Hae Anna.fi-sivustolta

Millainen on hyvä kummi?

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä Minna, 31.08.2011.

  1. Minna Vierailija

    Mitä te vanhemmat odotatte lastenne kummeilta? Millainen on mielestänne hyvä kummi?

    Mietin tällaista, kun olen vuosikausia toiminut lahja-automaattina. Tämä ei ollut se asia, jota itse odotin, kun minua kummiksi pyydettiin.
     
  2. JohannaK Vierailija

    Minä en ole vanhempi, mutta niiden kahden kummilapsen kanssa, jotka minulla onnellisesti on, pyrin touhuamaan mahdollisimman paljon ja olen matkustanutkin vanhemman kanssa monena vuotena esim. hiihtolomareissulle (on saman ikäinen kuin pikkuveljeni, siinähän ne molemmat menevät). Lapsenvahtina toiminen on kivaa, kun itsellä ei ole lapsia ja kuitenkin 'leikityttää'.

    Kaikkein suurin asia on varmasti se, että ne kummilapset oppisivat luottamaan kummiinsa ja puhumaan tälle vaikeistakin asioista. Muistan, kun kummipoika oli 10-vuotias: sukumme Grande Dame eli rakas mummumme kuoli. Poika jutteli surustaan minun kanssani - enpä tiedä, olisiko jutellut vanhempiensa kanssa.

    Vieläkin reissuillani muistan poikia: tuo pikkujuttu olisi kiva tuoda muistoksi jo aikuiselle pojalle ja tuo pikkujuttu pienelle pojalle. En koe olevani lahja-automaatti. Ehkä sinulla on liikaa kummilapsia tai liian etäiset välit heihin?

    **

    Eräät ihmiset olivat kummeja toistensa lapsille. Olivat sopineet, ettei edes lahjoja vaihdeta tms. Lapset eivät siis koskaan tulleet millään tavalla tutuiksi kummiensa kanssa. Lapsi kommentoikin monesti , että hänellä on "huono kummi". Mitäpä tuohon lisäämään? Minusta typeryyttä vanhemmilta valita sellaiset kummit ja aikuiselta suostua kummiksi, jos ei halua täyttää sitä kummin paikkaa omasta halusta.
     
  3. Kummitäti Vierailija

    Jokaisella on tietysti omat odotukset ja ajatukset, millainen hyvä kummi on. Näkemykset saattavat myös muuttua matkan varrella. Itse toivon, että lasteni ja heidän kummiensa välillä olisi jonkinlaista yhteydenpitoa, kuten on ollutkin. Tämä on tietysti meistä vanhemmista paljolti kiinni. Lahjat eivät näin aikuisen näkökulmasta ole niin tärkeitä, mutta toki pieni lapsi aina ilahtuu konkreettisesta muistamisesta, oli se sitten lahja, kortti tai vaikka puhelu/viesti. Toivottavasti yhteydenpito kummeihin säilyy.

    Itse koen olevani aika huono kummi. Minulla on mieheni kanssa kaksi yhteistä kummilasta, joita huomioimme siis lähinnä syntymäpäivinä. Tämäkin on lasten vanhempien aktiivisuudesta kiinni, kun jaksavat kutsua aina syntymäpäiväkakuille. Silloin viemme pienen lahjan ja on mahdollisuus kysellä kummilapsen kuulumisia ja jutustella. Pienemmän kummilapsen perheen kanssa teemme joskus yhteisiä matkoja. Tämä on minusta kiva tapa.

    Olisi varmasti hyvä keskustella kummiudesta ja siitä, mitkä kummankin puolen odotukset sen suhteen ovat siinä vaiheessa, kun kummiksi pyydetään.
     
  4. Jellyjee Vierailija

    Oman lapseni kummeilta en kovin ihmeellisiä odota: jonkinlaista yhteydenpitoa ja kiinnostusta lapsen asioihin, ja onhan se tosi mukavaa, kun muistavat synttärinä ja jouluna. En odota tai oleta, että toimisivat lapsenvahteina, ottaisivat lasta yökylään, veisivät matkoilla, tulisivat seuraamaan joulujuhlia tms, mutta kivaahan se tietenkin on, jos tahtovat ja ehtivät noin aktiivisesti osallistua joskus.

    Itse poden vähän huonoa omaatuntoa omasta kummitädin roolistani. Minulla on kolme kummilasta: kaksi teini-ikäistä ja yksi leikki-ikäinen. Olen yrittänyt muistaa lapsia jouluna ja synttäreinä, mutta myönnettävä on etten aina ole muistanut, enkä muutenkaan kovin aktiivisesti pitänyt yhteyttä. Kahta kummilastani tapaankin säännöllisesti ja luontevasti, kun ovat samaa sukua, mutta toinen teineistä on lapsuudenystäväni lapsi, emmekä ole oikeastaan enää kymmeneen vuoteen olleet juurikaan tekemisissä. Elämä vain vie niin eri suuntiin sekä maantieteellisesti että henkisesti. En ole ollut surkeista surkein kummi, mutta varmasti parempikin voisin olla.
     
  5. Se huono kummi Vierailija


    Kummiuduin omasta halustani kauan aikaa sitten (entisen) mieheni kanssa.
    Entinen = erottiin.
    Aina kummivanhempiani nähdessä minulta, tuolloin rikkiytyneeltä ihmiseltä, kyseltiin ex-mieheni elämästä jne. Lisäksi aina kun tapasin kummivanhempia, äiti puhui vain lapsistaan. En osannut sanoa mitään, itkin samalla sisäänpäin omaa lapsettomuuttani. Minusta ei ollut kuin vihjailemaan siitä.
    Yritin viedä juttua muille urille mutta turhaan. Tuli vaihe jolloin lakkasin (kuten myös exäni) muistamasta kummilastamme. En ole siitä ylpeä... Oikeastaan ihmettelen miksi lapsen vanhemmat pyysivät meidät kummeiksi niin hataralla pohjalla; emme olleet mitään sydänystäviä vuosien takaa tms. Syy ei suinkaan ole heidän, silti ajatuksia tulee.
    Kummius - onko se vanha kirkollinen tapa? Miksei voi "ottaa lapsikseen" niitä, jotka tulevat elämässä läheisiksi, tavalla tai toisella. Ei lapsen tarvitse olla omaa sukua tai lukua. Kunhan välillä on yhteys.
     
  6. imho Vierailija

    Mielestäni kummin tärkein tehtävä olisi olla lapsen elämässä se "kaveriaikuinen" (ehkä silloin vanhempien ei tarvitsisi olla, vaan voisivat keskittyä vanhemmuuteen? ;) eli antaa aikaansa lapselle. Varsinkin nykyään kun isovanhemmat saattavat asua kaukana tai olla liian vanhoja aktiiviseen "mummoiluun" tms, on kummin rooli entistä tärkeämpi.

    Tämän vuoksi ei tulisikaan valita kummiksi automaattisesti sitä omaa parasta kaveriaan, vaan miettiä asia nimeomaan lapsen kannalta: sellainen ystävä tai sukulainen, joka todella viihtyy lasten seurassa (myös muiden kuin omiensa) ja jolta todennäköisesti riittää aikaa ja viitseliäisyyttä olla oikeasti läsnä kummilapselle - ei tietenkään jatkuvasti eikä yli oman jaksamisen eikä myöskään "vastuuvelvollisena", mutta kuitenkin säännöllisesti ja aidosti, mielellään.
     
  7. Kehno olen Vierailija

    Oma kummiuteni tuli yllätyksenä. Olin vasta rippikoulusta päässyt 15 vuotias ja sain kastetilaisuudessa kuulla, että olen kummi. Äitini sanoi, jotta vaikka sinä olet merkitty kummiksi, minä hoidan sen tehtävän. Niin se menikin. Itse muutin parikymppisenä kauaksi ja sain omia lapsia, joten yhteydenpito kummilapsiperheeseen jäi muutoinkin hyvin vähäiseksi. Äitini sen sijaan oli veljensä perheessä aina se luotettu ihminen, jonka puoleen kääntyi niin lapset kuin vanhemmatkin.

    Omille lapsilleni valitsin kumit perheen piiristä. Siskoni on kanssani läheinen, niin myös lasteni kanssa. Isänsä veli, joka on toinen kummeista, ei ole ollut koskaan kiinnostunut veljensä lapsista.

    Emme ole erikseen ajatelleet, jotta koska on kummi, pitää lahjoa ja muistaa siksi. Olemme sukulaisina olleet läheisiä kaikkien sisarusteni lasten ja vanhempien kanssa. Kummius on tullut hoidettua siinä samalla. Lapsemme ovat tukeutuneet täteihinsä ja enoonsa, kun on tehnyt mieli puhua asioista, joista ei oman vanhemman kanssa syystä tai toisesta ole osannut puhua.

    Mielestäni läheinen sukulaisuussuhde on luonnollinen kummin valintaperuste. Silloin se hoituu niinkuin on tarkoitettu. Kummiushan on kristillinen tehtävä, auttaa lasta turvallisesti kasvamaan aikuiseksi. Se ei tarkoita lahjomisia tms. vaan sitä, että on luotettava aikuinen, jonka puoleen voi kääntyä, kun asiat askarruttavat tai joka ohjaa keskusteluin tarvittaessa.

    Materia ja vanhempien pyytämät palvelukset ym. sen sellainen ei koske kummin tehtävää.
     
  8. rrrrr Vierailija

    Mielestäni kummin velvollisuus ei ole yksin pitää yhteyttä kummilapseen/vanhempiin. Vaan yhteydenpito tulee olla molemminpuolista. Kummilapsi voi muistaa myös kummia esim. jouluna.
     
  9. 4:n äiti, ei kirj Vierailija

    Kun me olemme pyytäneet lapsillemme kummiksi, olemme kertoneet tuolle kys henkilölle, että toivomme hänen pysyvän tärkeänä ja läheisenä osana sekä meidän vanhempien että kummilapsensa elämässä. Emme toivo lahjoja, vaan yhteisen elämänpolun jakamista. Meille ei ole tärkeää uskonnollinen eikä moraalinen kasvatus - niistä ateisteina huolehdimme itse.
    Varsinkin moraaliseen kasvatukseen saa kyllä osallistua, me kun olemme valinneet oiekudenmukaiset ja elämää arvostavat kummit lapsillemme.


    Lapsemme muistavat kummejaan, vähintään jouluisin mutta muutenkin. Tarpeeksi isoiksi kasvaneina saavat auttaa tarvittaessa, esim nurmikonleikkuuta ja tiskaamista on poikani tehnyt omille & pikkusisarustensa kummeille. Jos kummit matkustavat taikka käyvät rannalla kanssamme tai piipahtavat kylässä, olemme varsin onnellisia. Jokaiselle lapsellemme ovat omat kummit tärkeitä ja arvokkaita.

    Läheisyys ja luotettavuus ovat tärkeitä asioita.

    Onko sinua ap todellakin pidetty lahja-automaattina, vai tuntuuko sinusta vain siltä jos suhteet eivät ole kummilapsesi vanhempien kanssa säilyneet läheisinä?
     
  10. väljähtynyttä Vierailija

    Minulla on neljä kummilasta, joista yhteen en ole missään tekemisissä ja yhteen olen väkipakosta kun äitinsä pommittaa viesteillä jne.

    Kahteen muuhun on jonkinlainen suhde, mutta väkipakolla ostan jotakin eikä nekään kersat oikeasti minua kiinnosta.

    Niihin joihin yhteys on käytännössä nolla on alkujaan ollut kummiussuhde exäni kautta eikä minua kiinnosta olla tavallaan hänen elämässään kantona. Kummilapsihan näkee sen omasta vinkkelistään, minä omastani. Paska juttu.

    Ne väkipakolla punnerrettavat... Olisivat tunkemassa kylään ja aina pitäisi olla järjestämässä jotakin. Eikö ne vanhemmatkaan voi kasvattaa pentujaan tyytymään vähempään?? En todellakaan aio heitä roikottaa mukana ulkomailla tai vastaavaa. HALOO!

    Kummiksi on pakko lähteä kun kysytään, muuten tulee välirikko.
     
  11. Hyvä havainto Vierailija

    Edellisessä viestissä onkin tosi mielenkiintoinen havainto: Miten toimia silloin, jos kummilapset ovat tulleet elämään puolison kautta ja sitten siitä puolisosta tuleekin ex? Täytyykö silti pitää yhteyttä kummilapsiin, jotka kuuluvat esim. ex-puolison sukuun tai ystäväpiiriin? Ei ollenkaan helppo tilanne, mutta nykyään varmasti todella yleinen!

    Jeesustelijat varmaan vastaa tähänkin, että totta kai täytyy pitää yhteyttä ja eihän se lapsi ole eroon syyllinen ja kummius on ikiaikainen tehtävä jne jne. Mun elämässä kokemus on kuitenkin osoittanut, että eron sattuessa on kyllä kaikille osapuolille helpompi, jos ex-puolisot hoitavat vastaisuudessa ne oman sukunsa kummilapset, eivät muuta. Tosi kiusallisia tilanteita tänäkin kesänä koettiin, kun esim. veljeni ex-vaimo (ovat todella huonoissa väleissä nykyään) puoliväkisin ja velvollisuudesta tunki ex-miehensä siskon pojan rippijuhliin tänä kesänä. Ei kai sitä kummitätiä voi kieltää tulemasta, mutta eipä häntä kukaan siellä olisi kyllä kaivannutkaan...
     
  12. en tajua vielä Vierailija

    Vanha ketju mutta mitäpä siitä!
    Kun lapsi kastetaan seurakunnan yhteyteen, kummin tehtävä on lapsen hengellinen kasvatus.
    Mutta jos lasta ei kasteta seurakunnan yhteyteen vaan ilmoitetaan hänen nimensä väestörekisteriin, mitä silloin kummeilla tehdään?
    Onko jokaiselle lapselle pakko keksiä kummi?
     
  13. kummi 3:lle Vierailija


    Hyvä kommentti!

    Jos vanhemmat ovat lapselleen kummiksi pyytäneet, ei ole suuri vaiva muistaa kummiakin vaikka joulukortilla tai puhelinsoitolla.

    Kummiudesta menee maku, mikäli vanhemmat / kummilapsi ovat yhteydessä vain silloin kun ovat jotain kummilta pyytämässä.
     
  14. Ulkokummi Vierailija


    Tämä on niin totta! Onhan kummillakin tunteet, ja olisi kiva saada edes joulu- tai synttärikortti kummilapsilta!
    Olen henkilökohtaisesti myös täysin kypsynyt siihen, ettei kummilapsilta tule edes kiitoskorttia, kun olen muistanut heitä juhlapäivinä. Jotenkin tulee sellainen olo, ettei niitä kummilapsia kiinnosta vuorovaikutteinen yhteydenpito, varsinkin kun asun kaukana ja näemme vain pari kertaa vuodessa, jos sitäkään.

    Jos kummilapset ovat hyvin pieniä, on vanhempien asia opettaa kiitosviestin lähettäminen.
     
  15. yksipuolinen Vierailija

    Niinpä, olisi ollut ihan kiva kun lähetin kummitytölleni lahjan, saada siitä edes kiitos. Mielestäni kuuluu normaaliin käytökseen.
    Eipä tullut kiitoksia, eikä mitään muutakaan huomiointia.
    En ole enää huomioinut mitenkään sitten ylioppilasjuhlan, jonne en edes livenä päässyt vaan lähetin lahjakortin ja ihan kivan summaltaan.
     
  16. Ei kai, ymmärtääkseni.
    Kirkollisen toimituksen keksintö koko kummeus.
     
  17. kummi suruissaan Vierailija

    Näin minäkin sen luulin menevän. Reilu kaksi vuotta sitten veljeni pyysi kummiksi esikoiselleen. Elämässäni ei ollut mitään erityistä ja sanoinkin että voin tulla ihan milloin vain vaikka hoitamaan tai muuten vaan käymään, kun vaan vähän etukäteen sovitaan, että tiedän varatutua työn puolesta. Lapsen synnyttyä ensimmäinen vuosi menikin ihan kivasti. Kävin heillä omasta aloitteesta mutta myös heidän pyynnöstä, ja he minun luona. Välimatka on alle 10 km. Suunnilleen kerran kuussa joskus useammin joskus harvemmin. Oli ihan tarkoituskin seurata pikkuisen kehitystä.

    Sitte lapsen äiti meni töihin... ja sen jälkeen heillä onkin ollut kovin kiire. Aika loppui kuin seinään. Niin viikolla kuin viikonloppuisin. Väsyin lopulta kyselemään. Joka toinen kuukausi olen yrittänyt, mutta nyt en ole pian puoleen vuoteen nähnyt heitä. Kun on niin kiire ja palaillaan. Viimeksi käydessä oli eka kerta kun pikkuinen vierasti minua. Sitä ennen ei koskaan. Tosin silloin oli äidillä ja isällä myös taas kiire tehdä kaikenlaista keskenään että jäin siinä vain leikkimään pikkuisen kanssa kunnes haihduin hiljalleen kotiin. Hyvä kun ehtivät moikata. Tuli vähän ulkopuolinen olo.
    En edes tiedä miltä hän nykyään näyttää. On vähän surkea olo, ja ikävä pikkusta (ja vanhempiaankin tietty). Joulu on tulossa ja tiiättehän...

    Omia lapsia ei ole eikä ilmeisesti tule, joten voisin olla jopa erittäin läsnäoleva kummi lapselle ainakin omasta puolestani. Ehkäpä kummius olikin heille vain muodollisuus. Niitäkin tapauksia kun kai nykyään on paljon. Ei kannata neuvoa ottamaan asiaa reippaasti puheeksi. Olen sen kerran tehnyt ja oltiin kovin samaa mieltä että pitäisi useammin jne. Ei ole auttanut. En halua olla tyrkkykään. Täytynee kai vaan hyväksyä tilanne.
     
  18. kummi 3:lle Vierailija

    Niin totta! Apeaksi se vetää, kun kummius on välillä tuntunut rasitteelta juuri tämän "lahja-automaattipuolen takia" ja yksipuoleisen yhteydenpidon. Ja siksi, ettei kiitosta muisteta.

    Itsekin asun aika kaukana yhdestä kummilapsestani. Hän ja äitinsä muistivat kyllä lahjatoiveilla. Erään joulun aikana en löytänyt kyseistä lelua, joten kysyin jotain muuta toivetta. Silloin tuli lapsen äidiltä aika hapan vastaus. "Harmi, sitten **** (lapsen isä) joutuu hankkimaan sen lahjan".

    Nämä ihmiset eivät ole pyytäneet lapsen synttäreille. Kai ovat ajatelleet, että tuskin pidemmästä matkasta tulisinkaan. Tai tavallaan kerran ovat kutsuneet, kun tuli viesti kummilapsen äidiltä, että "sori, kun unohdin pyytää sinut lapsen synttäreille. Synttärit pidettäisiin huomenna, joten tervetuloa." Sille ajalle oli itsellä muuta menoa, kun enpä saattanut arvata kutsua saavani.

    Lahjoja laittelin tälle kummilapselle jonkun vuoden. Yhtenä vuonna unohdin lapsen synttärit täysin. Silloin tulikin lapsen äidiltä kommenttia, että hän jo ajatteli, että pitääkin muistuttaa lapsen synttäreistä vaikka jälkikäteen. Nyttemmin olen ratkaissut tämän kummilapsen muistamisen siten, että muistan häntä korteilla, mutta kalliit lahjat olen lopettanut.

    Muutama muukin ystäväni on kertonut kokemuksiaan kummina olosta. Monilla tuntuu olevan näitä hieman vastaavia, että yhteydenpito on kokonaan kummin vastuulla. Kummeja tunnutaan tarvitsevan kyllä silloin, kun halutaan lapselle hoitajaa tai kaivataan lahjoja. Se antaa mielestäni aika ahneen ja käytöstavattoman kuvan näistä vanhemmista.

    Suosittelen kaikille vanhemmille, että mietitte tarkkaan kenet lapsenne kummiksi pyydätte. Pyytäkää kummeiksi vain sellaisia ihmisiä, joista pidätte muutenkin kuin lahjojen tai palvelusten vuoksi ja olette valmiita vastavuoroiseen ystävyyteen. Kummiksi pyydettäviä kehoitan harkitsemaan, että haluaako kummiksi ryhtyä, kun "lahja-automaattikummius" on ikävän yleinen kummiuden muoto.

    Minulla on hyvät suhteet niihin kummilapsiini, joiden vanhemmat ovat halunneet olla ystäviäni. Ystävyys on ollut se voima, joka on kantanut myös välittämään heidän lapsistaan. Valitettavasti suhde tähän vanhimpaan kummilapseeni on jäänyt hyvin heikoksi.
     
  19. ninnukainenn Uusi jäsen

    liittynyt:
    06.12.2011
    Viestejä:
    14
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tuli tästä kummijutusta mieleen, että tuttavapiirissä on sellaisia vanhempia jotka on rohmunneet lapsilleen älyttömän paljon kummeja (5-6). En ikinä ottaisi mun lapsille kahta kummia enempää, sillä muuten kukaan ei ottaisi vastuuta kummin tehtävästä.
     
  20. lahja-automaatti :( Vierailija

    Huoh. Niin samat tunnelmat :(

    Yhden kummilapsen äiti soitti minulle eilen. Aiheena oli lapsen lahjatoiveet. Olin aiemmin ehdottanut erästä tiettyä lahjaa, mutta se ei sitten kelvannut. Lisäksi lapsen äiti totesi, että tänä vuonna ei aikuisille sitten hankita mitään lahjoja, kun heilläkin on talonrakennuksen takia rahat tiukalla. Itselleni en kyllä ole lahjoja odottanutkaan, joten minulle tuo sopii.

    Menin lelukauppaan katsomaan toivottua lahjaa. Toivotun lahjan hinta olikin lähes 40 euroa, joka on minun budjettiii aivan liian paljon!! Soitin lapsen äidille uudelleen. Silloin hän ehdotti vaihtoehtoa, joka oli suunnilleen samaa hintaluokkaa. Ostin toisen lahjan, joka ei ollut se toivotun merkkinen, mutta budjettiini sopivampi.

    Nyt olen sitten varmaan huono kummi.

    Ehkä oikeasti olisi parasta, että kummeiksi pyydettäisiin sellaisia ihmisiä, joilla on itselläänkin lapsia. Silloin nämä ihmiset saisivat niiltä lastensa kummeilta myös lahjoja lapsilleen. Nyt sinkkukummina "pääsen" ostamaan lahjat useammallekin kummilapselle. Näillä perheillä ei ole ollut tapana muistaa minua lainkaan edes joulukortilla.

    Ajattelin tavatesssamme kummilapsen äidille todeta, että tästä lähtien pidän itsekin lahjojen hinnan aika kohtuullisena.

    Yleisenä kysymyksenä. Mikä on mielestänne sopivan hintainen lahja kummilta? Tai kuuluuko mielestänne hyviin tapoihin, että kummille esitetään lahjatoiveet?
     
  21. Kummitäti Vierailija

    Tulihan noita synttäri- joululahjojaaikoinaan kannettua. Vaan koskaan en ole saanut edes joulukorttia tai edes puhelua kummipojaltani. Tällä hetkellä hän on lähes kolmekymppinen....
     
  22. Periaatepäätös Vierailija

    Kummilapseni vanhemmat lakkasi pitämästä yhteyttä lapsen ollessa kolme vuotias. Se meni niin yksipuoliseksi eikä koskaan johtanut tapaamisiin. Oli kiva jutella puhelimessa, mutta muuta eivät uskaltaneet sopia. Kerran olisin mennyt ex tempore kylään, mutta eipä taas käynyt. Sitten päätin antaa olla. Etäännyttini jostain syystä.

    Mutta: olen lähettänyt lapselle joulukortin ja synttärikortin. Joka vuosi. Heiltä on tullut ehkä joka toinen, joka kolmas vuosi joulukortti. Ei muuta. Toivon saavani kutsun edes rippijuhliin ja lakkiaisiin. Jos sellaisia tulee. Tai edes tiedon niistä vaikka kutsua ei tulisi. Aion siltikin lähettää kortin ja ehkä lahjankin eli todennäkösesti rahaa. Lahja se on sekin. Jos ei muita toiveita ilmaista.

    Lapsi on vanhempiensa armoilla. Heiltä lapsi saa esimerkkiä eikä osaa muulla tavalla toimia. Mutta lapsi kasvaa ja aikuistuu. Voi olla että hänelle herää uteliaisuus kummia kohtaan. Haluaa tietää kuka ja millainen ihminen kummi on. Tai ehkä häntä ei tule kiinnostamaan. Joka tapauksessa katson kummiuden loppuvan siihen n. 18-19 ikään, jos sama passiivisuus muuten jatkuu.

    Näin ajattelin siksi että oma kummini oli muuttanut ulkomaille ollessani kuusi vuotias. Yhteydenpito perheiden välillä oli joulukortti-luokkaa. Sain synttärilahjat ja kortit postitse. Kummini tuli rippijuhliin ja oli tosi kiva häntä nähdä. Kun oli muistoja vain vanhoista valokuvista. Lakkiaisiin sain kortin ja rahaa lahjaksi. Sitten koko kummius unohtui vuosiksi. Muutin omilleni eikä joulukortteja tullut läheteltyä. 28-vuotiaana matkustin kaverini kanssa kummini kotikaupunkiin. Varmistin vanhemmiltani osoitteen, ja otin häneen yhteyttä. Hän ilahtui, ja käytiin kaverin kanssa kylässä. Se oli todella ihana tapaaminen. Hänen aikuiset lapsensa perheineen tuli paikalle. Siitä asti ollaan pidetty yhteyttä. Hän on jo vanha. Pidän yhteyksiä hänen vanhemman lapsensa kanssa. Aikuinen siis hänkin.

    On ihan itsestä kiinni minkälainen kummi haluaa olla ja mitä vanhemmat kummilta toivovat. Aina yhteydenpito ei vain onnistu, mutta ovia ei kannata koskaan sulkea vaan pitää ne auki. Ajat muuttuu ja joskus on hiljaista, mutta sitten taas elämä voi viedä uudelleen yhteen.

    Minulle kummi oli jonkinlainen esikuva. Ei tietoinen, mutta olen valinnut urakseni samaa alaa kuin hänellä. Ihailin häntä pienenä ja tiedostamatta näin kävi. Hänellä on mielestäni kunnioitettava arvomaailma ja omalla tavallaan on antanut minulle siitä jotain silloin joskus. Vaikkei ole ollut läsnä fyysisesti. Hän on isäni kaveri ja isä on aina arvostanut häntä, kertonut erilaisia juttuja hänestä. Jos vielä saisin oman lapsen yrittäisin omalta osaltani luoda kummista lapselle tärkeän henkilön. Kummiushan on uskonkasvatusta jostain pohjimmiltaan. Konkreettisesti kummius on aikuista kaveruutta. Eräs kaverini kertoi olevansa kummilapselleen se aikuinen kenen luo murkku tulee kun on suuttunut vanhemmilleen ;) ja sitten asioita selvitellään. Mutta ikävää jos kummius puolin ja toisin tuntuu vain lahja-automaattina olemiselta. Silloin on jotain mennyt pieleen.
     
  23. kummi 3:lle Vierailija

    Tuli hyvä mieli, kun sain 10-vuotiaalta kummipojaltani joulukortin :) Ensimmäisen sellaisen.

    Jos jotain tekisin nyt toisin, olisin ollut alusta alkaen maltillisempi lahjojen suhteen. Nyt tuntuu hyvältä tämä linja, että laitan jonkun pienen muistamisen vuosittain, mutten enää sorru lahjabudjettini ylittäviä lahjoja hankkimaan.

    Onneksi tuli laitettua myös omille eläkkeellä oleville kummeilleni joulun toivotukset.
     
  24. mitta täysi Vierailija

    Sain kummilapseni äidiltä melkoisen ryöpytyksen kun kieltäydyin auttamasta hänen lastenkutsuillaan.

    Paikalle tulisi kuulemma kymmenkunta 3-5-vuotiasta lasta, joita minua pyydettiin vahtimaan. Kysyin silloin, että eikö muutama lapsivieraan vanhempi voisi tulla paikalle ja pitää silmällä omien lastensa lisäksi myös muita?

    Tähän kummilapsen äiti totesi, että yritän näköjään luistaa kummilapseni juhlien järjestelyistä. Lisäksi hän intti, että eräs yhteinen lapseton tuttumme on myös hoitanut hänen lapsiaan useat kerrat. Siihen totesin, että toivon nyt hänen löytävän tehtävään jonkun toisen ihmisen. Olen nimittäin itsekin hoitanut tämän naisen lapsia lukuisat kerrat useiden vuosien aikana.

    Jos taas olen pyytänyt häntä lähtemään esimerkiksi kirjamessuille, syömään tai mihin tahansa, ei hänellä ole ollut aikaa. Minun siis pitäisi kummina käyttää vapaa-aikaani hänen tarpeisiinsa + tietenkin myös rahaani lahjojen osteluun...

    Huoh. Olen siis itsekäs lapseton nainen, kun en halua käyttää vapaa-aikaani toisten lapsien vahtimiseen.
     
  25. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    1
    Minä sain kortin kummipojalta ja hänen vanhemmiltaan teneriffalta. Poika oli niin hienosti ite kirjoittanut oman nimensä, aloitti koulun syksyllä.
    Äitinsä soitti mulle just viime viikolla, et me pidetään yhteyttä ihan kiitettävästi ja he tulevat keväällä ihan ensimmäistä kertaa käymään täälläkin.
    Toinen kummityttö ei sen sijaan pidä mitään yhteyttä. Hän on 25-v kolmen lapsen äiti ja hänen äitinsä on lopettanut mun kans yhteydenpidon aikoja sitten.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti