestani etten hae uutta paikkaa tarpeeksi aktiivisesti, moittii aiemmin elämässäni tekeiäni valintoja, syyllistää minua nykyisestä tilanteesta tyyliin itsepähän lapsesi teit jne jne...
Hän ei ole kertaakaan toivottanut jaksamista, voimia, ei yhtään myötätunnon elettäkään. Lapsen nähdessäänkin on tälle vain töykeä
Ebn voi ymmärtää, miten ihminen voi olla tuollainen, ei auta vaikka hänelle sanoo että hän tuottaa pahaa mieltä meille, hän ihmettelee ai miten niin ja kieltää täysin näin olevan, ja seuraavalla kerralla on taas samanlainen ... Hänen kanssaan on veikea kommunikoidakin, kun hänelle puhuu hän ei vastaa vaan on hiljaa, ja aloittaa hetken päästä puhumaan vaikkapa edellisen päivän tv-ohjelmmista..
onko hänellä mielen sairaus vai onko hän vain ilkeä?
Hän ei ole kertaakaan toivottanut jaksamista, voimia, ei yhtään myötätunnon elettäkään. Lapsen nähdessäänkin on tälle vain töykeä
Ebn voi ymmärtää, miten ihminen voi olla tuollainen, ei auta vaikka hänelle sanoo että hän tuottaa pahaa mieltä meille, hän ihmettelee ai miten niin ja kieltää täysin näin olevan, ja seuraavalla kerralla on taas samanlainen ... Hänen kanssaan on veikea kommunikoidakin, kun hänelle puhuu hän ei vastaa vaan on hiljaa, ja aloittaa hetken päästä puhumaan vaikkapa edellisen päivän tv-ohjelmmista..
onko hänellä mielen sairaus vai onko hän vain ilkeä?