R
"Ruut"
Vieras
mulla on asperger ja oppimisen vaikeuksia ja joitakin kiusatuksi joutumisesta johtuvia traumoja. on ollut myös omaehtoisuutta ja keskittymisvaikeuksia kouluissa ja töissä. ja omituista käytöstä. kuitenkin ikäistäni paljon vanhempien ja paljon nuorempien kanssa tulen toimeen. olen lapsiakin hoitanut mutta lähinnä yhdessä jonkun kanssa.
Minua kummastuttaa kun jotkut, huom, vain jotkut, mutta ei kaikki sossut yms, lähinnä sosionomiopiskelijat tai jotkut sossun työntekijät yms on sitä mieltä, että en saisi hoitaa lapsia missään muussa tilanteessa kuin ainoastaan joko omaa lastani jos sen saan, kun oman vauvan oppii tuntemaan tai päiväkotilapsia ja pukemisessa, syöttämisessä ja leikittämisessä auttamista ym "koska siellä on ammattitaitoista henkilökuntaa läsnä".
ongelma on siinä, että en ehkä tule koskaan saamaan omaa lasta, en jaksaisi hoitaa kahtakymmentä neljää tuntia vuorokaudessa lasta, minulta menisi hermot siihen ja se olisi minulle liian vaikeaa ja raskasta, myöskään puolisoa minulla ei ole mutta jos saan miehen niin emme ehkä tee lasta koska lapsen hoito on vaikeaa ja siinä on lapsessa sitten kiinni lopun ikäänsä. korkeintaan yhden lapsen joskus haluan mutta ei vielä lähitulevaisuudessa kuitenkaan.
toiseksi minä en halua mennä mihinkään isoon laitokseen töihin en välttämättä tule esim kovaäänisten tai ylivilkkaitten lasten kanssa toimeen, pelkään esim ylivilkkaita poikia enkä saa niihin otetta en osaa pitää niille kuria. osaan kyllä leikkiä lapsen kanssa mutta en haluaisi pestä ventovieraitten lasten kakkapyllyjä. Rauhallisen 5v ikäisen tytön kanssa tulisin toimeen ja jos olisin tarhassa töissä niin uskoisin pärjääväni 3-5v ikäisten tai esikoululaisten kanssa parhaiten. Mutta en tykkää mistään missä on liikaa lapsia, liikaa ääntä ja liikaa vieraita ihmisiä. ujostelisin sellaisissa paikoissa hoitaa lapsia ja liian iso kynnys minulle on mennä sellaisiin työpaikkoihin.
Olen kuitenkin osannut hyvin hoitaa oman lähisukulaisen tai ystävän tai kaverin kanssa yhdessä joko sukulaisen tai ystävän omaa lasta tai jonkun häben tuttunsa tai sukulaisensa lasta. jo ihan vauvankin kanssa olen pärjännyt tällä tavoin. viimeksi hoidettiin yhdessä erään tutun ihmisen kanssa 5v ikäistä tyttöä ja meni kivasti, ei ollu ongelmia. Haaveena on että eräs minun ystävä saa vauvan jota päästään yhdessä hoitamaan.
miksi semmoista ihmistä joka osaa yhdessä tuttunsa kanssa hoitaa lasta, ei kannusteta hoitamaan yhdessä tutun kanssa vaan kannustetaan joihinkin isoihin ja raskaisiin ja elämää mullistaviin asioihin kuten töihin menoon ja perheen perustamiseen? En kykene tekemään täysipäiväistä työtä enkä perustamaan perhettä. Mikä siinä on vikana jos hoitaa vaikka vauvaa yhdessä vauvan oman äidin kanssa jos vauvan oma äiti antaa luvan ja tuttu ihminen vieläpä? ja kun olen osannut ja pärjännyt tuollakin tavalla siinä hommassa hyvin. Minusta tuo on paras ja turvallisin tapa hoitaa vauvaa, taaperoa tai leikki-ikäistä ja vasta sellaisia yli 7-vuotiaita kykenen vahtimaan ja avustamaan jossakin isommassa laitoksessa yms. Minua ujostuttaa monen ihmisen nähden jutella vauvalle, hoitaa vauvaa tai pitää vauvaa sylissä. mieluummin teen yhdessä jonkun tutun ihmisen kanssa. en osaa näyttää tunteitani enkä uskalla näyttää mitään tunteitani kenelle tahansa. minua myös suututtaa ja ahdistaa vieraat ihmiset ja niiden taholta tuleva ohjaus.
Onko tuossa kyse siitä, että joku minun ystävä tai läheinen yms ei yksin kykene valvomaan että hoidan lasta asianmukaisesti vai onko tuossa vaan kyse ennakkoluuloista?
itse en voisi työkseni ihan ekana mitään päiväkotia edes ajatella vaan mieluummin hoitasin eläimiä tai kasveja tai tekisin jotakin luovaa toimintaa yms tai lajittelisin kirppistavaroita. Se olisi työ jota uskaltaisin tehdä. Pelkään vieraita ihmisiä ja vierailta tulevia neuvoja. Minulla ei sujunut myöskään tuettu/ohjattu asuminen aspassa kun minua ujostutti päästää kotiini vieras ihminen neuvomaan. Minusta jos asumiseen järjestää tukitoimia niin parasta olisi kuntoutuskoti tai perhehoito ja muuttaminen asumaan johonkin missä on asumiseen kuuluvat tukitoimet ja asumisyksikkö.
En vaan ole niin sosiaalinen että kestäisin olla esim jossakin tarhassa kiljuvien lasten pyllynpesijänä.
Mieluummin hoidan tutun ihmisen tuttua lasta. mitä pahaa siinä on ja miksi siihen ei kannusteta?
Minua kummastuttaa kun jotkut, huom, vain jotkut, mutta ei kaikki sossut yms, lähinnä sosionomiopiskelijat tai jotkut sossun työntekijät yms on sitä mieltä, että en saisi hoitaa lapsia missään muussa tilanteessa kuin ainoastaan joko omaa lastani jos sen saan, kun oman vauvan oppii tuntemaan tai päiväkotilapsia ja pukemisessa, syöttämisessä ja leikittämisessä auttamista ym "koska siellä on ammattitaitoista henkilökuntaa läsnä".
ongelma on siinä, että en ehkä tule koskaan saamaan omaa lasta, en jaksaisi hoitaa kahtakymmentä neljää tuntia vuorokaudessa lasta, minulta menisi hermot siihen ja se olisi minulle liian vaikeaa ja raskasta, myöskään puolisoa minulla ei ole mutta jos saan miehen niin emme ehkä tee lasta koska lapsen hoito on vaikeaa ja siinä on lapsessa sitten kiinni lopun ikäänsä. korkeintaan yhden lapsen joskus haluan mutta ei vielä lähitulevaisuudessa kuitenkaan.
toiseksi minä en halua mennä mihinkään isoon laitokseen töihin en välttämättä tule esim kovaäänisten tai ylivilkkaitten lasten kanssa toimeen, pelkään esim ylivilkkaita poikia enkä saa niihin otetta en osaa pitää niille kuria. osaan kyllä leikkiä lapsen kanssa mutta en haluaisi pestä ventovieraitten lasten kakkapyllyjä. Rauhallisen 5v ikäisen tytön kanssa tulisin toimeen ja jos olisin tarhassa töissä niin uskoisin pärjääväni 3-5v ikäisten tai esikoululaisten kanssa parhaiten. Mutta en tykkää mistään missä on liikaa lapsia, liikaa ääntä ja liikaa vieraita ihmisiä. ujostelisin sellaisissa paikoissa hoitaa lapsia ja liian iso kynnys minulle on mennä sellaisiin työpaikkoihin.
Olen kuitenkin osannut hyvin hoitaa oman lähisukulaisen tai ystävän tai kaverin kanssa yhdessä joko sukulaisen tai ystävän omaa lasta tai jonkun häben tuttunsa tai sukulaisensa lasta. jo ihan vauvankin kanssa olen pärjännyt tällä tavoin. viimeksi hoidettiin yhdessä erään tutun ihmisen kanssa 5v ikäistä tyttöä ja meni kivasti, ei ollu ongelmia. Haaveena on että eräs minun ystävä saa vauvan jota päästään yhdessä hoitamaan.
miksi semmoista ihmistä joka osaa yhdessä tuttunsa kanssa hoitaa lasta, ei kannusteta hoitamaan yhdessä tutun kanssa vaan kannustetaan joihinkin isoihin ja raskaisiin ja elämää mullistaviin asioihin kuten töihin menoon ja perheen perustamiseen? En kykene tekemään täysipäiväistä työtä enkä perustamaan perhettä. Mikä siinä on vikana jos hoitaa vaikka vauvaa yhdessä vauvan oman äidin kanssa jos vauvan oma äiti antaa luvan ja tuttu ihminen vieläpä? ja kun olen osannut ja pärjännyt tuollakin tavalla siinä hommassa hyvin. Minusta tuo on paras ja turvallisin tapa hoitaa vauvaa, taaperoa tai leikki-ikäistä ja vasta sellaisia yli 7-vuotiaita kykenen vahtimaan ja avustamaan jossakin isommassa laitoksessa yms. Minua ujostuttaa monen ihmisen nähden jutella vauvalle, hoitaa vauvaa tai pitää vauvaa sylissä. mieluummin teen yhdessä jonkun tutun ihmisen kanssa. en osaa näyttää tunteitani enkä uskalla näyttää mitään tunteitani kenelle tahansa. minua myös suututtaa ja ahdistaa vieraat ihmiset ja niiden taholta tuleva ohjaus.
Onko tuossa kyse siitä, että joku minun ystävä tai läheinen yms ei yksin kykene valvomaan että hoidan lasta asianmukaisesti vai onko tuossa vaan kyse ennakkoluuloista?
itse en voisi työkseni ihan ekana mitään päiväkotia edes ajatella vaan mieluummin hoitasin eläimiä tai kasveja tai tekisin jotakin luovaa toimintaa yms tai lajittelisin kirppistavaroita. Se olisi työ jota uskaltaisin tehdä. Pelkään vieraita ihmisiä ja vierailta tulevia neuvoja. Minulla ei sujunut myöskään tuettu/ohjattu asuminen aspassa kun minua ujostutti päästää kotiini vieras ihminen neuvomaan. Minusta jos asumiseen järjestää tukitoimia niin parasta olisi kuntoutuskoti tai perhehoito ja muuttaminen asumaan johonkin missä on asumiseen kuuluvat tukitoimet ja asumisyksikkö.
En vaan ole niin sosiaalinen että kestäisin olla esim jossakin tarhassa kiljuvien lasten pyllynpesijänä.
Mieluummin hoidan tutun ihmisen tuttua lasta. mitä pahaa siinä on ja miksi siihen ei kannusteta?
