Kun hiilihydraatit muuttuvat nopeasti energiaksi (puhutaan ns. nopeista hiilihydraateista), niin ylimääräinen käyttämätön energia varastoituu elimistöön rasvaksi. Näin siis pelkistetysti. Itseasiassa, elimistö muokkaa ravintoaineet (esim. hiilihydraatin) aluksi glukoosiksi, jota varten haima sitten tuottaa insuliinia, jonka tehtävänä on taas puolestaan kaapata veressä olevaa glukoosia ja toimia solujen ja kudosten glukoosin sisäänottajana, ts. taata solujen ja kudoksen glukoosin sisäänotto. TÄMÄ SIIS SOKERIAINEENVAIHDUNTAA.
Glukoosin siirtyminen verestä soluihin ja kudoksiin puolestaan laskee verensokeria (siis, glukoosin määrää veressä), jolloin myöskin haiman tuottaman insuliinin taso vähenee. Haima ei kuormitu, verensokeri pysyy tasaisena, ja solut ja kudokset saavat energiaa. EDELLEEN, TÄMÄ SIIS SOKERIAINEENVAIHDUNTAA.
Aineenvaihdunnasta puhuttaessa YLEENSÄ viitataan kehon energiankulutuksen yleistasoon, ts. paljon keho kuluttaa energiaa levossa. Hitaat hiilihydraatit nostavat hitaammin verensokeria (ts. glukoosin määrää veressä), jolloin sokeriaineenvaihdunta on nopeampaa (siis glukoosin sisäänotto verestä soluihin ja kudoksiin energiaksi), jolloin verensokeri pysyy tasaisempana, ja insuliinin erityksen tarve vähenee, jolloin haimakin pääsee vähemmällä (suuret verensokeripiikit pakottavat haiman tuottamaan purskahduksittain suuria määriä insuliinia, jolloin pitkässä juoksussa haima vaurioituu ja insuliinin eritys jopa saattaa keskeytyä. Tällöin puhutaan tyypin I-diabeteksestä)