Entinen ystäväni oli narsisti.
Ensitapaamisesta lähtien tunsin, ettei kaikki ole kohdillaan, mutta oma luonteeni oli helppo kohde.
Työpaikalla aiheutti riitoja ja rikkoi hyvän yhteishengen. Onnistui pomon miellyttämisessä ja sai vakityöpaikan, ohi muiden ammattitaitoisten työntekijöiden.
Aluksi hyvin miellyttävä, utelias, jatkuvaa yhteydenpitoa ja yhdessäoloa. Kaikki tämä nosti itsetuntoani ja tunsin olevani tärkeä, korvaamaton ystävä.
Vei kaiken vapaa-aikani, käytti suhteitani ja taitojani hyväksi. Lähdin tähän kaikkeen miellyttääkseni häntä. Jos asiat eivät menneet hänen mieltymysten mukaan, sai kaikki ympärillä olevat tuntea sen nahoissaan, jopa hänen lapsensa.
Hän halusi aiheuttaa ystävien kesken riitoja ja seurasi sivusta lisäten bensaa liekkeihin. Lopuksi hallitsi jokaista ja marionettinuket meni hänen pillinsä mukaan. Minä olin yksi heistä, mutta sitten jotenkin kuppi meni nurin hänen puoleltaan ja ystävyys loppui. Samalla menetin muut ystävät.
Syynä saattoi olla se, että en enää lähtenyt mukaan hänen taisteluihinsa ja maailman valloituksiin. Jätin vastaamatta puheluihin ja viesteihin, koska olin henkisesti väsynyt.
Oma elämäni ja perheeni jäi toissijaiseksi. Elin hänelle ja kaikki tekemiseni, ajatukseni pyöri hänen napansa ympärillä.
Jäin lopulta yksin ilman hyviä ystäviä ja olo oli niin tyhjä. Perheeni kärsi, mutta onneksi mieheni on edelleen vierelläni ja lapseni on elämäni valo. Kavereita löytyy joitakin, mutta todelliset ystävät menetin.
Narsisti kannattaa kiertää kaukaa, jos on ns. heikko luonne. Mutta näin itsekin oppineena pärjään narsistisen ihmisen seurassa. En anna itsestäni mitään, mihin tarttua ja pidän välit asiallisina tilanteen vaatimalla tavalla esim. töissä. Narsisti kerjää myötätuntoa, huomiota ja elää toisten kurjuudesta.
Huomiotta jättäminen ja oman hyvänolon esille tuominen on parasta myrkkyä narsistille. Terveellisin ja järkevin tapa kuitenkin on karttaa narsistia.
