Millainen psykologin olisi oltava luonteeltaan?

[psyko vai ei]

Mietinpä tuossa sellaista... kun olen psykologiasta kiinnostunut ja jonkin verran opiskellutkin ja harkinnut, että jos yrittäis hakea psykologian pääaineopiskelijaksi... Mutta millainen psykologin pitäisi olla ihmisenä? Itse en ole mikään sosiaalinen tapaus, eli en viihdy ryhmissä enkä luo helposti uusia "verkostoja" tms. Ennemmin tykkään tarkastella muita sivummalta... Mitenköhän tällanen pärjäisi psykologin työssä? Tykkään kyllä siis olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun on jotain asiaa eli en missään tapauksessa siis pelkää toisten seuraa, en vain ole helppo ystävystymään enkä tykkää mistään small talk -jauhannasta...

 

[psyko vai ei]

Lisätään vielä se, että eniten mua kinnostaisi neuropsykologia, eli ei varsinaisesti sellaset jutut, missä jauhetaan jotain lapsuuden traumoja uudestaan ja uudestaan...

 

[v]

Olen tavannut aika monenlaisia neuropsykologeja. Jotkut harvat ovat tosi räväköitä ja ilkeitäkin - en tykkää yhtään. Parhaita ovat sellaiset, jotka osaavat kuunnella ja olla empaattisia, mutta tuovat esille oman asiantuntemuksensa asiakastaan kunnioittaen. Neuropsykologin pitäisi olla kärsivällinen, rauhallinen, ei herkästi hermostuva ja sellainen, joka pärjää yllättävissäkin tilanteissa, ei mene lukkoon jos kaikki ei mene oppikirjojen mukaan.

 

[psyko vai ei]

Olen tavannut aika monenlaisia neuropsykologeja. Jotkut harvat ovat tosi räväköitä ja ilkeitäkin - en tykkää yhtään. Parhaita ovat sellaiset, jotka osaavat kuunnella ja olla empaattisia, mutta tuovat esille oman asiantuntemuksensa asiakastaan kunnioittaen. Neuropsykologin pitäisi olla kärsivällinen, rauhallinen, ei herkästi hermostuva ja sellainen, joka pärjää yllättävissäkin tilanteissa, ei mene lukkoon jos kaikki ei mene oppikirjojen mukaan.

Eli haittaako jos ei ole sellanen supersosiaalinen?

 

[v]

Olen tavannut aika monenlaisia neuropsykologeja. Jotkut harvat ovat tosi räväköitä ja ilkeitäkin - en tykkää yhtään. Parhaita ovat sellaiset, jotka osaavat kuunnella ja olla empaattisia, mutta tuovat esille oman asiantuntemuksensa asiakastaan kunnioittaen. Neuropsykologin pitäisi olla kärsivällinen, rauhallinen, ei herkästi hermostuva ja sellainen, joka pärjää yllättävissäkin tilanteissa, ei mene lukkoon jos kaikki ei mene oppikirjojen mukaan.

Eli haittaako jos ei ole sellanen supersosiaalinen?

Ei haittaa ollenkaan. Yleensä sitä ollaan kahdestaan asiakkaan kanssa ja jos lapsesta on kyse, niin mukana on vanhempi tai vanhemmat ainakin osan ajasta. Tietysti on ryhmäkokouksiakin, mutta niissäkin riittää mielestäni, kun osaa puhua asiasta. Useimmat tapaamani neuropsykologit ovat olleet aika hiljaisia tai eivät ainakaan kovin puheliaita. Luulen, että he eivät isommassa joukossa ole kovinkaan kovia puhumaan, mutta kahden kesken keskustelu sujuu luontevasti. On hyvä, että psykologi antaa asiakkaan olla keskipisteenä eikä vie huomiota itseensä.

 

[psyko vai ei]

Olen tavannut aika monenlaisia neuropsykologeja. Jotkut harvat ovat tosi räväköitä ja ilkeitäkin - en tykkää yhtään. Parhaita ovat sellaiset, jotka osaavat kuunnella ja olla empaattisia, mutta tuovat esille oman asiantuntemuksensa asiakastaan kunnioittaen. Neuropsykologin pitäisi olla kärsivällinen, rauhallinen, ei herkästi hermostuva ja sellainen, joka pärjää yllättävissäkin tilanteissa, ei mene lukkoon jos kaikki ei mene oppikirjojen mukaan.

Eli haittaako jos ei ole sellanen supersosiaalinen?

Ei haittaa ollenkaan. Yleensä sitä ollaan kahdestaan asiakkaan kanssa ja jos lapsesta on kyse, niin mukana on vanhempi tai vanhemmat ainakin osan ajasta. Tietysti on ryhmäkokouksiakin, mutta niissäkin riittää mielestäni, kun osaa puhua asiasta. Useimmat tapaamani neuropsykologit ovat olleet aika hiljaisia tai eivät ainakaan kovin puheliaita. Luulen, että he eivät isommassa joukossa ole kovinkaan kovia puhumaan, mutta kahden kesken keskustelu sujuu luontevasti. On hyvä, että psykologi antaa asiakkaan olla keskipisteenä eikä vie huomiota itseensä.

No hyvä, tamä kuulostaa just minulta! Ja eikun jatkamaan pääsykokeisiin lukemista