Hae Anna.fi-sivustolta

Millaiselle ihmisille sopii dalmatialainen?

Viestiketju osiossa 'Lemmikit' , käynnistäjänä Dalmisfani, 23.05.2009.

  1. Dalmisfani Vierailija

    Olen siitä asti ollut ihastunut rotuun kun nuorempana lenkitin naapurissa asunutta dalmistyttöä. Nyt olisi vakaa tilanne ja aikaa ottaa koira, ja jotenkin tuo dalmis kummittelee mielessä, vaikka en ihan tiedä olisiko minusta sen omistajaksi... Monessa paikassa mainitaan että dalmis tarvitsee paljon liikuntaa, mutta en nyt oikeen suoraan sanottuna ole tajunnut kuinka paljon tuo PALJON on. Lähellä on oivat metsämaastot ja olen valmis koiran kanssa harrastamaan, mm. tokoa tai agilitya ja ihan kotonakin leikkimään paljon ja kouluttamaan...

    Silti mielessä vähän kummittelee pelko, etten ole tarpeeksi "aktiivinen" tai liikunnallinen omistaja dalmikselle ja saan pennun, josta kehittyy täystuho.
     
  2. ratsastajan koira Vierailija

    ei ole mikään "lupsakas luppakorva" vaikka Disney niin väittääkin. Se on todella aktiivinen ja tosiaan paljon liikuntaa ja kunnollisen tottelevaiskoulutuksen vaativa koira. Luonteeltaan se ei ole maailman helpoin ja esim. urosdalmis ei monesti voi sietää toisia uroksia ja päälle mennään ja lujaa.
    Tuosta löytyy monia hyviäkin dalmissivuja, etenkin Dalmatiankoirat ry.
    http://www.google.fi/search?client=firefox-a&rls=org.mozilla%3Afi%3Aofficial&channel=s&hl=fi&q=dalmatiankoira&meta=&btnG=Google-haku
     
  3. Nii-in Vierailija

    Dalmis on tosi haastava koira oman kokemuksen mukaan, ainakin urokset. Ja todellakin tarvitsevat liikuntaa paljon.
    Omakin koira on kovapäinen ja tarvitsee noin kymppikilsan liikuntaa päivässä, mut dalmiksen omistajaksi minusta ei olisi! Ei olisi luonnetta ottaa samanlaisia matseja murkkuikäisten dalmisten kanssa, mitä kaverit on joutuneet tekemään. Jokaisen dalmis on uhmannut ihan kunnolla, murissut herkästi ja yrittänyt purra. Kunnon koiria niistä on aikuisena tullut, mut tuo murkkuikä...huhhuh.
     
  4. sonya Uusi jäsen

    liittynyt:
    03.11.2008
    Viestejä:
    31
    Saadut tykkäykset:
    0
    Minun eräs tuttuni kasvattaa dalmiksia ja voin kyllä sivusta seuranneena sanoa, että ei olisi missään nimessä minun rotuni! Dalmis on kyllä hyvin koulutettuna loisto koira, mutta se vaatii aika paljon aikaa, kunnon lenkkeilyt ja aivojumppaa, ettei kyllästy ja ala tekemään tuhojaan. Monet myös jostakin syystä ovat hyvin ääniherkkiä. Rodusta lähtee myös paljon karvaa ja muutamia kertoja on saanut kantapäästään nykiä jalkapohjan läpimenneitä karvoja. Ei kiva.
     
  5. Pää Vierailija

    Heips!

    Tosiaan 101-dalmatialaista elokuvan dalmatialaiset antavat erittäin väärän kuvan dalmiksesta. Dalmis tarvitsee hirrrrrveän paljon liikuntaa, pelkät hihnalenkit eivät riitä, vaan koiran täytyy päästä juoksemaan vapaana taikka sitten pitkät juoksulenkit koiran kanssa. Pyörälenkit ovat myös dalmiksen mieleen. :)
    Urokset etenkin voivat olla dominoivia, ja toisten urosten kanssa voi tulla sanomista.
     
  6. Pää Vierailija

    Heips!

    Tosiaan 101-dalmatialaista elokuvan dalmatialaiset antavat erittäin väärän kuvan dalmiksesta. Dalmis tarvitsee hirrrrrveän paljon liikuntaa, pelkät hihnalenkit eivät riitä, vaan koiran täytyy päästä juoksemaan vapaana taikka sitten pitkät juoksulenkit koiran kanssa. Pyörälenkit ovat myös dalmiksen mieleen. :)
    Urokset etenkin voivat olla dominoivia, ja toisten urosten kanssa voi tulla sanomista.
     
  7. andy Vierailija

    ihan pakko kirjoittaa ja antaa oma mielipide asiaan. Itselleni on tulossa heinäkuussa narttu dalmis. Olen tehnyt töitä erilaisten rotujen kanssa mm. hovawart on tuttu rotu ja sakemmanit ja borderit. Jos pitäisi valita hovis vai dalmis niin ehdottomasti dalmis. Tosi oppimishaluinen rotu tarvitsee kyllä liikuntaa ja aktiviteetteja..jottei paikat tuhoudu..mutta ei tosiaan mikään mahdoton rotu..ei missään nimessä. Perusluonteen kuuluisi olla sosiaalinen ja valpas. Nartut helpompia kuin urokset..ei välttämättä maailman miellyttämishaluisin koira,mutta monet tuttavani ketkä kasvattavat dalmuja..ovat kertoneet yksilöistään,jotka leimautuvat emäntäänsä/isäntäänsä ym...Suosittelen kyllä älä unhoita mietteitäsi..ja eihän mikään ole kiveen ¨hakattua..vaikka nyt et haluaisi lähteä tokoon taikka agilityyn voi mieli olla toinen,kun tapaat muita koiranomistajia ja käyt puistoissa ja vaihdat kuulumisia muiden omistajien kanssa
    Tsemppiä vain ja lippu korkealla.:)
     
  8. Dalmis Vierailija

    Siis dalmatialainen ei ole mitenkään vaikea koira! Ei mikään koira kovin ole. Mutta luonnehan sen kertoo millanen se on. Toki se vaatii liikuntaa ja aktiviteetteja sisällä mutta se oppii tekemään ja olemaan tekemättä asioita mitä sinä sille opetat ja kiellät. Kaikki lähtee omistajasta itsestään ja omistajan energiasta. Koira on peili sinulle! Koirastasi sen huomaan mitä olet tehnyt väärin ja miten sitä ohjaat ja johdat. Pääasia on se että sinä olet laumanjohtaja, sillä jos sinä et ole siihen kyvykäs se yrittää korjata kolon olemalla itse johtaja. Sillon se ei tottele ja tekee niinkuin haluaa kun se on ottanut johtajan paikan. Dalmis on viisas eläin joten vain kohtelet sitä johdonmukaisesti ja oikein eläimenä niin se tyytyy osaansa seuraajana. Teet kaikki asiat aina samallalailla niin se oppii siihen mitä saa tehdä. =) Kaikkein tärkein on että itse olet rauhallisen itsevarma, silloin se tottelee ja kuuntelee. Jos olet hermostunut sei ei tottele. :eek: Yksikin tunti riittää ulkoiluttamiseen kunhan se täyttää sen rotukohtaiset vaatimukset. Riippuu toki koiran energiatasosta että kuinka rajua liikuntaa se tarvitsee. Se on kelpo koira =) Murkku iässä on tärkeeä että et anna sille ikinä periksi, vaan alistat sen aina kaikissa asioissa. Silloin siitä ei tule ongelmakoiraa. Esim. et saa antaa sen kävellä sinun edelläsi lenkillä, antaa mennä ovesta ensimmäisenä etkä saa hävitä leikkejä! :)
     
  9. Mietin Vierailija

    Apulassa on tälläkin hetkellä monta uutta kotia etsivää aikuista dalmatialaista. Olen miettinyt, että mikä siihen on syynä. Olen tuntenut pari dalmista ja aika sähläreitä ovat.
     
  10. Höy. Vierailija

    Koira, rodusta riippumatta, sopii parhaiten höynähtäneille.
     
  11. Varjotar Killing Whispers

    liittynyt:
    05.07.2008
    Viestejä:
    7 015
    Saadut tykkäykset:
    0
    Syitä voi olla monia. Oma veikkaukseni, niin surullista kuin onkin, on että ihmisillä ei ole aikaa eläimille. Eivät vaivaudu perehtymään eläimen kehonkieleen, tarpeisiin, luonteeseen yms. Ostetaan lapsille kiva lemmikki ja kyllästyvät = ei ymmärretä koiraa sen turhautuessa yksin jäämiseen =riesa ja pois.
    Usein elämä on myös hyvin hektistä ja tilanteet muuttuu= ei voi pitää vaikka haluis...
     
  12. no.. Vierailija

    Siis meillä on 8v sakemanni ja nyt 5kk dalmis uros niin kyllä on sakemanniin verrattuna rauhallinen sisällä. Ulkona kyllä menee täysiä, mutta niin saakin. Ja välillä koittaa jospa en menekään omalle paikalle mutta toistoilla ja päättäväisyydellä herra aina kiltisti menee! Dalmis ei sovi ihmiselle jolla ei ole hermoja ja päättäväisyyttä! Mutta muuten loistava koira ja unelma seuralainen ja näyttely koira :) Meillä molemmat koirat on opetettu tottelemaan ( ei käyty tokoa) vaan aivan joka päiväistä normaalia elämää ja siihen kuuluvat säännöt!
     
  13. tipu Vierailija

    Meillä on vajaa 6-vuotias dallunarttu. Ihana kaverihan se on, on oppinut pysymään omalla pihalla irti, lenkilläkin pidän sitä irti kun illalla täälläpäin ei ole juuri muita tielläliikkujia. On lasten kaveri, välillä innostuu niiden kanssa pelaamaan jalkapalloa tai leikkimään leluilla. Tykkää satasella jokaisesta ihmisestä joka meille tulee, eikä ymmärrä olevansa aikasta iso, kuvittelee olevansa pieni sylihauva ja haluaisi vieraan syliin. Jotkut vieraat ottavatkin ja siinä sitä sitten ollaan niin lähekkäin ettei muurahainen mahtuisi väliin. ;) Hyvä vahtikoira sisällä ollessa, tuo turvaa myös lapsille jotka koulusta tullessa ovat hetken yksin. Herättipä kerran meidän perheen yölläkin kun jääkaappi kärysi ja haisi palanut, palovaroittimet ei tiennyt asiasta mitään... Itse harrastan sen kanssa koirahiihtoa, potkurilla lenkkeilyä, mies lenkittää polkupyörällä ja itse myös paljon kävelen sen kanssa.

    Meidän koira on dalmatialaiseksi erittäin rauhallinen. Ei riehu sisällä juuri ollenkaan (no joskus innostuu omia petivaatteitaan pöllyyttämään niin että karvat lentelee). Muuten on kotona rauhallinen, paitsi kun vieraita tulee, riehaantuu, ja siinä onkin yksi meidän ikuinen ongelmakohta...

    Lenkkeilyä ei meidän dallu kaipaa kuin pari km lenkin päivässä sen lisäksi että on pihalla vapaana meidän kanssa. Illalla käydään lenkillä, muuten käy itse omalla pihalla. Usein lenkillä käy niin että koira haluaa jo kääntyä kotiin päin ja sitten mennäänkin lujaa takaisin. Mutta meidän yksilö onkin erikoinen dalluksi, olen kuullut dalluista joille se 10km päivässä ei riitä, huh huh.

    Mitään tuhoja ei ole meidän tapaus koskaan tehnyt. Auttoi kai asiaa kun olin kotiäitinä silloin kun pentu otettiin. Nykyään on päivät yksin kotona ilman mitään ongelmia. Sisäsiistiksikin oppi tosi nopeaa, kesäpentu kun oli.

    Siinä oli plussia mutta sitten ne miinukset. Karvanlähtö on kamalaa! Olen vannottanut itseäni valitsemaan seuraavan koiran sen perusteella, ettei siitä lähde karvaa! Karvaa on joka paikassa! Sukissa, housuissa, paidassa, hanskoissa, pipoissa, takeissa, huonekaluissa, pöydällä, sängyissä (vaikkei se nuku sängyissä). Myös vieraat saa lähteä karvojen kanssa kotiin, vaikka kuinka olisi juuri imuroitu. Todella ikävää.

    Ison koiran ongelma on myös se, että osa lasten kavereista pelkää sitä eikä halua tulla meille käymään. :( Ei vaikka pidämme semmoisessa tilanteessa koiran toisessa huoneessa.

    Dalmatialainen on luonteeltaan muuten ihana mutta NIIN jääräpäinen!!! Saat opettaa samaa asiaa sen seitsemän vuotta eikä silloinkaan usko jos ei halua!! Älä vedä hihnassa, älä ota ruokaa pöydältä, älä hypi ihmistä päin. Näitä opettelemme jatkuvasti hamaan hautaan asti. Välillä uskoo, usein ei.

    Olen sen sata kertaa miettinyt, oliko ihan pakko valita näin jästipää koirarotu. Olisi päässyt niin paljon helpommalla jonkun paimenkoiran tms kanssa. Käytännössä kuitenkin meillä elellään mukavasti koiran kanssa mutta kun on perushihnalenkki tai vieras tulee niin silloin niitä ongelmia.

    Plussana vielä dallulle se, ettei karvoja tarvitse harjailla eikä leikkailla! Ja terveenä on pysynyt.
     
  14. <3 Vierailija

    Moikka, mullakin on 7kk ikäinen dalmiksen pentu. Ollaan oltu jämeränä alusta asti ja nyt oppinut, että pöytiä ei edes nuuskita, vieraiden päälle ei hypitä vaan odottamalla paikalla kiltisti pääsee nopeampaa tervehtimään. Pihalla vielä hieman vetää, esim. jos on ollut yksin kotona ja pitää lähteä lenkille on niin innostunut aluksi, mutta lopettaa kiskomisen alkuinnostuksen jälkeen. On ne dalmatialaiset kyllä ihania sylivauvvoja, kumpa kestäisi eikä ikinä lopettaisi syliin haluamista <3 Liikutaan vielä monta lenkkiä päivässä, mutta ei kovin pitkiä: 1h ulkoilua, mikä on noin 3km ja sen lisäksi useita pikkulenkkejä lähimetsään. Liikunnan tarve tulee ihan varmasti kasvamaan, mutta näyttää nyt tyytyvän tuohon, kun ei pura itseään tuhoamalla. Meidän dalmikselle heti tultua pentuna maistui keittiön tuolien poikkipuut ja yksi lattialista sai hampaan jälkiä. Muuta ei sitten ookkaan tehnyt, kun kiellettiin heti alussa ja lattialla oli sekaisin koiran leluja ja esim. kenkiä ja vaatteita niin oli helppo heti kieltää, kun väärä asia alkoi kiinnostamaan. Mutta kaikki pennut tutustuvat maailmaan maistelemalla :) Oon kyllä onnellinen rotuvalinnast! Ainiin, harjaan dalmatialaista melkeen jokapäivä vähän furminaattorilla, siihen jäävät karvat hyvin kiinni ja saa ne roskikseen asti, siltikin tiputtaa karvaa, mutta ei paljoa että haittais.
     
  15. rosaismi Vierailija

    Ei tarvi kovin pitkää romaania kirjoittaa kun tiivistää lyhyeen muotoon yksinkertaisen asian. Taitava kouluttaja osaa käsitellä koiraa myös tässä ns teini-iässä ja saa koiran silloinkin tottelemaan. Dallu el todellakaan ole vaikea rotu kun sitä osaa käsitellä oikein. Vähän turhan kriittisesti porukka väittää että dallu on järisyttävän omapäinen. No joo verrattuna bc:hen dallulla on vähemmän miellyttämishalua, mutta rodun motivoiminen on helppoa suuren ruokahalun vuoksi. Ei mikään rotu ole vaikea jos osaa käsitellä kyseistä rotua oikealla tavalla. Jos koira tuntuu vaikealta olet luultavasti valinnut väärän rodun.

    Itse en näe uros dallussa mitään vaikeaa. Nimim. 2-vuotiaan dallu uroksen omistaja.
     
  16. Rosaismi Vierailija

    Ja koiran ei kuulu ourea tai murista missään vaihessa ihmiselle jos näin käy on koulutuksessa mennyt joku pahasti pieleen
     
  17. Sen voin itse sanoa että dalmis uros kun sen saa kouluttettua semmoiseksi kuin haluaa,se on mahtava koira.Meillä ei ollut IKINÄ mitään vaikeuksia sen kanssa koira oli aina vapaana ja totteli kun tuli komento,meillä on pieniä lapsia ja se dalmis oli kuin unelma niitten kanssa ,valittettavasti meidin piti loppetta se kun sille tuli niin kova epilepsia kohtaus,ikä vasta 6 v.Nyt ollaan uudestaan mietitty uutta koiraa ja kiva kattoa mikä rotu tulee taloon.
     
  18. Dalmatialainen❤ Vierailija

     
  19. dallupoika Vierailija

    Minulla on leikkaamaton uros dallu ja on todella tottelevainen mutta toisinaan dominoiva ja murisee helposti kun osoittaa mieltään,ei kuitenkaan pure.Muutenkin kyllä näyttää tunteensa ja ilmaisee itseään tulee toimeen kaikkien koirien kanssa myös urosten.Ei ole lasten koira ja tarvitsee runsaasti liikuntaa tai alkaa tekemään tuhojaan,meillä tyynyt on kohde ja ne repiikin mielellään jos on tylsää.Irti pysyy pihalla eikä mene naapuriin vaikka naapurin narttu olis kiimassakin omassa pihassaan.Irti juoksee monta kertaa viikossa vähintään joka toinen päivä n 8-12 km joskus enemmänkin.Hyvä on järjestää myös aivojumppaa.Kovasti lähtee karvaa ja vieraat onkin vähentyneet viimeisen 8 vuoden aikana niin kauan kuin koira on ollutkin :D auto on kamalan näköinen eikä sitä saa karvattomaksi koskaan.karva on tikkuista ja pureutuu joka paikkaan. silti en kadu päivääkään tätä hankintaa, onse vaan niin rakastettavan ihanan ärsyttävä otus <3
     
  20. dalluseni 7v Vierailija

    Vaikka viestiketju on aika päiviä sitten alkanu, niin pakko kommentoida.... Niin tutun kuulosta eli kaiken ylläolevan voisi kyllä rotumääritelmiin lisätä, koska kaikille tuntuu olevan samat metkut :) Itsellä dallu-uros 7v ja on ihana jästipää, välillä olisin valmis antamaan poiski ku niin ärsyttää mutta sitte kuiteskaa ei oikeesti niin tekisikää. Ja ilman täpliä en varmaan osaisi elää. Sinkkuna koiran hankin ja heti tuli perheenlisäystä eli meillä peruskoulutuski meni niin ja näin mutta kelpo koirasta kuitenkin tuli. Jos joku miettii ottaisiko dalmiksen, kannattaa, mutta lenkillä pitää viihtyä ja pitkää pinnaa tulee omistajalla olla ;)
     
  21. Dalmis lover Vierailija

    Hyvin haastava rotu! Vaatii omistautuneen ja maaratietoisen ihmisen. Varsinkin urosdallu. Ihana on myos ja kovin ilmeikas. Useat tapaamani yksilot olleet hyvin epavarmoja, niin kun Oma koiranikin. Johtajan paikka tulee olla selvilla, etta koira osaa luottaa ja ottaa rennosti tilanteessa kuin tilanteessa. :)
     
  22. Jaa Vierailija

    Se riippuu hurjasti koulutuksesta ja siitä millaisessa elinympäristössä koira kasvaa.

    Suomenpystykorvan pitäisi olla melko epäsosiaalinen ja haukkuherkkä koira jolta ei löydy juurikaan miellyttämisen halua.

    Haukkuherkkyyden takia koiran ei pitäisi tulla toimeen kerrostalossa ja epäsosiaalisuuttaan ei ole mainio perhekoira ja miellyttämisen halulta ei oikein hyvä toko/agility koira. Sanotaan niin että se olisi vain yhden miejen koira jota voisi käyttää vain metsästykseen

    Täällä tuo meidän kohta 9v suomenpystykorva uros elää mahtavaa elämäänsä kerrostalossa. Se on ollut maailman paras koira siitä lähtien kun olin 5. Se on opettanut miten pennun ja koiran kanssa tulee olla. Toiminut mahtina perhekoirana. Olen opettanut sille kaiken maailman temppuja tälle joka on tosin ollut välillä vähän hankalaa kun koira oli kesken opettelun vain luovuttanut jä lähtenyt. Sinnikkäänä minä vain jaksoin ja jaksoin. Hyvin tuo vanha pappa taitaakin istut ja tassut ja maahan ja kierrä yms. Joka syksy koira kuitenkin pääsee isännän kanssa mettälle ja on saatu lintuja. Toiminut tosi hyvin ja kilpailee Voittaja-luokassa. Ei ole mikään priima näyttelyissä mutta metsästyksen taitaa hyvin

    Kaikki siis riippuu täysin olosuhteista ja kouluttajan sinnikyydestä. Myös koiria on erilaisia. Joku uros Dalmis saattaa juosta koirapuistossa muiden urosten kanssa ja joku Dalmis makaa kaiket päivät terveenä sohvalla, eikä ole koskenutkaan omistajan ostamiin aktivointi leluihin.
     
  23. Parikin dallua Vierailija

    Mulla on kohta 10v ja 8v dalmikset. 10vuotias on uros jota sai alkuvuosia koulia oikein olan takaa että siitä sai "omansalaisen" koiran, eli koulutus oli jämäkkää ja välillä yhteenotot eivät välttämättä olisi kestäneen päivänvaloa. Pahoinpitelyä ei sentään tapahtunu vaan koiran alistaminen vaati välillä aika roisia otteita, eli siis todella kovapäinen ja itsepäinen piski niin halutessaan. Kuitenkin parin vuoden kasvatuksen ja koulutuksen jälkeen tottelee omistajaansa sormia napsauttamalla, pitkäjänteinen ja itsevarma koulutus tuotti tuloksia. Näin vanhemmalla iällä todella lupsakka tapaus, vaikkakin vierailta tulevia käskyjä ei purematta niele, yleensä kääntää pään pois ja päättää olla tottelematta :D Oppii asioita TODELLA helposti, istumisen ja muut perus käskyt oppi yhdessä illassa, viisas rotu kaikenkaikkiaan!

    8vuotias on narttu ja aivan eri planeetalta, ikinä ei ole tarvinnut kuin torua ääntään korottamatta niin alistuu kohtaloonsa, jos karjasee niin luikkii viereen pyytämään anteeksi, kiltti kuin mikäkin, ei välitä vieraista koirista tai ihmisistä. Antaa kyllä samalla mitalla takaisin jos joku toinen koira päin hyppii (taistelukokemusta 10kg painavamman uroskaverinsa kanssa kuitenkin on) mutta tämä nyt on terveeltä eläimeltä ihan luonnollinen reaktio. Ei opi ihan niin helposti asioita kuin tuo uros koska tämä naaras on aikalailla vilkkaampi luonteeltaan, mutta pitkäjänteisyyttä kouluttaessa löytyy, jaksaa yrittää ja koittaa kaikkea siinä kuitenkaan väsymättä.

    Dalmisten ainoa huono puoli on minun mielestä tuo karvanlähtö, se on jatkuvaa vuodenajasta riippumatta joten imurille on käyttöä vähintään kerran viikossa, vaatteet ovat niissä piikeissä ja jalanpohjasta saa nyppiä niitä irti vähän väliä.

    Kaikenkaikkiaan aivan mahtava rotu, en tiedä mihinkä rotuun sitä noiden jälkeen siirtyisi, koulutettuina niin mahtavia koiria mutta kuitenkin osaavat käyttää päätään ja keksiä itse viihdykettä. Sopivan itsepäinen minulle ja suosittelen kyllä kaikille, ensimmäiseksi koiraksi ei kuitenkaan paras mahdollinen.
     

Suuri kesähoroskooppi 2017: Rakkaus, työ ja terveys

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti