Millaiset välit ex-kumppaneihin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tammihärkä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Tammihärkä

Aktiivinen jäsen
28.03.2005
1 866
0
36
Me ollaan oikein hyvissä väleissä minun ex-avovaimon kanssa.Seurusteltiin aikanaan viisi vuotta ja eron jälkeen pysyimme hyvinä ystävinä, olihan siinä eron jälkeen se puolivuotta vaikeampaa aikaa mutta sen jälkeen erittäin hyvät ystävät -nyt jo lähes 10 vuotta
Exäni on myös nykyään yksi vaimoni parhaista ystävistä ja ollut hyvissä väleissä jo seurustelumme alkuajoista lähtien -he oppivat tuntemaan toisensa vasta seurustelumme kautta-
Tästä exästä on tullut meille vuosien varrella melkein yksi perheenjäsen, -vaimo on ostanut hänelle oman hammasharjan vierailuja varten.

Mielestäni tästä ovat kaikki saaneet ilman että kukaan on joutunut luopumaan mistään, miksi minun pitäisi vältellä ihmistä jonka tunnen erittäin hyvin ja josta pidän? Myös vaimo sanoo saaneensa uuden luotto-ystävän, Pääsee kuulemma hyvin purkamaan minuun liittyviä tuntemuksiaan kun toinen ymmärtää niin hyvin... :laugh:

Myös ex on tilanteesta iloinen (tosin en ole enää vuosiin ajatellut häntä exänä) hän sai uuden ystävän ja tietää saavansa meiltä tukea vaikeina hetkinä jne. Joskus kutsunut minua "roskasangokseen" kun maailma ahdistaa. Mutta onhan tutulle ihmiselle helpompi puhua ja luulen ymmärtäväni häntä aika hyvin -niin kuin nyt mies naista voi- ja kestän kyllä pienet valitukset silloin tällöin.. :p

Niin ja onhan tuo ex myös toisen lapsemme kummina. Joo ja seurusteleekin ihan ok kaverin kanssa joka myös hyväksyy ystävyytemme, eli laskee tyttöystävänsä meille käymään, vaikei aina itse olisikaan mukana jne.

Mites teillä muilla? Onko vastaavia kokemuksia vai onko useillakin jonkin näköinen kylmä sota käynnissä tms.
 
Meillä minun ex mieheen en ole ollut yhteydessä eron jälkee, erosta aikaa seitsemän vuotta, ystävinä erottiin mutta ei ole mitään syytä pitää yhteyksiä kun ei ole yhteisiä lapsia. En vihaa tai mitään ex:ää ,ei vaan kiinnosta hänen elämä ja eron jälkeen halusin alittaa oman elämän ,kymmenen vuotta kun oltiin yksissä niin tietysti kavereita on yhteisiä ja käyn kyllä heillä kylässä ja exä käy sisareni luona mutta ei koskaan olla yhtä aikaa. Ja sitten taas tämän nykyisen miehen exän kanssa ollaan pakosta tekemisissä vähän koska heillä on yhteinen lapsi mutta toimeen eivät keskenään tule enkä minä halua olla sodassa mukana joten pysyttelen takavasemmalla.Onnea teille kuitenkin kun tulette hyvin toimeen se on paljon kivempi vaihtoehto kuin sotatila :D
 
Kirjoittelin tuonne vaikeasta tilanteesta uuden miesystävän exän kanssa. Kaikkien kanssa ei voi mitenkään tulla toimeen, se on nyt vaan pakko hyväksyä, mutta on minulla kokemusta päinvastaisestakin. Olen nimittäin jo kertaalleen eronnut ja ex-mieheni avovaimo on kuin onkin hyvä ystäväni. Kymmenen vuotta on jo tunnettu ja paljon asioista rupateltu, puhelimessa ja heidän luonaan (vaikka exäni ei olisi ollut paikalla). Ehkä vain kemiamme sopivat hyvin yhteen (?). Puolin ja toisin on murheita purettu! Vaikka lähtökohta ei mikään lupaava ollutkaan - exäni jätti minut tämän uuden naisen vuoksi. Mutta en ole osannut olla koskaan katkera, eihän elämä niin yksioikoista ole...Ja monesti pettymyksillä on jokin tarkoitus, ja yhden ihmisen poistuminen elämästä voi tarkoittaa sitä, että on kohtalo haluaa tehdä tilaa toiselle, tärkeämmälle.
On hyvin vapauttavaa, jos exien kanssa voi olla väleissä. Mutta kuten sanottu, kaikkien kanssa se ei ole mahdollista, jos mennään haukkumalinjalle... :ashamed:
 
Kiitoksia vastauksista.
Kiva kuulla että myös toisilla on positiivisia kokemuksia ex;istä.
Ensimmäisen vuoden ajan meistä kolmesta kuuli monenlaisia juttuja tuolta kyliltä, mutta aihe oli kyllä aika pian kaluttu loppuun... :laugh:

Tottahan se on ettei kaikkien kanssa voi tulla toimeen, ei meilläkään vaimo ole missään yhteydessä omiin ex:iisä, -enkä minä ole siihen mitenkään syynä. tosin eipä hänellä tainnut montaa pidempää suhdetta ennen minua ollakaan. :p

Itse olen ihan ok väleissä muidenkin ex:sien kanssa, mutta varsinaista ystävyyssuhdetta ei muiden kanssa ole päässyt syntymään, mutta kuulumisia vaihdetaan silloin tällöin ja toisinaan.
 
Meillä ei kyllä ole asiat yhtä hyvin. Eka puoli vuotta meni kohtuullisesti, mutta kun aloin seurustelemaan, ex tuli tosi mustasukkaiseksi. Sitten alkoi terrori: kaikenlainen kiusanteko ja henkinen pahoinpitely. Ex mm. hakiessaan lasta tapaamiseen luotani, meni vessaan ja uitti hammasharjaani pytyssä, repi pöydällä olevat avioeropäätökset silpuksi, heitti hellalla olleen vasta valmistuneen ruoan roskiin, aukoi keittiön kaapit heitti tavarat lattialle, kävi rikkomassa asuntoni oven edessä viinapullon, laittoi oven lukkoon hiekkaa, etten pääsisi sisälle asuntooni, repi autostani kilvet... elatusmaksuja ei tietenkään maksanut ja uhkasi tehdä vaikka mitä, jos haen ne ulosoton kautta. Tätä kesti lähes kaksi vuotta, kunnes hain lähestymiskieltoa ja sain. Nyt erosta on yli neljä vuotta ja missään tekemisissä emme ole keskenämme. Lasta tapaa siten, että hakee tämän päivähoidosta ja palauttaa sinne, joten ei tarvi tavata. Yhteishuolto on, mutta ei se käytännössä toimi. Itse yritin koko ajan toimia mahdollisimman asiallisesti, en häntä haukkunut tms. Ja uusi kumppanini ei mitenkään puuttunut tai puutu lapsen tapaamistilanteissa asioihin, jotta ei ärsyttäisi ex:ää. Mutta minun ja uuden kumppanini asiallinen käytös ei auttanut, ex vihaa uutta kumppaniani ja haukkuu häntä. Lapselta olen tämän kuullut.
 
exää en halua tavata. en todellakaan ja koskaan en päästäisi häntä kotiini. mutta syynä on se, että otin turpiini liian monta kertaa ja hän on myös pahoinpidellyt lapsiamme kun olivat pieniä. Pojan isä kuoli, joten ei voida pitää yhteyttä, mutta pojan isän ex-vaimo on hyvä kaverini. asuu vaan nykyisin niin kaukana että jää seurustelu puhelin ja netti tasolle.

Miehelläni ei ole ollut suhdetta ennen minua (siis suhdetta, sellaista vähänkään vakavampaa kuin muutaman viikon tuttavuus)
tiedän kuitenkin ne naiset, kenen kanssa hän on sängyssä asti käynyt (ei niitäkään montaa ole),ja käytiin yhden niistä luona kesällä kyläilemässä.yksi onkin lähikaupan kassalla töissä.ei haittaa menneet, nehän on menneitä ja mies on minun kanssani naimisissa. Voi olla kyllä, että en parhaaksi kaveriksi ottaisi exää,mutta sehän on tietty ihmisestä kiinni.

Muslimina olen myös hyväksynyt sen, että miehellä on lupa ottaa useampi vaimo. Tosin mies on sanonut, ettei ota toista, kun minussa on jo kolmen edestä vaimoa...mitä lie sillä tarkoittikin sitten.
 
just tänään näin taas parin vuoden jälkeen mun "ensi rakkauden". Seurusteltiin kymmenen vuotta sitten. Tuli käymään kaupungissa ja oli kiva nähdä ku asuu kuitenkin ruotsissa niin ei muuten pidetä yhteyttä ku satunnaisesti.. Mies ei kyllä innolla odota tapaamista mutta eipä juuri valitakkaan ku harvoin nähdään ja muutenkin on perhetuttu..
 
Eron jälkeen en oo niikää luottanu exään. Siis pikemminki päinvastoin.
Mutta yhteisen lapsemme tekia on jollain lailla pakko olla ihmiseksi. Näi muuten voisin huutaa koko Suomelle kui mäntti hän olikaan suhteemme aikana. Varsinki sillon ku aloin oottaan esikoista. Ollaan kyll osattu tähän päivään asti sopia esikoisen huoltajuudesta jos ei esim. jommalle kummalle passaa. Hän on kiltisti maksanu elatuksen vaikka alku aikoina se hieman tökki hänellä. Yhteen aikaan äitinikin haukkui hänet maan rakoon puhelun yhteydessä. Ja muutenki...
 
Erikoinen tilanne :) mutta kiva kun olette kaikki tyytyväisiä...vain se on tärkeintä :hug: :)
Itselläni on takana lyhyitä suhteita ja reilu 5v suhde mutta en ole kenekään kanssa enää yhteyksissä....eikä miehellä hänen exiinsä.

 
Tuosta hammasharjasta..
Oli vähän tarkoituksellinen provo, mutta totta kyllä.
Exän edellisellä mies ystävällä oli vähän ongelmia itsensä kanssa joten tämä exä asui välillä muutamia päiviä meillä "turvakodissa", jolloin vaimoni ajatteli ostaa hänelle oman hammasharjan, jos tulee kiirus lähtö kotoa, niin ainakin harja löytyy..

Kiitos vastauksistanne, lisääkin otetaan mnielellään vastaan.
 
=) tosi mukava,että teillä on toi "exä-tilanne" noin hyvällä mallilla,kun ootte kaikki noinkin hyviä ystäviä keskenänne,niin eipä tartte ainakaan "pelätä" mitään mustasukkaisuus-draamaa...Itse en ole sen koommin exien kanssa ollut tekemisissä,eikä kyllä miehenikään hänen exiensä kanssa (ja meidän suhteemme on jo kestänyt n.7.V.) ...ja ehkä hyvä niin,kun VALITETTAVASTI olen itse sen verran mustasukkaista tyyppiä :/ ..pakko myöntää :snotty:
 
Mun ensirakkaus on kihloissa mun siskon kanssa ja ovat yhdessä meidän esikoisen kummeja. Minusta ihana asia enkä osaa häntä enää eksänä ajatella. Ei hänkään varmasti minusta niin ajattele ja on ihana nähdä, miten onnellisia he siskoni kanssa ovat! Erottiin sovussa ja pysyttiin ystävinä senkin jälkeen ja pikkuhiljaa hänen tunteensa lämpenivät siskoani kohtaan ja nyt tosiaan seurustelleet jo 8 vuotta josta 3 vuotta kihloissa. Eli hyvin vastaava tilanne kun AP:lla, ollaan hyviä ja läheisiä ystäviä, vaikkakin nykyään jo vähän olosuhteiden pakostakin... AIka hankalaa olisi, jos hän olisi siskoni kanssa emmekä tulisi toimeen. Mutta ehkä hän ei olisi alkanut siskoni kanssa olemaankaan, jos ero olisi pilannut välimme emmekä olisi pidelleet yhteyttä sen jälkeen.

Muiden eksien kanssa olen puheväleissä, mutta aktiivisesti emme pidä yhteyttä emmekä ole samoissa kaveriporukoissa tms. juurikaan.
 
Olen suht hyvissä väleissä lähes kaikkien exieni kanssa. Olen yhden entisen poikaystäväni lapsen kummi, kenen kanssa oltiin jopa aikoinaan kihloissa. Asia tuntui aluksi hieman omituiselta, mutta ilmeisesti se ei ole niin harvinaista. Aluksi eromme jälkeen välit olivat hieman kireät. Olimme saaneet paljon yhteisiä ystäviä joista osa tuntui pakostakin valitsevan puolia. Emme kuitenkaan voineet mitenkään vältellä toisiamme joten päädyimme todella hyviksi ystäviksi. Hän on minulle yksi niistä harvoista luotto ystävistä.Kummiksi pääsy oli todellinen yllätys koska olin kuvitellut hänen uuden naisystävän olevan mustasukkainen ystävyydestämme, kuten oli aluksi ollutkin. Mutta idea oli kuitenkin ollut lähtöisin naiselta. Mutta eikös se niin mene että pidä ystävät lähellä ja vihamiehet lähempänä. :laugh:
Muiden exien kanssa ystävyys ei ole niin tiivistä mutta tapaillaan silloin tällöin. Joillain vaan tahtoo olla veteen piirretty raja siitä mitä tälläisen ystävän kanssa voi tehdä. Siis että jos molemmat on sinkkuja, päätyvät ehdottelemaan jotain enempääkin. Tietäen ettei pidempää tulevaisuutta ole. :ashamed:
 
Väleissä joo tota ei.Tänään viimeeksi soitin ja koitin puhua,että maksaisi velkansa mutta kuulemma ei aijo maksaa enää senttiäkään eikä halua kuulla minusta mitään.Tosi paskamaista toimintaa hänen osalta.Sovittu ollaan summa mitä mäksaa kuukausittain mutta nyt ei ole maksanut 4 kuukauteen mitään.Tyhmä olen ollut,kun omiin nimiin lainan ottanut ja helvetin sinisilmäinen kun olen uskonut,että hän maksaa osansa pois.Taas kyl ketuttaa huolella. :headwall: miks piti olla niin tyhmä... :headwall:
 

Yhteistyössä