Minulla on 6v 6kk ikäinen poika. Loppuvuodesta -06 diagnosoitiin dysfasia gradus moderata sekä tarkkaavuushäiriö. Silloisten psykologin tutkimusten mukaan huomattavasti kehityksestä jäljessä, ero kielelellisen ja näönvaraisen välillä oli huomattava. Nyt huhtikuussa tehty uudet testi ja ero kielellisen ja näönvaraisen välillä kapeahko. Kielellinen suoriutuminen parhaimmillaa normaalivariaatiolla... Poika osaa suullisia laskutehtäviä, tunnistaa kaikki kirjaimet,kirjoittaa itse paljon, tunnistaa kaikki kirjaimet, lukee (hahmottaa) helppoja sanoja, plus ja miinus laskut tosi hyvin hanskassa. Aivan mahdottoman fiksu poika, kun vain "viitsii"
Koulupalaverissa minut jyrättiin täysin, enpä ole ikinä tuntenut itseäni niin huonoksi vanhemmaksi, en ajattele lapseni parasta, sellainen tuntuma jäi... Lapsi on kuulemma mukautetun tasoinen.
Itse en allekirjoita tuota dysfasiaa vielä tämän lapsen kohdalla, haluaisin antaa hänelle vielä vuoden aikaa kehittyä, koska minulla on vahva tunne, että hän kykenee normaaliin perusopetukseen, tämä tarkkaavuus asia vain pitäis jotenkin saada hallintaan.... Minulla on vanhemmalla pojalla dysfasia (5 lasta kaikkiaan)ja on erityiskoulussa pienluokalla, se on oikea paikka hänelle. Minusta jotenkin tuntuu, että diagnosi tuli aikas paljon helpommin veljen ansiosta.
Poika on loppuvuodesta syntynyt... Jonkinlaista tukea ja kokemuksia täältä yritän "metsästää", nämä valvotut yöt alkaa aikaslailla painaa. Henkilökohtainen avustaja on alkuvuodet ehdottoman tärkeä ja sen ymmärrän, että ilman sitä ei koulu lähde sujumaan.
Kannattaako taistella näitä tuulimyllyjä vastaan, vai pitäisikö vain luovuttaa?
Koulupalaverissa minut jyrättiin täysin, enpä ole ikinä tuntenut itseäni niin huonoksi vanhemmaksi, en ajattele lapseni parasta, sellainen tuntuma jäi... Lapsi on kuulemma mukautetun tasoinen.
Itse en allekirjoita tuota dysfasiaa vielä tämän lapsen kohdalla, haluaisin antaa hänelle vielä vuoden aikaa kehittyä, koska minulla on vahva tunne, että hän kykenee normaaliin perusopetukseen, tämä tarkkaavuus asia vain pitäis jotenkin saada hallintaan.... Minulla on vanhemmalla pojalla dysfasia (5 lasta kaikkiaan)ja on erityiskoulussa pienluokalla, se on oikea paikka hänelle. Minusta jotenkin tuntuu, että diagnosi tuli aikas paljon helpommin veljen ansiosta.
Poika on loppuvuodesta syntynyt... Jonkinlaista tukea ja kokemuksia täältä yritän "metsästää", nämä valvotut yöt alkaa aikaslailla painaa. Henkilökohtainen avustaja on alkuvuodet ehdottoman tärkeä ja sen ymmärrän, että ilman sitä ei koulu lähde sujumaan.
Kannattaako taistella näitä tuulimyllyjä vastaan, vai pitäisikö vain luovuttaa?