Me ollaan oikein hyvissä väleissä minun ex-avovaimon kanssa.Seurusteltiin aikanaan viisi vuotta ja eron jälkeen pysyimme hyvinä ystävinä, olihan siinä eron jälkeen se puolivuotta vaikeampaa aikaa mutta sen jälkeen erittäin hyvät ystävät -nyt jo lähes 10 vuotta
Exäni on myös nykyään yksi vaimoni parhaista ystävistä ja ollut hyvissä väleissä jo seurustelumme alkuajoista lähtien -he oppivat tuntemaan toisensa vasta seurustelumme kautta-
Tästä exästä on tullut meille vuosien varrella melkein yksi perheenjäsen, -vaimo on ostanut hänelle oman hammasharjan vierailuja varten.
Mielestäni tästä ovat kaikki saaneet ilman että kukaan on joutunut luopumaan mistään, miksi minun pitäisi vältellä ihmistä jonka tunnen erittäin hyvin ja josta pidän? Myös vaimo sanoo saaneensa uuden luotto-ystävän, Pääsee kuulemma hyvin purkamaan minuun liittyviä tuntemuksiaan kun toinen ymmärtää niin hyvin...
Myös ex on tilanteesta iloinen (tosin en ole enää vuosiin ajatellut häntä exänä) hän sai uuden ystävän ja tietää saavansa meiltä tukea vaikeina hetkinä jne. Joskus kutsunut minua "roskasangokseen" kun maailma ahdistaa. Mutta onhan tutulle ihmiselle helpompi puhua ja luulen ymmärtäväni häntä aika hyvin -niin kuin nyt mies naista voi- ja kestän kyllä pienet valitukset silloin tällöin..
Niin ja onhan tuo ex myös toisen lapsemme kummina. Joo ja seurusteleekin ihan ok kaverin kanssa joka myös hyväksyy ystävyytemme, eli laskee tyttöystävänsä meille käymään, vaikei aina itse olisikaan mukana jne.
Mites teillä muilla? Onko vastaavia kokemuksia vai onko useillakin jonkin näköinen kylmä sota käynnissä tms.
Exäni on myös nykyään yksi vaimoni parhaista ystävistä ja ollut hyvissä väleissä jo seurustelumme alkuajoista lähtien -he oppivat tuntemaan toisensa vasta seurustelumme kautta-
Tästä exästä on tullut meille vuosien varrella melkein yksi perheenjäsen, -vaimo on ostanut hänelle oman hammasharjan vierailuja varten.
Mielestäni tästä ovat kaikki saaneet ilman että kukaan on joutunut luopumaan mistään, miksi minun pitäisi vältellä ihmistä jonka tunnen erittäin hyvin ja josta pidän? Myös vaimo sanoo saaneensa uuden luotto-ystävän, Pääsee kuulemma hyvin purkamaan minuun liittyviä tuntemuksiaan kun toinen ymmärtää niin hyvin...
Myös ex on tilanteesta iloinen (tosin en ole enää vuosiin ajatellut häntä exänä) hän sai uuden ystävän ja tietää saavansa meiltä tukea vaikeina hetkinä jne. Joskus kutsunut minua "roskasangokseen" kun maailma ahdistaa. Mutta onhan tutulle ihmiselle helpompi puhua ja luulen ymmärtäväni häntä aika hyvin -niin kuin nyt mies naista voi- ja kestän kyllä pienet valitukset silloin tällöin..
Niin ja onhan tuo ex myös toisen lapsemme kummina. Joo ja seurusteleekin ihan ok kaverin kanssa joka myös hyväksyy ystävyytemme, eli laskee tyttöystävänsä meille käymään, vaikei aina itse olisikaan mukana jne.
Mites teillä muilla? Onko vastaavia kokemuksia vai onko useillakin jonkin näköinen kylmä sota käynnissä tms.