Millainen koulumuoto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Uneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Uneton

Aktiivinen jäsen
12.07.2004
1 225
0
36
Minulla on 6v 6kk ikäinen poika. Loppuvuodesta -06 diagnosoitiin dysfasia gradus moderata sekä tarkkaavuushäiriö. Silloisten psykologin tutkimusten mukaan huomattavasti kehityksestä jäljessä, ero kielelellisen ja näönvaraisen välillä oli huomattava. Nyt huhtikuussa tehty uudet testi ja ero kielellisen ja näönvaraisen välillä kapeahko. Kielellinen suoriutuminen parhaimmillaa normaalivariaatiolla... Poika osaa suullisia laskutehtäviä, tunnistaa kaikki kirjaimet,kirjoittaa itse paljon, tunnistaa kaikki kirjaimet, lukee (hahmottaa) helppoja sanoja, plus ja miinus laskut tosi hyvin hanskassa. Aivan mahdottoman fiksu poika, kun vain "viitsii"
Koulupalaverissa minut jyrättiin täysin, enpä ole ikinä tuntenut itseäni niin huonoksi vanhemmaksi, en ajattele lapseni parasta, sellainen tuntuma jäi... Lapsi on kuulemma mukautetun tasoinen.
Itse en allekirjoita tuota dysfasiaa vielä tämän lapsen kohdalla, haluaisin antaa hänelle vielä vuoden aikaa kehittyä, koska minulla on vahva tunne, että hän kykenee normaaliin perusopetukseen, tämä tarkkaavuus asia vain pitäis jotenkin saada hallintaan.... Minulla on vanhemmalla pojalla dysfasia (5 lasta kaikkiaan)ja on erityiskoulussa pienluokalla, se on oikea paikka hänelle. Minusta jotenkin tuntuu, että diagnosi tuli aikas paljon helpommin veljen ansiosta.
Poika on loppuvuodesta syntynyt... Jonkinlaista tukea ja kokemuksia täältä yritän "metsästää", nämä valvotut yöt alkaa aikaslailla painaa. Henkilökohtainen avustaja on alkuvuodet ehdottoman tärkeä ja sen ymmärrän, että ilman sitä ei koulu lähde sujumaan.
Kannattaako taistella näitä tuulimyllyjä vastaan, vai pitäisikö vain luovuttaa?

 
Tee niin, kuin oikeaksi koet!

Meillä tarkkaavaisuushäiriöiset lapsemme käyvät pientä steinerkoulua, neuropsykologin nukaan kumpikaan tähän mennessä tutkituista ei tulisi ikinä pärjäämään normaalissa peruskoululuokassa. Nyt emme tarvitse avustajaa tai lääkitystä. Yläluokilla arvioidaan tilannetta uudestaan.

Tämän pohjalta väittäisin, että vanhemman tuntuma ja arviointi on yleensä oikea.
 
Me asutaan pienellä paikkakunnalla ja tulevalla ekaluokalla olisi 9-10 oppilasta.
Neuropsykologille soitin eilen vielä uudelleen ja sanoi, että peruskapasiteettia löytyy ja itse suosittelisi normaali opetusta pienessä ryhmässä, täälä meidän paikkakunnalla ei vain sellaisia ole. Mietitty myös eskarin uusintaa, mutta tulevassa eskari ryhmässä olisi lähes 20 oppilasta... Voi hitsi tämä voi olla vaikeaa..... Tuon palaverin jälkeen vain alkoi jo epäilemään itseäänkin :kieh: \|O
Saas nähdä... huomenna vielä jatkan aiheesta puheterapeutin kanssa. Päätöksiäkin kun pitäisi jo pian alkaa tehdä.
Tänään tuli iloinen eskari koulusta lappujen kanssa joissa luki: tervetuloa kouluun, tavataan syksyllä, olivat olleet tutustumassa ekaluokkaan.. Aivan hekumoissaan poika oli, ope on kiva jne...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 16:55 Uneton kirjoitti:
ja itse suosittelisi normaali opetusta pienessä ryhmässä, täälä meidän paikkakunnalla ei vain sellaisia ole.
Mikä on pieni ryhmä, jos 9-10 ei ole sellainen :o Monesti ekaluokalla on yli 20 oppilasta. Onko mahdollista kokeilla sitä normaalia ekaluokkaa ja sen sujumista? Ei kannata sulkea muitakaan ovia ja kokeilla niitä, jos se koulu ei lähde sujumaan puolin tai toisin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 20:59 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 16:55 Uneton kirjoitti:
ja itse suosittelisi normaali opetusta pienessä ryhmässä, täälä meidän paikkakunnalla ei vain sellaisia ole.
Mikä on pieni ryhmä, jos 9-10 ei ole sellainen :o Monesti ekaluokalla on yli 20 oppilasta. Onko mahdollista kokeilla sitä normaalia ekaluokkaa ja sen sujumista? Ei kannata sulkea muitakaan ovia ja kokeilla niitä, jos se koulu ei lähde sujumaan puolin tai toisin.


Niinpä! Kyllä me varmaan kallistutaankin(ehkä ja ehkä ei) ekaluokkaan... Puheterapeutin kanssa on nyt pitkät keskustelut tehty ja monitahoinen asia on, mutta ei aivan mahdottomana pitänyt selviytymistä, mutta riski on olemassa... Mietitty, että jos vaikka vuoden päästä tarkistais tilannetta, koulun vaihto tai tuplaus taitojen mukaan....
 
kertomasi perusteella itse ainakin kokeilisin tavallista perusopetusta. poikasi on taidoiltaan niin hyvä.
oma lapseni on 3v. ja hänellä on tarkkaamattomuutta. se vaikuttaa kielellisiin taitoihin, jos ei oikein jaksa kuunnella.
säännöllinen elämä, vähän makeisia, paljon ulkoilua, kunnon yöunet.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 11:39 Uneton kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 20:59 vieras kirjoitti:
Ei kannata sulkea muitakaan ovia ja kokeilla niitä, jos se koulu ei lähde sujumaan puolin tai toisin.

Niinpä! Kyllä me varmaan kallistutaankin(ehkä ja ehkä ei) ekaluokkaan... Puheterapeutin kanssa on nyt pitkät keskustelut tehty ja monitahoinen asia on, mutta ei aivan mahdottomana pitänyt selviytymistä, mutta riski on olemassa... Mietitty, että jos vaikka vuoden päästä tarkistais tilannetta, koulun vaihto tai tuplaus taitojen mukaan....
Selvitä, onko mahdollisuuksia vaihtaa paikasta toiseen vaikka sen kouluvuoden aikana, jos rupeaa takkuamaan pahastikin. Oma erityislapseni ei ole vielä kouluikäinen, mutta kouluikäiseni koulussa ja luokassakin on ollut muutama erityislapsi ja sen perusteella olen sitä mieltä, että joskus on hyvä tehdä ratkuisuja joskus nopeastikin. Toisaalta jos lapsi ei viihdy, eikä tunnu pärjäävänsä, voi olla hyvä lopettaa kokeilu ennen vuoden pakkopullaa. Toisaalta myös, jos lapsi rupeaa syömään koko muun luokan resursseja liikaa häiriköimisellään, häiriöiden selvittämisellä jne voi olla syytä harkita siirtymistä muualle, eikä jääräpäisesti pitää siellä koulussa, jolloin kaikki kärsivät, kun yhden takia tärväytyy aina puolet koulutunnista.

Eli mahdollisimman monta takaovea auki ja onnea kokeiluun, mihin tahansa sitten päädyttekin. Nämä ovat niin monitahoisia juttuja, mutta kannattaa ottaa kokonaisuus huomioon puolin kuin toisin.
 
Voi olla jo myöhäistä vastata sulle, mutta minun koululaiseni luokassa on 16 oppilasta ja heistä moni on erityislapsi. Tietenkään en tiedä heidän diagnoosejaan/vaikeuksia. Mutta tämä on juuri ns. pienryhmä.
Jos pääsette 10 oppilaan luokkaan, uskoisin lapsen olevan oikeassa paikassa.
Itse haastattelen usein koululaistani, joko kaikki osaavat viitata, keskittyä, tavata, lukea, laskea yms. ja vastauksena vielä toukokuussa kaikki eivät lukeneet ekaluokkalaisista. He kehittyvät vielä aika lailla eritahtiin.
Se miksi kyselen, toinen lapsistani menee syksyllä eskariin ja pian myös kouluun ja meilläkin on koulumuodon mietintä edessä. Hahmottelen mielessäni millaisia valmiuksia lapsellani tulisi olla kouluun mennessä, mitä häneltä puuttuu ja mitkä ovat vaatimukset ekoilla luokilla.
 
Heipsan!
Nyt on sittten päätös tehty ja ekaluokalle lähikouluun pojan tie vie. Täytyy nyt vain tarkasti seurata, miten lähtee sujumaan ja sitten pitää siirto tehdä, mikäli on täysin epätoivoista touhu sielä... Nyt on taas hypähtänyt pojan osaaminen aivan uskomattomasti... "lukee" vanhempien tenavien ekaluokan kirjoista tavuja.. esim ai, as, neu, sii , kuin vettä vaan ja helpompia sanoja osaa jo hahmottaa "änkyttäessään" (ei meinaa tämä äiti tottua tuohon nykyajan lukemaan oppimisen ähkymis tyyliin :)) Eritoten tuo kiinnostus lukemiseen on harpannut ainakin hurjasti. Suolet solmussa, mutta kuitenkin helpottuneena kun päätös on tehty.. Ehkä hitusen vähemmän uneton...
Kiitoksia kaikille vastanneille!!!!
 

Yhteistyössä