Millainen vauva on mielestäsi VAATIVA?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Meidän taapero on todella temperamenttinen ja herkkä.

Ennenkuin lähti konttaamaan oli hän minusta todella vaativa; häntä piti kannella koko ajan. Istua ei siis saanut, lattialla ei suostunut olemaan, ei sitterissä, ei vaunuissa. Nukkui vain pieniä tirsoja. Hermostui todella herkästi ja silloin huusi itseltään välillä tajun kankaalle.

Nyt kaveri 1v on todellinen hurmuri, mutta terää löytyy kyllä vieläkin. <3
 
Mun nelonen oli vaativa.Oli pahat allergiat,piti juottaa erikoiskorviketta,oli paljon ruoka-aineallergioita,hirveän paha ihottuma,vaati paljon hoitoa,infektioastma johon jatkuva lääkitys.
Valvotti paljon.
Hän oli vaativa minusta.
 
Esikoisen koin vaativaksi. Vaikeasti allerginen lapsi, joka nukui max tunnin kerrallaan ensimmäisen vuoden ajan. Oireita, kokeiluja, lukuisia lääkäreitä, kalliit korvikkeet ja sitten tuli infktio ja korvakierre kaupan päälle. Hereillä ollessaan ei ollut koskaan hyvin, itki vain koko ajan. Esim. kaupungille lähdöstä pystyi vain haveilemaan, melkein aina oltiin kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Mun nelonen oli vaativa.Oli pahat allergiat,piti juottaa erikoiskorviketta,oli paljon ruoka-aineallergioita,hirveän paha ihottuma,vaati paljon hoitoa,infektioastma johon jatkuva lääkitys.
Valvotti paljon.
Hän oli vaativa minusta.

kuulostaa vähän mun esikoiselta.. lisäksi jokainen kuume vei sairaalaan. nyt ollaan viikon päästä menossa taas uusiin allergiatesteihin ja astmarasitukseen saa nähdä kuin meidä käy. (ikää nyt 3,5v) infektioastma, paha atopia, lääkeaine, ruoka-aine, pölyallergioita, silmäkierre, korvakierre, keuhkoputkentulehduksia yms. todella toivon että sama ei osu kuopuksen kohdalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nellah:
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Mun nelonen oli vaativa.Oli pahat allergiat,piti juottaa erikoiskorviketta,oli paljon ruoka-aineallergioita,hirveän paha ihottuma,vaati paljon hoitoa,infektioastma johon jatkuva lääkitys.
Valvotti paljon.
Hän oli vaativa minusta.

kuulostaa vähän mun esikoiselta.. lisäksi jokainen kuume vei sairaalaan. nyt ollaan viikon päästä menossa taas uusiin allergiatesteihin ja astmarasitukseen saa nähdä kuin meidä käy. (ikää nyt 3,5v) infektioastma, paha atopia, lääkeaine, ruoka-aine, pölyallergioita, silmäkierre, korvakierre, keuhkoputkentulehduksia yms. todella toivon että sama ei osu kuopuksen kohdalle.
Mulla on viisi lasta ja vain tuo yksi on ollut noin allerginen ja sairastellut jatkuvasti.
Korvatulehduksia on ollut muillakin,esikoisella oli kierre,samoin kuin kehkoputkentulehdukset oli hällä riesana.
Tuon nelosen kohdalla ruoka-aineallergiat helpotti kun täytti neljä,nykyisin saa syödä mitä vaan,ei ole infektioastmaa,ei ihottumia ja muutenkin ihan 'normi'muksu.Täyttää vuoden lopussa 13.Eli ainakin meillä helpotti.
 
No se riippuu myös vähän vanhemman ja lapsen luonteestakin varmaan, mutta kyllä meidänkin lapset on olleet tiettyjä kausia tosi vaativia, vaikka muuten ovat helppoja. Nukkuvat, syövät, leikkivät itsekseenkin... On ollut kausia, jolloin heräilleet useasti yöllä, eivät viihdy missään itsekseen ja roikkuvat lahkeessa kaikenaikaa. Sairastelu tekee myös lapsesta vaativamman ja sitä meillä on riittänyt. Uhmaikäiset on aika vaativia.

Onko se vähän siitäkin kiinni, että mihin itse suostuu ja kuinka hyvin ymmärtää lapsen viestejä? Meillä lapset on normaaleja ja yleensä terveitä, joten ei kovin vaativia. Toista olisi, jos esim. autistinen tai kehitysvammainen lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Onko se vähän siitäkin kiinni, että mihin itse suostuu ja kuinka hyvin ymmärtää lapsen viestejä?

EI ole. Peelkästään tämä lause kertoi, ettei sinulla ole vaativasta lapsesta kokemusta.

Mutta se on siis hyvä vaan. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Onko se vähän siitäkin kiinni, että mihin itse suostuu ja kuinka hyvin ymmärtää lapsen viestejä?

EI ole. Peelkästään tämä lause kertoi, ettei sinulla ole vaativasta lapsesta kokemusta.

Mutta se on siis hyvä vaan. :)

Ei ole, paitsi tietty siinä määrin, että kuinka väsynyt on ja mitä sen puitteissa jaksaa. Yksi paremmin nukuttu yö ja jaksaa paremmin sitä vaativuuttakin.... Ja pari tunnin välein herättyä ni tuntuu että ei jaksa yhtään viestiä kuulla. Mutta se lienee inhimillistä...

Mutta siis jos koitit sanoa, että lapsi ei itke tms, kun sen viesteihin vastataan, niin sitten ko. vaativaa tapausta ei ole omalle kohdallesi sattunut....

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Onko se vähän siitäkin kiinni, että mihin itse suostuu ja kuinka hyvin ymmärtää lapsen viestejä?

EI ole. Peelkästään tämä lause kertoi, ettei sinulla ole vaativasta lapsesta kokemusta.

Mutta se on siis hyvä vaan. :)

Ei minustakaan tämä oikein päde. Tyytymättömien, sairaiden jne. lasten haastellisuus syntyy minusta kahdesta tekijästä: joko arki on oikeasti vaativaa (esim. lepoon ei ole mahdollisuutta, lapsi on täysin autettava tai kiinni vanhemmassa, hyvin tarkkailtava, lääkittävä, paljon sairaalassa jne) ja/ tai kokemuksesta, että mitä tahansa teet, lapsi ei silti ole tyytyväinen. Vanhempi ei ikinä saa onnistumisen kokemusta mistään.

Sitten on lapsia, usein esikoisia, jotka vanhemmat kokevat hasteellisiksi, mutta ulkopuolinen näkee ihan normaalin lapsen. Siinä ehkä enemmän kyse vanhempien asennoitumisesta kuin mistään muusta. Joskus on esim. kuullut, että voi kun tämä meidän vauva huutaa herkästi ja ihan tavallinen vauva itkuineen ollut kyseessä. Tai voi voi, kun vauva valvottaa kun vauva heräilee hampaiden tai kehitysharppausten takia.

Jokaisella on se oma kokemus tai kokemattomuus, mihin asioita peilaa. Vaativa voi olla toiselle helppo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Onko se vähän siitäkin kiinni, että mihin itse suostuu ja kuinka hyvin ymmärtää lapsen viestejä?

EI ole. Peelkästään tämä lause kertoi, ettei sinulla ole vaativasta lapsesta kokemusta.

Mutta se on siis hyvä vaan. :)

Ei minustakaan tämä oikein päde. Tyytymättömien, sairaiden jne. lasten haastellisuus syntyy minusta kahdesta tekijästä: joko arki on oikeasti vaativaa (esim. lepoon ei ole mahdollisuutta, lapsi on täysin autettava tai kiinni vanhemmassa, hyvin tarkkailtava, lääkittävä, paljon sairaalassa jne) ja/ tai kokemuksesta, että mitä tahansa teet, lapsi ei silti ole tyytyväinen. Vanhempi ei ikinä saa onnistumisen kokemusta mistään.

Sitten on lapsia, usein esikoisia, jotka vanhemmat kokevat hasteellisiksi, mutta ulkopuolinen näkee ihan normaalin lapsen. Siinä ehkä enemmän kyse vanhempien asennoitumisesta kuin mistään muusta. Joskus on esim. kuullut, että voi kun tämä meidän vauva huutaa herkästi ja ihan tavallinen vauva itkuineen ollut kyseessä. Tai voi voi, kun vauva valvottaa kun vauva heräilee hampaiden tai kehitysharppausten takia.

Jokaisella on se oma kokemus tai kokemattomuus, mihin asioita peilaa. Vaativa voi olla toiselle helppo.

Mä oon itseasiassa miettinyt tuota esikoisen äitinä, et tuntuuko musta vaan...kun lapsi aloitti itkut synnärillä, niin lin jo aivan paniikissa... Ja sitä jatkui. Sittemmin yöheräilyt on rajoittunet n.5 kertaan yössä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Yöhuudot ovato nneks loppuneet, vaikka noustaan ylös jo 4-6maissa, vaikka pirteitä ei olla, ei äiti sekä lapsi. Mä tiedän, et monella on haasteellisimpiakin tapauksia kun tää mein jannu. Tiedän, et ei tää niin vaativa ole. Mut oishan se ihana, jos se vähän jo viihtyis itsekseen, tai nukkuis/nukahtais muutenki ku liikkeessä. Kyl mä tätä nyt jo jaksan ku alkuajat oli niin jkaoottista...ehkä se oli sitä mun fantasiaa, et sit käydään (ei toki vielä, vauva 3kk) niissä vauvakerhoissa ja muilla äideillä kylässä. Me jos jonneki lähdetään, se on vauvan päivä pilalla. pitää pysyä kotosalla siis. Ja oonki ollut onnellinen, et tää temperamnetinen jahuonosti nukkuva/viihtyvä tapaus on esikoinen, ja mulla on aikaa vastata sen tarpeisiin. KOskjos ois toinen kyseessä niin eihän mulla ois. Sitten tää vaan huutais. Nyt mä pysytn jo tekemään tästä arjesta kotona ihan ok, kun unohdan kaikki kotihommat ja teen ne sitten illalla ku mies kotosalla.

Mut oon tosiaan miettinyt, et onko kaikki vauvavat oikeesti tällaitsia, vai kuvittelenko mä tän vaativuuden... mulla on lähipiirissä aika vähän vauvoja, ja ne kyllä on vähän toista maata... :saint:

Mut siis kaiken kaikkiaan ihana jannu vaikka pinnaa koitteleekin tuossa aamuyöllä ja nukuttamisten yhteydessä :heart:
 
no minusta helppo vauva on eräs kaverini vauva: kölli sitterissä nukahti siihen itsekseen, heräs joi maitoa(pullosta),kölli sitterissä kunnes nukahti. vrt.omaani ei sata varmasti viihtynyt sitterissä, ei viihdyttämättä itsekseen missään, jatkuvasti piti ja pitää olla liikkeessä. ei varmasti nukahda itsekseen tai ole tyytyväinen siihen että saa maidon vain. yms
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
no minusta helppo vauva on eräs kaverini vauva: kölli sitterissä nukahti siihen itsekseen, heräs joi maitoa(pullosta),kölli sitterissä kunnes nukahti. vrt.omaani ei sata varmasti viihtynyt sitterissä, ei viihdyttämättä itsekseen missään, jatkuvasti piti ja pitää olla liikkeessä. ei varmasti nukahda itsekseen tai ole tyytyväinen siihen että saa maidon vain. yms

-lisäys omani nukkui pitkään päivisin 5minuutin pätkissä, n.30minn päivän aikana,sen verran siis oli "omaa aikaa"eli pissillä ehdin käymään, enkä aina sitäkään. yöt nukkui niin että 40min-1tunnin välein heräsi. ja heräilee edelleen usein
 
Tämä on tosi vaikea asia. Minun esikoiseni on mielestäni vaativa lapsi, silti niin ihana ja rakas <3 Sellaiset ihmiset jotka eivät tiedä mitä on olla vaativan lapsen kanssa väittävät aina että se on äidistä kiinni mikä tuntuu vaativalta... Kun se ei mene niin. Eihän tässä lasta haukuta, tunnustetaan vaan se tosiasia että toiset lapset ovat VAATIVAMPIA kuin toiset, eivät siis VAIKEAMPIA...

Meidän tytöllä oli koliikki ja refluksi, vuoden ikään asti heräsi pahimmillaan 20krt/yö. Hereillä oli juurikin tuollainen kanneltava ja ei hetkeäkään suostunut köllimään lattialla tai sitterissä. Päikkärit oli 3-4 krt/ 25min. Konttaamaan oppi vasta 9 1/2kk iässä, mikä vielä lisäsi sitä viihdyttämisen tarvetta kun tyttö jo puhui mutta tuskastui kun ei osannut liikkua.

Nyt 1,5-vuotiaana on edelleen todella herkkä ja temperamenttinen, suuttu ja hermostuu helposti mutta normaalit kiukuttelut/itkut/uhmat miellän joka lapsen elämään kuuluviksi. En siis olisi vauvanakaan paljon itkevää lasta heti luokitellut vaativaksi pelkästään sen itkun takia; vauvathan itkevät!

Niin, ja meidän tyttö ei edelleenkään siedä kyläilyä ja hermostuu samantien kun mennään kyläpaikkaan. Pahimmillaan menee ihan hysteeriseksi. Sitten kun palataan kotiin niin neiti on täydessä touhussa ja leikkii onnellisena leluillaan. Kyläilijä/shoppailija/kahviloissa kävijä hän ei siis todellakaan ole.
 
Musta kyllä sekin on toisaalta hassua, et ei sais valittaa arjen olevan vaativaa, jos sen sellaiseks kokee, silläkin uhalla, et jollain on vielä vaativampaa. Kyllä mun tuttava-äidit valittaa jos joutuu herää 3 kertaa yössä syöttämään, kun olivat jo tottuneet, että yöt nukutaan läpi. No tottakai se tuntuu varmasti siinä tilanteessa. Mä oon tyytyväinen kolmen heräyksen öihin, mut en kai mä voi arvostella toisten tilanteita kun en mä niissä elä...

...eikä kukaan sitä omaansa valitse, kai mäkin oisin muuten tilannut ns. sitterimöllöttäjän pitkillä yöunilla! Mut rakkaita ne on silti :heart:
 
Mun poika oli vauvana vaativa, myös muiden mielestä. Temperamenttiä löytyi jo syntyjään, nukkui tosi huonosti valvoen tuntikausia putkeen, kokoajan kitinää kätinää ja itkua...ei liinaan, ei reppuun, ei lattialle...syliin vaan ja auta armias jos asiat eivät tapahtuneet heti paikalla. Edelleen se on sellanen temperamenttinen ja hermostuu tosi nopeaasti. Vaikka on jo paljon helpompi verrattuna vauva-aikaan. Todella tuota mieltä on olleet nekin jotka poikaa hoisivat eikä se ollut vaan mun mietteitä tuoreena äitinä. Siinä ei paljon suostumista kysytä kun pikkuvauva on niinkun on eikä sitä saanu kukaan esim nukkumaan. Vikaakaan ei löytyny tutkimuksissa. Aika vain on tuonut muutosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaMaaria:
Musta kyllä sekin on toisaalta hassua, et ei sais valittaa arjen olevan vaativaa, jos sen sellaiseks kokee, silläkin uhalla, et jollain on vielä vaativampaa. Kyllä mun tuttava-äidit valittaa jos joutuu herää 3 kertaa yössä syöttämään, kun olivat jo tottuneet, että yöt nukutaan läpi. No tottakai se tuntuu varmasti siinä tilanteessa. Mä oon tyytyväinen kolmen heräyksen öihin, mut en kai mä voi arvostella toisten tilanteita kun en mä niissä elä...

...eikä kukaan sitä omaansa valitse, kai mäkin oisin muuten tilannut ns. sitterimöllöttäjän pitkillä yöunilla! Mut rakkaita ne on silti :heart:

Totta töriset. En ois minäkään halunnut niin haastavaa vauvaa, mutta en mie tuota rakasta poiskaan vaihtas :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Onko se vähän siitäkin kiinni, että mihin itse suostuu ja kuinka hyvin ymmärtää lapsen viestejä?

EI ole. Peelkästään tämä lause kertoi, ettei sinulla ole vaativasta lapsesta kokemusta.

Mutta se on siis hyvä vaan. :)

Ei minustakaan tämä oikein päde. Tyytymättömien, sairaiden jne. lasten haastellisuus syntyy minusta kahdesta tekijästä: joko arki on oikeasti vaativaa (esim. lepoon ei ole mahdollisuutta, lapsi on täysin autettava tai kiinni vanhemmassa, hyvin tarkkailtava, lääkittävä, paljon sairaalassa jne) ja/ tai kokemuksesta, että mitä tahansa teet, lapsi ei silti ole tyytyväinen. Vanhempi ei ikinä saa onnistumisen kokemusta mistään.

Sitten on lapsia, usein esikoisia, jotka vanhemmat kokevat hasteellisiksi, mutta ulkopuolinen näkee ihan normaalin lapsen. Siinä ehkä enemmän kyse vanhempien asennoitumisesta kuin mistään muusta. Joskus on esim. kuullut, että voi kun tämä meidän vauva huutaa herkästi ja ihan tavallinen vauva itkuineen ollut kyseessä. Tai voi voi, kun vauva valvottaa kun vauva heräilee hampaiden tai kehitysharppausten takia.

Jokaisella on se oma kokemus tai kokemattomuus, mihin asioita peilaa. Vaativa voi olla toiselle helppo.

Erittäin hyvin sanottu. Meidän esikoinen oli vaativa molemmilla tavoilla, eli oli "lääketieteellisiä" ongelmia kuten keskosuus, koliikki, maitoallergia... Sen lisäksi oli terveenäkin erittäin vaativa, koko ajan sylissä, voimakkaat tunnereaktiot kaikkeen muutokseen, erittäin voimakas eroahdistus 1v asti käytiin yhdessä vessassakin tai huusi suoraa huutoa oven takana.

Nyt on vajaa 2v ja edelleen nuo tunnereaktiot on kaikkeen erittäin voimakkaita, joten tuo uhma on potenssiin sata verrattuna lajitovereihin. Erityisen vaikeaksi ja vaativaksi tuon tekee juuri se tyyntymisen vaikeus.

Esikoisen vauva-ajan vaativuuden tajusinkin oikeastaan vasta nyt kun tuo pikku kakkonen syntyi. Hän on rauhallinen, helposti tyyntyvä, erittäin vähän itkevä ja viihtyy katselemassa ja kuuntelemassa omalla alusellaan tai kopassaan. Itkee oikeastaan vain nälkäänsä tai ihan jos on umpiväsynyt eikä saa unta. Oli täysiaikainen, täysin terve muutenkin.

Mutta minulle on ollut hyvin terapeuttista tämän toisen lapsen hoito, ei se ollutkaan kiinni mistään mitä tein tai jätin tekemättä, esikoinen vaan oli alati tyytymätön. Niitä viisastelijoita kyllä riitti ja väsyneessä päässään kai itsekin alkoi jo uskoa että se on vaan meistä vanhemmista kiinni kun lapsi huutaa ja huutaa eikä tyydy oikein mihinkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitix2:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja s:
Onko se vähän siitäkin kiinni, että mihin itse suostuu ja kuinka hyvin ymmärtää lapsen viestejä?

EI ole. Peelkästään tämä lause kertoi, ettei sinulla ole vaativasta lapsesta kokemusta.

Mutta se on siis hyvä vaan. :)

Ei minustakaan tämä oikein päde. Tyytymättömien, sairaiden jne. lasten haastellisuus syntyy minusta kahdesta tekijästä: joko arki on oikeasti vaativaa (esim. lepoon ei ole mahdollisuutta, lapsi on täysin autettava tai kiinni vanhemmassa, hyvin tarkkailtava, lääkittävä, paljon sairaalassa jne) ja/ tai kokemuksesta, että mitä tahansa teet, lapsi ei silti ole tyytyväinen. Vanhempi ei ikinä saa onnistumisen kokemusta mistään.

Sitten on lapsia, usein esikoisia, jotka vanhemmat kokevat hasteellisiksi, mutta ulkopuolinen näkee ihan normaalin lapsen. Siinä ehkä enemmän kyse vanhempien asennoitumisesta kuin mistään muusta. Joskus on esim. kuullut, että voi kun tämä meidän vauva huutaa herkästi ja ihan tavallinen vauva itkuineen ollut kyseessä. Tai voi voi, kun vauva valvottaa kun vauva heräilee hampaiden tai kehitysharppausten takia.

Jokaisella on se oma kokemus tai kokemattomuus, mihin asioita peilaa. Vaativa voi olla toiselle helppo.

Erittäin hyvin sanottu. Meidän esikoinen oli vaativa molemmilla tavoilla, eli oli "lääketieteellisiä" ongelmia kuten keskosuus, koliikki, maitoallergia... Sen lisäksi oli terveenäkin erittäin vaativa, koko ajan sylissä, voimakkaat tunnereaktiot kaikkeen muutokseen, erittäin voimakas eroahdistus 1v asti käytiin yhdessä vessassakin tai huusi suoraa huutoa oven takana.

Nyt on vajaa 2v ja edelleen nuo tunnereaktiot on kaikkeen erittäin voimakkaita, joten tuo uhma on potenssiin sata verrattuna lajitovereihin. Erityisen vaikeaksi ja vaativaksi tuon tekee juuri se tyyntymisen vaikeus.

Esikoisen vauva-ajan vaativuuden tajusinkin oikeastaan vasta nyt kun tuo pikku kakkonen syntyi. Hän on rauhallinen, helposti tyyntyvä, erittäin vähän itkevä ja viihtyy katselemassa ja kuuntelemassa omalla alusellaan tai kopassaan. Itkee oikeastaan vain nälkäänsä tai ihan jos on umpiväsynyt eikä saa unta. Oli täysiaikainen, täysin terve muutenkin.

Mutta minulle on ollut hyvin terapeuttista tämän toisen lapsen hoito, ei se ollutkaan kiinni mistään mitä tein tai jätin tekemättä, esikoinen vaan oli alati tyytymätön. Niitä viisastelijoita kyllä riitti ja väsyneessä päässään kai itsekin alkoi jo uskoa että se on vaan meistä vanhemmista kiinni kun lapsi huutaa ja huutaa eikä tyydy oikein mihinkään.

Mäkin oon tässä ihan oikeesti miettinyt, että kun mikään mitä teet, ei tunnu riittävän vauvalle, kitinä jatku..ei nyt aina. Mut kuitenki. Mulle on noussut vahvasti sellainen tunne, etten enää tee lapsia... :D Mutta sitten taas miettii, että haluais erilaisen kokemuksen tästä vauva-ajasta... ja et pystyis oikeesti nauttimaan paremmin tästä arjesta... Mutta voihan se kakkonen olla vielä haastavampi ja se on pelottava ajatus :D Ihan siis omia voimavaroja ajatellen, kun tää nykyinen eii oo edes varmaan vaativista vaativin ja silti helisen täällä välillä...no nää on turhia mietteitä, mut tulipa tuosta kirjoittelusta mieleen. Pitää vaan nauttia niistä hetkistä, joita tulee hyvinä! Ja pitää koittaa nollata niin, että näkee ne hyvät hetket tän muun arjen keskellä. Jos oikee väsyttää, niitä ei niin savutakaan ku vähän pirteemmällä mielellä.... Mut joo, ei näitä voi verrata!
 
Niimpä. Helposti sitä vaan sanotaan että esikoisen äiti kokee niin ja näin kun ei se vielä osaa...mutta kyllä se itseä helpotti nähdä että tuttavien lapsissa on eroja vaikkei äiti enää olekaan tuore. Esim siskon tyttäret ovat kun yö ja päivä, esikoinen oli sellanen nukkuva ja tyytyväinen, seuraava aivan toista maata jonka kanssa on edelleen haastavaa kun tytöt ovat 3v ja 6v.
 
En viitsi enää lainailla tulee niin pitkiä pätkiä.. EllaMaaria, me alettiin haaveilla tuosta toisesta vauvasta nimenomaan sillä ajatuksella että ei voi tulla toista samanlaista tai ainakaan vaikeampaa vauva-aikaa. :) Ja ihan lämmöllä esikoistakin kohtaan kirjoitan, on silti ihan yhtä rakas kuin tämä toinenkin. Ihan pakko on tähän vielä laittaa, että kun nyt hyvin paljon olen yksin näiden pienten kanssa miehen työkuvioista johtuen, niin kyllä, koen joskus raskaana tuon pienen yösyötöt ja muut heräilyt, vaikka onkin ns. erittäin helppo vauva muuten.
 

Similar threads

Yhteistyössä